The Lion's Song on Mi'pu'mi Gamesin tarinallinen seikkailu, joka on kerännyt kosolti kehuja ja kunniamainintoja eri tapahtumissa ja palkintogaaloissa. Niihin lukeutuvat muun muassa maininnat parhaasta viime vuoden indiepelistä, ylistykset tarinankerronnan osalta sekä kunniamaininnat äänipuolesta sekä visuaalisesta ilmeestä. Uskoisiko kaikkea tätä kehurykelmää: voiko juuri Switchille saapunut peli oikeasti olla näin vaikuttava tekele?
Jalopeuran luritus
Jellonan laulu koostuu neljästä episodista, joista jokaisessa seurataan eri henkilöitä ja heidän tuskailujaan oman luovuutensa kanssa. Kappaleet sijoittuvat 1900-luvun alun Itävaltaan ja lähes kauttaaltaan Wieniin. Jokainen episodi on oma yksittäinen tarinansa, joskin viimeinen kappale kietoo koko saagan yhteen pakettiin yksittäisen junamatkan aikana.
Ykkösepisodi seuraa säveltäjää, joka velloo tuskissaan ja istuu pöydän ääressä lähes koko tarinansa ajan. Tämä kappale ei itsessään vielä suuria hurraahuutoja nostata, mutta kupletin juoni selviää toisen osan päästessä vauhtiin. Kakkoskappale saa kiinnostumaan kärsivän taidemaalarin elämästä hyvän tarinankuljetuksen avulla. Ja vielä kun viittaukset kappaleiden välillä alkavat tulla esille, nousee kiinnostustaso huomattavasti.
Ensi-istumalta eteneminen vaikuttaa eri asioiden "klikkaamiselta" peräjälkeen, mutta onneksi tapahtumiin pääsee vaikuttamaan eri valintojen ja dialogin avulla. Pelaaminen on hyvin pelkistettyä, sillä mitään esineitä ei kerätä eikä maailmaa mullistavia aivopähkinöitä ole. Eteneminen koostuu lähinnä eri asioiden "huomioimisesta" ja dialogivalintojen tekemisestä. Tarinaa ei ole vaikea viedä eteenpäin, mutta tietyt toimet kuljettavat juonta paremmalla kierteellä kuin toiset.
85% muista pelaajista päätti heittää märän nakin seinään
Kunkin tarinan päättyessä nähdään miten omat päätökset ja teot ovat suhteessa muiden pelaajien vastaaviin. Nämä ruudut ovat paitsi mielenkiintoisia, myös mahdollisuuksia palata tekemään joitakin päätöksiä uudelleen. Eri lopputulemat sekä episodien lyhyt kesto kannustavat kokemaan episodit uudestaan.
Yksi pelimäisimmistä ja kiinnostavimmista asioista on Connections-galleria, johon kasataan kaikki pelaajien löytämät viittaukset episodien välillä. Mitä enemmän tuttuja asioita tulee löydettyä ja klikkailtua, sitä täydempi galleria lopulta on.
Sävyisää pelaamista
Ulkoasultaan The Lion's Song on erikoinen, mutta ei missään tapauksessa huonolla tapaa. Jokainen tämän arvostelun kuvista paljastaa, että seepian värisävyt ovat runsaassa käytössä. Maisemat ovat mukavaa ja pikselikästä katseltavaa. Retrokkaat näkymät eivät välttämättä uppoa kultasilmille, mutta männävuosien osoita ja klikkaa -pelinsä pelanneet ovat luultavimmin kuin kotonaan.
Musisointi on tunnelmallista ja peliin sopivaa, vaikka sitä ei turkasen paljoa olekaan.
Kestoa neliepisodisella kokonaisuudella ei ole liikoja, vaikka kolmas tarina tuntuukin hieman pitkitetyltä. Tarinan osasiin kuluu enemmän tai vähemmän tunti per kappale.
Isoin miinus Switch-versiossa on, että konsolin kosketusnäyttöä ei ole huomioitu nimikkeessä millään muotoa. Joy-Conit tukisivat myös Wii-tyyliistä liiketunnistusta, jonka avulla liikuttaa kursoria, mutta tämä metodi ei ole käytössä. Ei tämä maailmaa kaada, mutta pelaajien on tyytyminen liikuttelemaan kursoria analogitatilla.
Vahva suoritus, vahva suositus
Kaiken kaikkiaan kyseessä on varsin hieno peli, taideteos suorastaan. Ihokarvat nousivat arvostelua tehdessä kerran tahi pari ylös – viimeistään lopussa – joten ei tälle kokonaisuudelle voi olla antamatta peukkua. Kahtakin.
Mikäli The Lion's Song ei ole vielä koettuna PC- tai mobiiliversionsa muodossa, ei Switch-versio ole yhtään huonompi tapa tutustua tähän helmeen.
