Ei mikään tolppa-apina
Ensimmäinen Super Monkey Ball oli GameCuben alkutaipaleen todellinen merkkipaalu. Valloittavassa apinapalloilussa pelihahmoina toimineet simpanssit oli ohjastettava hengissä edessä häämöttävään maaliin asti. Ohessa poimittiin banaaneita ja taisteltiin tiukkaa aikarajaa vastaan. Suurimpana innovaationa tuotoksessa kontrolloitiin pallojen sisään vangittujen maskottien sijaan valtavaa peliympäristöä. Rataa näppärästi heiluttamalla maastoja pitkin kiitävät apinat oli navigoitava turvallisille vesille. Porkkanana mukana oli noin sata kimuranttia ratakokonaisuutta, joista kukin oli aina edeltäjäänsä vaikeampi.
Toinen näkemys täydentää alkuperäisen pelin ideaa herttaisella taustatarinalla. Keitoksen pääkokkina edelleen toiminut Amusement Vision on luonut valloittavan herkun, jossa Bad-Booniksi kastettu pahis-apina on anastanut kaikki paratiisisaaren banaanit itselleen. Samaisen roiston suunnitelmissa on myös naispuolisen Mee-Meen pakottaminen vaimokseen. Tälläinen toiminta ei luonnollisesti käy laatuun ja pelaajan ohjastamien neljän apinan onkin kerättävä kaikki taikavoimilla varustetut banaanit estääkseen pahansuovan nelijalkaisen ilkeät suunnitelmat.
Vähenevää huonoutta
Edellisen osan negatiivisia puolia on pyritty karsimaan. Vaikeustasoa on alennettu ja ärsyttäviä äkkikuolemia vähennetty. Lisäksi päämoodina toimiva tarinamuoto tarjoaa välittömästi kymmenen pelattavaa rataa. Nämä voi läpäistä haluamassaan järjestyksessä ja kun kaikki on tahkottu, uusi satsi aukeaa. Ensimmäiseen Monkey Balliin verrattuna uutta on kuitenkin se, että jokaista rataa voi kokeilla niin monta kertaa kuin haluaa. Alkuperäistä tuotosta muistuttaa eniten mukaan laitettu haastemoodi, jossa apinoiden on läpäistävä tukku toinen toistaan vaikeampia tasoja tietyn elämämäärän puitteissa.
Aloittelijan, kehittyneiden ja ammattilaisen jaksoihin jaettujen kenttäkokonaisuuksien väliset erot ovat huomattavia. Oppimiskynnys on edellisen pelin tyyliin jyrkkä. Alkupään simppelit suorat saavat nopeassa tahdissa seurakseen järkyttävän ahtaita ramppeja, pyöriviä ulokkeita ja muuta pelaajan hermostumisen partaalle ajavia elementtejä. Suurimpana ongelmana kentissä on edelleen se, että ne loppuvat yhä kesken. Vaikka mukana on 150 artistisesti tyylikästä spiraalikäytävää, niin yksinpelin kohtalona on jäädä varsin lyhytikäiseksi kokemukseksi.
Menoa on yritetty piristää tekijöiden suuntautumisella monimutkaisemman kenttäsuunnitelun suuntaan. Aiemman pelin simppelien ja selvästi yksinkertaistettujen tasojen sijaan pallojen sisään vangitut apinat kieriskelevät tällä kertaa komean visuaalisen kuorrutuksen täyttämissä maailmoissa. Jokainen universumi käsittää myös oman teemansa ja yksinpelikampanjan aikana vieraillaan niin tulivuorisaarella, huvipuistossa kuin valaankin sisuksissa. Eri tulkinnoille yhteistä on tyylikäs graafinen ote, jossa piirretyn oloiset taustat saavat seurakseen lukuisia interaktiivisia elementtejä. Näihin kuuluvat moninaiset vivut ja katkaisijat, joiden tarkoituksena on syventää alkuperäisen Super Monkey Ballin pelikokemusta. Tähän tehtävään ne soveltuvatkin erinomaisesti. Äänipuolella menoa täydentävät yli-iloiset rallatukset ja apinoiden söpöt huudahdukset.
