Pelaajan vastuu kasvaa yksittäisestä Frostpunkin ensimmäisen osan pienestä kaupunginrakentelusta suuremmaksi valtakunnanrakenteluksi. Meno on silti tutun hyytävää.
Seuraavan tason toimintaa
Kapteeni on kuollut. New London kääntää katseensa vahvaan johtajaan, sinuun. Jo ensimmäinen silmäys kaupunkiin intro-osion jälkeen tekee vaikutuksen. Kaupunki ei ole enää resuisten lämmityspöntön ympärille kääriytyneiden selviytyjien pesä, vaan eloisa kaupunki, jonka metroradat välkkyvät lukuisissa väreissä. Nimen punk-osa tulee visuaalisesti paljon vahvemmin esiin, kun sykkivät valot ja ympäriinsä säntäilevät junanvaunut luovat tunnelmaansa.
Vaikka infrastruktuurin taso on aivan uudella tasolla, ovat ongelmat tuttuja. Kansa täytyisi pitää kylläisenä, lämpimänä, terveenä ja mahdollisuuksien mukaan jopa tyytyväisenä. Kaikkea on kuitenkin entistä enemmän, esimerkiksi teollisuus tuottaa kansan käyttöön erilaisia tuotteita ja siirtokunnat pukkaavat tarpeellisia raaka-aineita pääkaupungin käyttöön. Pelkkään hiilen polttamiseen ei tarvitse tyytyä, vaan öljy astuu nopeasti kuvaan. Ilmaston lämpenemisen torjuminen ei ole tässä pelissä ajankohtaista.
Väkiluvun jyrkkä kasvu aiheuttaa politisointia, jonka hallinnointi kattaa suuren osan pelaajan kriittisistä valinnoista. Kaikki uudet lait täytyy hyväksyttää neuvostossa, jossa istuu enemmän tai vähemmän erimielisiä puolueita. Jotkut toivoisivat edistystä ja ihmisen voittoa luonnosta, toiset taas painottavat sopeutumista uuteen maailmaan. Lait vaativat usein kompromisseja, sillä erimieliset tahot on mahdollista taivutella aloitteiden taakse lupaamalla muutoksia tai resurssien ohjaamista toisissa kysymyksissä.
Kaikki joukolla jäätä särkemään
Vaikka kaupunki itsessään pysyisi lämpimänä, ympäröi sitä ikirouta. Kaupungin laajentaminen on aloitettava jään särkemisellä, joka vapauttaa uusia heksoja rakennuksia varten. Vasta tämän jälkeen erilaiset rakennelmat on mahdollista potkaista pystyyn. Yksittäisten rakennelmien sijaan laajentuminen tapahtuu sektoreittain. Esimerkiksi uusi asuinkompleksi vaatii kuuden vierekkäisen heksan verran tilaa, laajennusosan kanssa peräti yhdeksän. Lisäksi kaupunginosaan on mahdollista rakentaa kaksi lisäbonuksia tuottavaa rakennusta.
Mekaniikka on erittäin nokkela, sillä vaikka alueista muodostuu välillä kummallisia rönsypalleroita, tulee kaupungista miellyttävän orgaanisen näköinen. Teiden tai rautateiden rakentelusta ei tarvitse huolehtia, vaan ne reitittyvät automaattisesti – välillä todella kummallisten mutkien kautta – ja toimivat ainoastaan visuaalisena elementtinä. Optimoitavaa riittää silti, sillä esimerkiksi hiilikaivoksen ja asuinalueen ei ole syytä sijaita vierekkäin ja muutoinkin ainakin pienimuotoinen kaupunkisuunnittelu on vaivan väärti.
Toiminta ei rajoitu kaupunkien ja siirtokuntien rakenteluun, vaan retkikuntia on syytä lähettää tutkimaan ulkopuolista maailmaa. Löydöt voivat tuottaa suuriakin bonuksia, kuten esimerkiksi ruokaa tai materiaaleja. Lisäksi kriittisen tärkeitä koneytimiä on mahdollista löytää ainoastaan maastosta, sillä ne ovat teknisesti liian vaikeita itse tuotettavaksi. Myös kampanjan juoni puskee pelaajaa panostamaan seikkailumatkailuun.
Citius, altius, fortius
Viime kädessä Frostpunk 2 on tutunlaista selviytymiskamppailua. Mittakaava on kuitenkin kasvanut melkoisesti, sillä nyt kaupungin poliittiset voimat on syytä ottaa huomioon useimmissa valinnoissa. Muutos silkasta rakentelupelistä laajemmaksi simulaatioksi on poikkeuksellisen onnistunut. Lukuisat selviytymisen reunaehdot on edelleen otettava huomioon, mutta nyt pelaajan ei tarvitse tuunailla yksittäisen asuintalon eristeitä, vaan suunnitella toimintaa kaupunginosien tasolla.
Ilahduttavasti Frostpunk 2 on ensimmäinen peli pitkään aikaan, joka todella tempaisi mukaansa. Minun oli tarkoitus hypätä jo seuraavan julkaisun pariin, mutta huomasinkin nakuttavani kaupunkia edelleen eteenpäin pikkutunneille asti. Tämä tunne on kerta toisensa jälkeen sykähdyttävä.
Kakkososa ottaa kaikki ne ominaisuudet rakentelusta ja tiukasta optimoinnista, joka teki ensimmäisestä osasta klassikon. Nyt samat perusperiaatteet skaalataan uuteen mittakaavaan ottamatta mitään pois perusteemasta. Tämä on aina hyvä resepti menestyspelin jatko-osalle: tehkää lisää sitä samaa, mutta enemmän, hiotummin ja laajemmin.
