Rullaluistelijoiden paratiisi
Activisionin extreme-pelit ovat saaneet osakseen paljon mainetta ja kunniaa vuosien varrella. Tony Hawk’s Pro Skater on vielä nykypäivänäkin peligenrensä tunnetuin sarja, johon kaikkia muita vastaavanlaisia yrityksiä vertaillaan. Pelimarkkinat ovat tällä saralla nähneet monen monta kloonien hyökkäystä, joista useimmat ovat saaneet ansionsa mukaan ja jääneet unholaan. Poikkeuksiakin luojan kiitos löytyy, näistä mainittakoon Dave Mirra Freestyle BMX- ja BMX XXX -pelien kehittäjien yksi hiukan vanhempi tuotos – Aggressive Inline. Tämä rullaluistelun värikkääseen maailmaan syöksyvä nimike lukeutuukin sankan extreme-pelijoukon parhaimmistoon, vaikka ensi silmäyksellä se vaikuttaakin mitä perinteisemmältä genrensä edustajalta. Sitä se itse asiassa onkin, mutta tärkeimmät osa-alueet ovat kerrankin kunnossa.
Pelimoodit edustavat sitä perustavaraa, jota jokaisella alan pelillä on tarjottavana. Uramoodin ohella tutuksi käy myös Timed Run- ja Freeskate-moodit, joita tuskin tarvitsee selitellä sen tarkemmin. Kahden Cube-ohjaimen omistajat voivat halutessaan ottaa mittaa kavereistaan, mikäli sille päälle sattuu. Mukana onkin muutamia oikeasti hauskoja kaksinpelimoodeja, kuten Twenty One, jossa pelaajien on kerättävä ventin verran pelikortteja ennen aikarajan umpeutumista. Eri moodeja pääsee kuluttamaan yhdeksään kentän, sekä lukuisten oikeiden ja fiktiivisten rullaluistelijoiden avustuksella. Mikäli kenttien vähäinen määrä hirvittää, on puolustukseksi mainittava niiden massiivinen koko. Erilaisilla teema-aiheisilla alueilla riittää puuhasteltavaa – oli kyseessä sitten museo tai autotehdas. Jos tarjonta silti jättää kylmäksi, omien kenttien luominen sujuu vaivattomasti pelin yllättävän monipuolisella kenttäeditorilla.
Tekemistä vaikka muille jakaa
Vaikka mukana onkin pieniä näpertelymoodeja, Aggressive Inlinen leipä ja vesi on tietenkin uramoodi. Kattavalla harjoitteluosiolla alkava koitos on tarjoaa paljon puuhasteltavaa jopa kokeneimmille extreme-pelien ystäville. Kentistä nimittäin löytyy lukuisia tehtäviä, joista jaetaan pisteitä niiden vaikeustason mukaan. Kolmen pisteen tehtäviä saa usein kokeilla kerta toisensa jälkeen ennen onnistumista, kun taas yhden pisteen pyrähdyksistä suoriutuvat jo ensikertalaisetkin. Valmiiksi ilmoitettujen tehtävien lisäksi myös kentistä löytyviltä hahmoilta saattaa saada kovia pähkinöitä purtavaksi. Osa tehtävistä jopa muokkaa kenttiä jonkin verran – loistavana esimerkkinä elokuvastudion lavastekukkulan päällä jököttävä kivilohkare, joka eräiden tehtävien seurauksena lähtee vierimään kohti studion seinää tuhoten matkan varrella sillanpätkän. Nämä ovatkin mukavia pikku yllätyksiä arkisempaan pisteidenkeruuseen ja temppujen tekemiseen. Joka tapauksessa vanhojenkin kenttien pariin palaa usein mielellään vaikka uudempiakin olisi tarjolla.
Siitäkin huolimatta, että useimmissa extreme-peleissä kontrollit ovat päällisin puolin kunnossa, saattaa pintaa syvemmältä kuitenkin löytyä muutamia vikoja, jotka tyrehdyttävät peli-ilon lähes kokonaan. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon hahmojen hidas reaktiokyky ohjaimen komentoihin, kamerakulmien kanssa pelleily tai erilaisilla kaiteilla ja reunoilla liukuminen. Aggressive Inlinessa nämä ovat kuitenkin kunnossa - hahmo reagoi nopeasti ja tarkasti, kameraa tarvitsee harvemmin itse edes säädellä. Erityisesti Dave Mirra Freestyle BMX 2:sta mieleen painuneet, lähes mahdottomilta tuntuneet kaiteelta toiselle -liukumisyritykset ovat enää vain kaukaisia muistoja. Mukava huomata kehittäjien ottaneet opikseen aiemmista tuotoksistaan. Myös muut liikkeet luonnistuvat vaivatta, vaikeimmatkin pienen harjoittelun jälkeen. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon hahmojen kehitys, joka kasvaa koko ajan pelatessa. Hahmojen taidot hypyistä liukumiseen paranevat sitä rataa, mitä enemmän niitä käytetään. Tämä on varsin hyvä kannustuskeino pitämään pelaajat koko ajan liikkeessä ja näin hahmot saa halutessaan erikoistumaan tiettyyn osa-alueeseen.
