Oletko koskaan miettinyt Hollywoodin toimintaelokuvia katsoessasi, miten niiden hurjat takaa-ajokohtaukset tai vaaralliselta näyttävät ajostuntit ovat tehty? Ne ovat parhaimmillaan hiottuja taidonnäytteitä ja lopputulosta huolellisesta suunnittelusta, tinkimättömästä turvallisuudesta sekä tietysti stunt-miesten ja naisten ammattitaidosta. Viisi vuotta sitten Playstation 2:lle ilmestynyt Stuntman oli peliteollisuuden kohtalainen vastine aiheeseen, ja nyt yritetään uudelleen suuremmilla panoksilla. Julkaisija Atari on vaihtunut THQ:hun ja brittiläinen kehitystiimi Reflections jenkkiläiseen Paradigmiin. Tuloksena syntyi pykälän verran korkealentoisempi Stuntman: Ignition.
Sijaisajajan märkä uni
Stuntman: Ignition istuttaa pelaajan edeltäjänsä tapaan aloittelevan sijaiskuskin saappaisiin tavoittelemaan nousua jokamiesluokan lainasuharista arvostettujen budjettieeposten korvaamattomaksi stunt-ekspertiksi. Uraputkea action-taivaan tähtikartalle kohdennetaan kuudella eri elokuvaproduktiolla, jotka vaihtelevat katastrofileffan hektisistä ympyröistä maalaismaisemissa rennosti rullaavaan takaa-ajorainaan. Kykyjään pääsee väläyttelemään myös sotilaallisessa toimintarymistelyssä, kasarikauden poliisijännärissä sekä 007-leffojen reviirillä teutaroivassa agenttiseikkailussa. Uhmakkaan stunt-uran viimeinen kliimaksi saavutetaan komeassa Night Avenger -elokuvassa, jossa kokeneen sijaisajajan kuololla kekkuloivat kepitystaidot lopullisesti punnitaan.
Elokuvat jakautuvat kuuteen pienempään osioon, joiden kautta stunt-jaksot purkitetaan leffaa varten. Jokaisen filmin esituotannossa avustaa action-kohtauksista vastaava stunt-koordinaattori, joka kehystää pelaajalle elokuvan luonteen, evästää sen tulevien toimintajaksojen tärkeimmät pääkohdat sekä vinkkaa leffaa kipparoivan ohjaajan yleisen vaatimustason. Erikoisstuntteja harjoitellaan ennen varsinaista filmaamista, joten kylmiltään ei tarvitse kuolontaiteilijan yrittää hujauttaa rampilta puolen sadan metrin jättiloikkaa suureen tuntemattomaan. Jokainen toimintajakso myös arvioidaan viisitähtisellä asteikolla ohjaajan toimesta, jolla kannustetaan puhtaaseen ja virheettömään suoritukseen. Kun elokuvan toimintajaksot saadaan purkitettua, stunttiduunaria palkitaan uudella elokuvatuotannolla ja vastavalmistuneen leffan trailerivideolla.
Kertausta ja harjoitusta
Muikeasta alkuasetelmasta heittäytyminen itse stuntteihin ei käy kuitenkaan ilman yrityksiä ja erehdyksiä. Kaahailuosioihin valmistetaan yllättävän niukasti ja pintapuolisesti, eikä pelaaja pääse heti muodostamaan selvää käsitystä tulevasta urakasta. Stunt-koukerot opetellaan suoraan lennosta paikan päällä, ja tämä tuo haasteen orientoitua nopeasti ajokohtauksen ennaltamääriteltyihin vaatimuksiin. Refleksimittarina toimii ajoreitin varrelle tiiviisti sijoitetut keltaiset toiminta-alueet erilaisine stunt-merkkeineen, joiden kautta pelaajan on orjallisesti kierrettävä ja tehtävä aluemerkin määrittelemä stunt-liike. Nämä liikkeet vaihtelevat tietyn objektin ohittamisesta ja törmäämisestä käsijarrukäännökseen, nitroboostiin ja niin edelleen. Mikäli alueet ohittaa tai niistä myöhästyy, alue muuttuu punaiseksi ja stunt-kuski saa rastin ruudulle. Viidestä rastista menee ohjaajan päivä pilalle ja kohtaus laitetaan uusiksi.
