Super Smash Bros. Melee on jatkoa pari vuotta takaperin N64:lle ilmestyneelle Super Smash Bros. -pelille. Se lupaa kannessaan olevansa "Nintendo's Best in 4-Player Action", mutta onko se todellakin paras?
Super Smash Bros. -pelien perusidea on yksinkertainen: Laitetaan neljä pelaajaa pienehkölle areenalle, jolta yritetään lyödä vastustaja ulos. Jokaisella pelaajalla on oma vahinkoprosenttinsa, jota muut yrittävät väkivalloin kasvattaa. Mitä suurempi vahinkoprosentti, sitä helpommin lentää ulos areenalta. Vielä kun tähän neljän pelaajan sekamelskaan lisätään 60fps:n framerate sekä silloin tällöin taivaalta putoavat tuhon välikappaleet erinäisten tavaroiden muodossa, on kaaos täydellinen. Taivaalta putoaa välillä myös energiabonuksia jotka vähentävät vahinkoprosenttia. Tavaroiden putoamistiheyttä voi säätää, samoin kuin tavaroita, jotka putoavat taivaalta. Tavarat voivat olla aseita, kuten pesäpallomailoja tai lasermiekkoja, tai tavaroita jotka esim. muuttavat pelaajan metalliseksi tai valtavaksi.
Pelihahmoja on pelissä aluksi 14, mutta pelin edetessä niiden määrä kasvaa yli kahteen kymmeneen, eli jokaiselle löytyy lempihahmonsa. Valitettavasti jotkut hahmot ovat vain toistensa kopioita, kuten Dr. Mario on vain perus-Mario uusilla vaatteilla. Hahmojen kirjo sisältää kaikki Nintendon klassikkopeleistä tutut pelihahmot, kuten Marion, Yoshin, DK:n ja Kirbyn. Jokaisella hahmolla on omat erikoiset liikkeensä ja taistelutyylinsä. Link taistelee miekkansa, jousensa ja bumeranginsa avulla, kun taas Kirbyn valttina on vastustajien imaiseminen sisäänsä kopioiden näiden erikoistaidon. Pelihahmoja on tasapainotettu selkeästi edelliseen osaan nähden, eikä yksikään hahmo ole ylivoimainen. Uusista hahmoista omituisimmat ovat Ice Climberit, jotka taistelevat parina. Sininen Ice Climber on johtaja, jonka liikkeitä punainen seuraa. Jos punainen lentää ulos ruudusta, siniselle ei tapahdu mitään, mutta se ei voi yksin toteuttaa kaikkia liikkeitä. Jos sininen Ice Climber lentää ulos, katoaa punainenkin.
Pelissä on pelimuotoja todella paljon. Yksinpelimuodoista Classic modessa pelaajan on taisteltava vuorotellen usean vihollisen kanssa kohti loppua, jossa ensimmäisestä osasta tuttu Master Hand odottaa. Adventure Modessa pelaaja joutuu raivaamaan tiensä sivuttain liikkuvien kenttien läpi kohdaten mm. Marioista ja Zelda: OoT:stä tuttuja vihollisia. Jokaisen Adventure Moden tason lopussa odottaa yksi tai useampi pelin perushahmoista, kuten Mushroom Kingdomin lopuksi vastaan tulevat Mario ja Peach. Näiden kahden "pääpelin" lisäksi pelissä on harjoitusmoodi, sekä taisteluareena, jolla voi taistella esim. kymmentä tai sataa vihollista vastaan, tai selvitä hengissä tietyn aikaa vihollisten virratessa kentälle jatkuvalla syötöllä. Hieman erikoisempi pelimuoto on Home Run Contest, jossa ideana on kasvattaa hiekkasäkin vahinkoprosenttia niin korkealle kuin kymmenen sekunnin aikana ehtii, ja linkaista säkki matkaan pesäpallomailalla.
Moninpeliksi tämä peli on tehty, ja moninpelinä se on parhaimmillaan. Moninpelimuotoja pelissä on paljon. Super Smash Brothersista tuttu Melee on moodi, jossa kahdesta neljään pelaajaa taistelee areenoilla elämien tai ajan loppumiseen asti. Tournament Modessa voi järjestää jopa 64:n pelaajan turnauksen, jossa tietokone arpoo 2-4 pelaajaa vastakkain, kunnes on vain yksi voittaja. Lisäksi pelissä on monta erilaista erikois-Meleetä, joissa voittokriteerinä voi olla esim. vastustajan hakkaamisesta irtoavien kolikoiden kerääminen.
Super Smash Bros. Melee on graafisesti erittäin näyttävä. Hahmot ovat todella yksityiskohtaisesti mallinnettuja ja peli pyörii täydet 60 fps koko ajan. Minkäänlaista hidastumista ei ole havaittavissa. Taisteluareenat eivät ole erityisen polygonipitoisia, mutta eivät silti mitään über-rumiakaan. Ganondorfin ja Marthin liehuvat viitat ovat aidon näköisesti animoituja ja Kirby löllyy hienosti kävellessään. Viitat jopa liehuvat tuulen mukana lentävän avaruusaluksen päällä taistellessa. Taisteleminen ei tapahdu pelkästään staattisissa ympäristöissä, vaan jotkut ympäristöt todella muuttuvat. Terminan areenalla voi nähdä taustalla Majora's Maskista tuttujen neljän jätin sinkoavan kuun takaisin taivaalle sen lähes törmätessä maahan, ja F-Zeron Mute Cityn taistelu tapahtuu kilparadalla autojen vilistäessä ohi ja sen yläpuolella lentävän tason päällä. Star Fox- kentissä koko Star Fox-ryhmä tulittaa taistelijoitamme avaruusaluksistaan, ja Princess Peachin linnaan osuu välillä luoteja jotka räjähtävät. Pelintekijät ovat myös piilottaneet ympäri peliä lähes 300 erilaista palkintoa, 3D-mallinnettua patsasta erilaisista Nintendo-peleistä tutuista hahmoista. Niitä voi saada mm. ostamalla yksin- tai moninpelistä saaduilla kolikoilla kolikkopelistä. Osa patsaista on myös ripoteltu ympäri kenttiä, ja kaikki patsaat voi saada itselleen vain pelaamalla peliä ihan jumalattoman paljon. Ainakin tavoitetta riittää.
Pelin musiikki koostuu pääasiassa mahtipontisista orkesterisovituksista eri pelien tunnusmusiikeista. Hyrulen temppelin taustalla soi Zelda 2:n tunnusmusiikki, ja Mute Cityssä soi ko. radan tunnari F-Zerosta. Ääniefekteistä ei valittamista löydy. Lasermiekat surahtavat lyöntien aikana ja pommit räjähtelevät perinteisin tavoin. Jokaisella hahmolla on oma äänensä, jolla ne vinkuvat, örisevät ja kiljuvat.
Super Smash Bros. Melee on moninpelinä ohittamaton kokemus. Yksinpelistäkin riittää pelattavaa, mutta jos moninpelaaminen ei ole vaihtoehto, suosittelen ennemmin vaikka Rogue Leaderia tai Wave Racea.