Eri liikkeitä löytyykin melkoisesti. Niistä yksinkertaisimmat, kuten kuten grabit ja flipit, voidaan useimmiten linkittää erilaisiksi komboiksi, ja tämä kaikki tapahtuu pelkän ohjainsauvan ja B-näppäimen säestyksellä. Täten liikkeet suoritetaan melko vaatimattomasti, eikä niiden harjoittelussa tuhlaa elämästään kovin paljoa aikaa. Erilaiset liukumisliikkeet sen sijaan ovat Y-napin vastuulla, ja niiden kombottaminen onkin pidemmän päälle jo hiukan hankalaa, sillä tasapainon pitäminen vaikeutuu tyyliä muutellessa. Näin kuitenkin kerätään huikeita pistemääriä melko lyhyessä ajassa, joten taidon hallitseminen on tärkeässä roolissa pelin menoa. Etenkin aikarajoitteisissa pisteidenkeruutehtävissä kyseinen metodi lienee paras lähestymistapa tehtävän suorittamiseen. Mikäli tämä tuntuu vähäiseltä, on mukana lisäksi muutamia erikoisliikkeitä, joita aukeaa käytettäväksi pelin edetessä.
Ei mitään uutta, mutta kelpaa kyllä
Aggressive Inline on varsin näppärän näköinen peli, vaikka se ei edustakaan graafisen osa-alueen viimeisintä huutoa. Kokonaisilme on monipuolinen ja eri pelialueet ilmeet poikkeavat toisistaan sopivasti. Mitään maata mullistavia yksityiskohtia ei tosin löydy, mutta jotain kuitenkin - muutamat varjot, heijastukset ynnä muut kikkailut ovat mukavaa katseltavaa, kuten myös hahmojen verenvuoto, vaatteiden hulmuaminen ja rullaluistinten kipinöinti. Ottaen huomioon kenttien laajuuden, riittävät nämä seikat pitämään pelaajansa tyytyväisenä. Pientä tekstuurien välkkymistä on havaittavissa, mutta ruudunpäivitys pysyy tasaisena, eikä kokonaisilmettä vaivaa juuri muu kuin hiukan lattean näköiset hahmomallinnukset. Valitettavaa ei ole pelaajan ohjastamista hahmoista, mutta muut kaduntallaajat ovat jo melko kulmikkaan näköisiä hiippareita. Temppuliikkeet ovat mallinnettu näyttäviksi, tosin eri hahmojen liikehtiminen olisi voinut poiketa jotenkin toistaan.
Audiopuoli koostuu hupaisasta äänityöskentelystä, yllätyksettömästä äänistä ja tuttuakin tutummasta lisenssimusiikista. Viimeiseksi mainittua kategoriaa edustavat muun muassa sellaiset nimet kuin Reel Big Fish, Black Fish ja P.O.D., ja vaihtelua tuntuisi kerrankin olevan tarpeeksi. Mikäli melodiat eivät kuitenkaan miellytä, voi niitä ottaa pois soittolistalta tai sitten kääntää suoraan musiikin äänenvoimakkuuden minimille. Tehtäviä jakavat hahmot heittävät liioitelluilla aksenteillaan huulta minkä kerkeävät, mitä olisi voinut olla kenties enemmänkin. Muut äänet ovat perustavaraa, ei mitään suurempia yllätyksiä siis.
Mikäli Tony Hawkit on jo koluttu läpi ja uutta verta kaivataan kehiin, on Aggressive Inline harkitsemisen arvoinen tuttavuus mikäli sitä ei entuudestaan löydy pelihyllystä. Vaikka se ei tuokaan mitään uutta jo hiukan kuluneeseen peli-ideaansa, on toteutus parempaa kuin useissa kilpailijoissaan. Kyllä, uusia ideoita kaivattaisiin, mutta samaa voisi sanoa muistakin extreme-peleistä. Sen sijaa Aggressive Inline tarjoaa perusmenoa laajojen pelialueiden ja niiden lukuisten tehtävien voimin, joten tekemisen puute ei aivan heti pitäisi iskeä. Kokonaisuus toimii ja pelin pariin palailee silloin tällöin tehtävien metsästys mielessään. Z-Axisin toistaiseksi paras tuotos on varmasti jokaisen siihen kulutetun euron arvoinen, kunhan vain aihepiiri kiinnostaa. Toisaalta se yllätti varsin positiivisesti minutkin, vaikka genre ei hirveämmin miellytäkään.