Tämä ennakolta kasattu konsepti mukailee erinomaisesti tosielämän stunt-kuskien ajokartan noudattamista, mutta syö samalla tehokkaasti tilaa kaikelta improvisaatiolta ja pelikenttien luovalta hyödyntämiseltä. Stunttien suorittaminen kaikessa nihilistisyydessään on kuitenkin jossain määrin vetovoimaista, sillä tempuista saatavat pisteet sekä niiden ketjuttaminen toisiinsa Project Gotham Racing -sarjan Kudos-systeemin tyyliin koukuttavat viilaamaan ajokierrosta vielä vähän tyylikkäämmin. Ajettavuus lukuisilla menopeleillä vaihtelee ketterien moottoripyörien sutjakasta surruuttelusta raskaiden mörssäreiden jäyhempään kontrollimalliin, joskin kaahaileminen on kaikilla malleilla varsin kesyä. Iloisen menevää vauhdikkuutta ja lennokkuutta jää jokaisessa kaipaamaan parempien vauriomallinnusten ohella. Plussaa tasaisesta ruudunpäivityksestä, joka pysyy kovassakin ryskeessä mukana.
Visuaalisesti Stuntman: Ignition näyttää lukuisine erikoisefekteineen salonkikelpoiselta, joskaan ei erityisen häikäisevältä. Pelkistettyjen tekstuuripintojen ja yleisilmettä hienokseltaan nakertavan sahalaitaisuuden vastapainoksi tarjotaan ruuduntäydeltä räiskettä ja ryminää, joka täyttää kyltymättömien ajorymistelyfanien perustarpeen vähintäänkin tyydyttävästi. Valjuhkoja stunt-uusintoja lukuunottamatta muut välivideot ja elokuvatrailerit ovat mainiosti toteutettuja ja nämä nostavat presentaation helposti kiitettävän puolelle. Audiopuolella Dolby Digital 5.1 -ääntä käytetään kohtuullisella auktoriteetilla elokuvamaisen äänimaiseman tuottamiseksi, mutta väkevämmissä tehosteissa sen koko dynamiikkaa ei käytetä täysin hyväksi. Mukavana lisukkeena kuulokemikrofonin omistajille tarjotaan reaaliaikaisia stunt-ohjeita aidon rallikartturin tapaan.
Palkankorotus vai lopputili?
Lisäpelimuodoista kevyempää ajokauraa tarjoilee halutulla stunt-jaksolla ja ennalta määritellyillä menopeleillä varustettu Quick fix sekä vaativampaa pörräilytaitoa televisiomainoksissa ja stunt-festareilla kysyvä Odd jobs. Stuntmanista tutulle Constructor-areenalle voi puolestaan rakentaa vaikka kokonaisen stunt-shown saavutuksineen pelin edetessä avautuvien hyppyreiden, räjähteiden sekä muiden rakennuspalikoiden avulla. Moninpeli onnistuu vaakatason jaetulla ruudulla, system linkillä sekä tarvittaessa vain yhtä ohjainta kierrättämällä. Kaikki moninpelitilat verkkopeleineen tarjoavat pääpelistä muokattuja urbaaneja stunt-ralliratoja, joilla voi kaasutella kisamuodossa tai pisteitä keräten romurallina. Vapaamuotoisempi moninpeli ja areenarakentelu antavat parin päivän mittaiselle yksinpelille kohtuullisesti elinikää, ja stunt-pisteiden perässä kurvailevat hurjapäät viihtynevät karusellibaanoilla tätäkin pidempään.
Stuntman: Ignition on paperilla mainio yhdistelmä vauhdikasta ajokaahailua, komeita stuntteja ja hallittua kaoosta näyttävissä puitteissa. Käytännössä konsepti kuitenkin kutistuu rajatulla alueella ajettavaan tiukkaan stunt-ajokouluun yltäkylläisellä tehostekuorrutuksella, jossa innovatiivisuus ja luovuus on typistetty minimiin autoritäärisen onnistumisen edessä. Vastapainona Paradigm pitää onneksi kielen reilusti poskilihaksen puolella lainaamalla produktionsa suoraan oikeasta elokuvamaailmasta ja pitäen parodioivaa leffahuumoriaan yllä stunt-otosten välillä. Vapaampi pelattavuus ja vauhdikkaampi toteutus olisi nostanut lopputuloksen täysin eri tasolle. Nykyisellään Stuntmania onnistuneempi Stuntman: Ignition on flatoutien ja burnoutien keskellä jäykähkö välikelin vaihtoehto, jonka toimii hetkittäisenä adrenaliinipiikkinä lajityypin ystäville. Maratonikierroksilla sen piukalle ruuvatut vuosirenkaat on kuitenkin nopeasti puhkiajettu.
