Numeropäät koetukselle
Sudoku on saavuttanut viime vuosina varsinkin Euroopassa ilmiömäistä suosiota. Näitä numeropäätä ja loogista ajattelukykyä testaavia ongelmapelejä onkin julkaistu lukuisissa suurimmissa sanomalehdissä ja niistä on painettu loputtomalta tuntuva määrä kirjoja ja lehtiä. Ei siis olekaan mikään ihme, että Sudoku löytää tiensä hiljalleen myös videopelikulttuurin puolelle. Tietokoneilla aiheesta tehtyjä pelejä on jo nähty, mutta aihepiirinsä ansiosta peli soveltuu ainakin teoriassa erinomaisesti kannettaville laitteille. Sony ja Sumo Digital ehtivät ensin, tuoden joulumarkkinoille Go! Sudokun, joka täyttänee jokaisen sudoku-fanin ongelmanratkomistarpeet pitkäksi aikaa.
Sudokuun tutustumattomille selitettäköön pelin ideaa lyhyesti. Pelin tarkoituksena on täyttää 9x9 ruutua kooltaan oleva pelilauta numeroilla 1-9. Yksi numero saa esiintyä yhdellä poikki- ja pystyrivillä vain yhden kerran, minkä lisäksi pelilauta on vielä jaettu yhdeksään 3x3 ruutua kooltaan oleviin pienempiin neliöihin, joissa yksi luku saa esiintyä vain kerran. Pelin alussa pelaajalle annetaan muutama luku valmiiksi, joiden pohjalta pitäisi pystyä päättelemään loppujen lukujen oikea sijainti. Yksinkertaiselta vaikuttava peli-idea sisältää toisinaan hyvinkin haastavia ongelmia ratkottavaksi, mikä osaltaan selittänee pelin saamaa suurta suosiota. Eri vaikeustasoisten sudokujen parissa kun viihtyy parhaimmillaan koko perhe.
Joko kuumottaa?
Go! Sudoku tarjoaa pelikotelon mukaan pelattavaksi tuhat sudokua, jotka on jaettu neljään eri vaikeustasoon. Näistä tuhannesta tosin 440 kuuluu helpoimpaan vaikeustasoon ja 320 toiseksi helpoimpaan. Hiemankin numeropäätä omaavalle pelaajalle näistä ei ole oikeaa haastetta. Vasta kolmannen tason 160 sudokua pistävät aivot todella töihin ja vaikeimpia on tarjolla ainoastaan 80, mutta nämä puolestaan ovat aidosti hankalia. Hyvänä ominaisuutena peli tukee netistä ladattavia lisätehtäväpaketteja, jotka kasvattavatkin tehtävien määrää kahdella sadalla. Paketit pitää ensin siirtää PSP:lle tietokoneen kautta, jonka jälkeen ne ilmestyvät päävalikkoon pelattaviksi.
Mukana ovat myös opetustila uusille sudokun pelaajille sekä moninpeli, joka onnistuu niin yhdellä konsolilla kuin myös langattomasti. Yhden konsolin moninpelissä kahdesta neljään pelaajaa vuorottelee täyttäen samaa pelilautaa, voittajan ollessa se pelaaja, joka on käyttänyt vähiten kokonaisaikaa siirtoihinsa kun sudoku on ratkaistu. Langattomassa moninpelissä jokainen PSP tarvitsee oman kappaleensa Go! Sudokua, mutta myös game sharingia tuetaan viiden eri sudokun muodossa. Pelitiloja on kaksi, joista toisessa pelaajat tekevät omia ruudukoitaan ja nopein voittaa. Toinen puolestaan laittaa pelaajat täyttämään yhtä ruudukkoa ja pisteitä saa valmiiksi täytetyistä soluista.
Pelattavuus Go! Sudokussa on mallikkaasti tehty. Liipaisimilla vaihdellaan numeroiden välillä ja ristinäppäin asettelee niitä paikoilleen. Ympyrästä tulevat peliin apunumerot, joita ei lasketa siirroiksi. Yhdessä ruudussa voi olla vaikka kaikki yhdeksän lukua apunumeroina, joten niiden käyttö on täysin pelaajasta itsestään kiinni. Kolmiolla puolestaan pystyy peruuttamaan edellisen tekemänsä siirron ja neliöllä poistamaan joko ruudussa olevan päänumeron tai valittuna olevan apunumeron. Pelin pariin pääseminen ei siis rajoitu ainakaan ohjauksesta, vaan sen sisäistää yllättävänkin nopeasti.
Hieman yllättäen peli on selkeästi helpompaa kuin paperille tehtynä, sillä ohi menneet numerot ilmaantuvat välittömästi punaisina pelilaudalle eikä tätä ominaisuutta saa kytkettyä pois päältä. Vaikeustasosta riippuen pelaajalla on käytössään tietty määrä sydämiä, joiden loputtua ohi menneistä sijoituksista tulee sakkoaikaa. Ajalla itsellään ei ole sen suurempaa merkitystä. Vaikka jokaisella sudokulla onkin tavoiteaikansa, ei sen saavuttamisesta palkita millään tavoin. Ennätysaikalistoja pystyy sentään vaihtelemaan kaverien kesken, mutta yksin matkaavalle sudokupelaajalle tästä ei ole paljoa iloa.
Audiovisuaalista karkkia peli ei pahemmin sisällä, kuten teemasta voi hyvin päätellä, mutta pelilautoja taustoitetaan eri teemoilla ja korvissa soi rauhoittava musiikki. Mitään ylimääräistä peliin ei ole sisällytetty, jos mukaan ei lasketa lyhyttä alkudemoa.
Eli mikä mättää?
Sudokun suurimmaksi ongelmaksi muodostuu juuri sudoku itse. Koska kyseessä on suosittu ilmiö, löytyy jokaisesta kirjakaupasta useita sudokukirjoja jotka tarjoavat käytännössä samaa sisältöä paljon pienemmällä hinnalla. Go! Sudoku onkin reilusti ylihinnoiteltu, sillä 50 euroa on ehdottomasti liikaa. Halvemmalla saataessa peli tarjoaa aihealueen ystäville tekemistä sadoiksi tunneiksi, eikä enää tarvitse murehtia lyijykynien terien katkeilua tai paperin suttaantumista.
Pelin pistemäärä on täysin riippuvainen pelaajan sudokufanaattisuudesta, mutta keskivertopelaajan kannattaa jäädä odottamaan pelin päätymistä alekoreihin tai ainakin tutustua sudokuihin ensin perinteisin keinoin.