Kylläisempi juhlapeli
Hauskinta tuoreessa apinapalloilussa on luonnollisesti samanaikainen nelinpeli. Suurimpaa roolia näyttelevät tarinamoodin ahkeralla tahkoamisella avautuvat minipelit. Tällä erää mukana on kymmenisen kappaletta muutaman kaverin kanssa koettavaksi tarkoitettuja lisätuotoksia. Edellisestä versiosta tuttuihin klassikoihin kuuluvat Monkey Race, Monkey Fight, Monkey Bowling, Monkey Golf, Monkey Billiards ja Monkey Target. Kaikkia näitä on hiottu paremmaksi uusien lisäominaisuuksien myötä. Näihin mausteisiin kuuluvat mm. biljardin kasipallo, apinanyrkkeilyn kerrasta poikki -menetelmä ja target-kisan samanaikaiset, baanien poimimiseen tähtäävät suoritukset. Ajokisaa on taasen höystetty lisätietokonevastustajilla ja kiemuraisemmilla radoilla, kun taas golffaus simuloi onnistuneesti Nintendo 64 -hitti Mario Golfia. Viimeisin vanha tuttavuus, keilaus, tarjoaa toisella yrittämällään entistä haasteellisimpia kenttiä sekä kimurantteja pallonheittelytehtäviä sisältäviä haasteita.
Uusien pelien seasta löytyy koko joukko niin hyviä kuin vähemmän vakuuttaviakin tuttavuuksia. Hauskaan kastiin lukeutuvat hektiseen ilmataisteluun tarkoitettu Monkey Dogfight, raiteilla rullaavaa valopyssyräiskintää onnistuneesti parodioiva Monkey Shot ja pallonhakkausgenren parhaimpia paloja menestyksellä yhdistelevä Monkey Tennis. Keskinkertaisuuden synkkään alhoon laskeutuvat Monkey Baseballin amerikkalaisille suunnattu hutkiminen, Monkey Boatin tylsäksi osoittautuva soutamiskilpailu ja omaan monimutkaisuuteensa pahasti ratkeava Monkey Soccer. Näistä viimeisimmässä kenttä on yksinkertaisesti liian ahdas, jotta usean pelaajan voimin käytävistä otteluista pystyisi nauttimaan täydellä intensiteetillä. Näin tuloksena on usein täysin tarpeetonta kaaosta, jossa voittaminen on harvoin pelaajien taidoista kiinni.
Yhteistä kaikille mukana oleville minipeleillä on se, että ne ovat hupaisia elämyksiä vain kaveriporukassa. Tyhjät paikat voi halutessa täyttää keinoälyvastustajilla, mutta turhan ennalta-arvattavat bittiviholliset tekevät yksinäisistä pelisessioista lähinnä puuduttavia kokemuksia. Bilepelien laaja kirjo on kuitenkin varsin miellyttävää ja kunnon moninpelinä Monkey Ball 2 onkin omiaan tyydyttämään jokaisen tarpeita. Muutaman ylimääräisen ohjaimen omistaminen on joka tapauksessa enemmän kuin suositeltavaa.
Apinapalloilun toinen erä on hyvin mielenkiintoinen tuttavuus. Se muistuttaa hyvin paljon edeltäjäänsä, mutta älykkäällä miksailulla pelimekaniikka on muovattu yllättävän tuoreen oloiseksi keitokseksi. Mukaan ympätty taustajuoni herättää lähinnä negatiivisia tunteita, mutta nerokkaasti suunnitellut radat piristävät teennäisen tarinan ympärille löyhästi rakennettua kampanjaa. Uusia haasteita arvostavat pitänevätkin Monkey Ballin toisesta inkarnaatiosta. Yksinpeli on kaikesta huolimatta jämähtänyt sille väkisin ängettyihin lapsenkenkiin, mutta suurimpana porkkanana toimiikin loistava moninpeli. Kaikilta osin loppuun asti hiottu kokonaisuus liittyykin Super Smash Bros Meleen, Mario Party 4:n ja Bomberman Generationin seuraksi Cuben parhaiden biletuotoksien kunnioitettavaan kastiin. Kavereiden kanssa koettuna Monkey Ball 2 onkin Nintendon konsolin parhainta antia, ainakin toistaiseksi.
