Hyvänä uutisena voinee kertoa, että Camelot Software Planning -studion uusin urheilupeli pesee edellisen osasen minä päivänä tahansa. Täysin virheetön kokonaisuus uutukainen ei kuitenkaan ole.
Tappelupeleistä urheilullisin
Koska kyseessä on Nintendon hahmoilla varustettu tennispeli, niin tarjolla on muutakin kuin uppiniskaista pallonhakkaamista. Selkein esimerkki tästä on energiamittari, jota täytetään taitavalla pallottelulla. Mitä täydempi mittari, sitä enemmän aikaa voi hidastaa tiukoissa paikoissa ja sitä useammin tehdä tehokkaita erikoislyöntejä.
Spesiaalilyönneistä hulppein on Special Shot, joka takaa osuman palloon vaikka kentän toisesta laidasta. Temppuun kuuluu hahmokohtainen näyttävä animaatio sekä mahdollisuus tähdätä pallo liikeohjauksella haluamaansa kohtaan vastapuolen aluetta. Samaa ei Wimbledonissa nähdä.
Tie voittoon käy perinteisillä piste-, erä- ja pelivoitoilla tai tyrmäämällä vastustaja. Tyrmäys tarkoittaa käytännössä vastustajan mailan ja varamailojen hajottamista erikoislyönneillä. Ei Mario Tennis Acesia turhaan kutsuta tappelupeliksi netin syövereissä.
Tenniksen maailmassa Mario on kuningas
Switch-pelin erikoisuus on tarinatila, jota ei sarjassa olen nähty sitten vuoden 2005. Uutiset juonimoodista saivat innostumaan, koska Game Boy Advancen Mario Tennis: Power Tourin stoori oli varsin maistuva paketti roolipelielementteineen kaikkineen. Näinpä onkin suorastaan harmillista kertoa Acesin Adventure Moden olevan jokseenkin hengetön kokonaisuus.
Marion tähdittämässä moodissa juostaan ympäri maita ja mantuja etsien voimakiviä. Niiden avulla pitäisi vapauttaa ilkeän tennismailan kiroamat vakiokasvot Luigi, Wario ja Waluigi. Matkan varrella otellaan pomovastustajia vastaan, ratkotaan kepeitä pulmia ja kukistetaan kilpakumppaneita. Tämä kaikki hoidetaan totta kai tennistä pelaten.
Parhaimmillaan kokemus on kekseliäimmissä tehtävissä, jotka vaativat refleksejä ja nokkeluutta. Tästä esimerkkinä voisi mainita välipyrähdyksen, jossa pitää vallata juna takaisin sen kaapanneilta Shy Guy -vihulaisilta. Suorituksessa tarvitaan Marion erilaisia tennislyöntejä, jotta roistot voi muksia yksi kerrallaan kanveesiin. Hauskaa ja erilaista.
Tympeää tarinointia
Juonelta ei kannata odottaa paljoa. Harmittavasti kaikenlainen tarinankuljetus käydään putkimiehen mukana kulkevan Toad-sienikäisen ja pallopelien merkeissä kohdattavien vastusten välisenä tekstidialogina. Tämä on tylsä ratkaisu ja jopa tarinan päättävä näytös on suoranainen antikliimaksi.
Jotenkin hengettömyyttä kuvaa hyvin se, että jahdattavia voimakiviä ei nähdä pelissä kuin kerran, silloinkin näytöllä vilahtavana kuvana. Näitä esineitä löydättäessä ruudulla lukee kuiva teksti, joka kertoo uuden murikan löytymisestä. Ei animaatiota, ei vilaustakaan itse esineestä, ei mitään geneeristä tekstinpätkää parempaa.
Adventure-kokonaisuudesta on iloa pariksi illaksi, sillä sen kanssa ei kauaa nokka tuhise. Tämä siitäkin huolimatta, että vaikeustaso nousee huomattavasti puolivälin paikkeilla. Etenkin muutaman valinnaisen tehtävän suorittaminen voi muodostua ylitsepääsemättömäksi esteeksi nuoremmille tai kokemattomimmille pelaajille.
Tehtävien läpäisemisen lisäksi mitään kerättävää rompetta ei ole. Sankariputkimiehemme kerää otteluista roolipelimäisesti kokemustasoja, joiden avulla nopeus, voimakkuus ja lyöntien nopeus kasvavat. Leveleitä ei kuitenkaan huvita kerätä juonikuvioiden jälkeen.
Mutta ne hauskimmat tehtävät ovat varsin hupaisia. Pääasiassa Mario Tennis Acesissa tuntuu kuitenkin olevan moninpeli ja turnaukset. Joko verkossa tai paikallisesti.
Kimpassa aina kivempaa
Moninpeli on hupia, siitä ei pääse yli tahi ympäri. Paikallisesti ottelemaan pääsee maksimissaan neljän pelaajan kesken. Joy-Con-ohjaimen puoliskot voi näppärästi jakaa kahden pelaajan kesken, joten kapuloita riittää kaksinpeliin omasta takaa varmasti.
Kenttiä ja mailojen hajoamista pääsee säätämään, mutta pientä noottia voinee kuitenkin antaa. Pelaajien ei ole mahdollista määritellä montako erää voittoon vaaditaan, vaan valittavana on kaksi valmiiksi säädettyä vaihtoehtoa. Ensimmäisenä tarjolla on Quick Play, jossa voittaja on ensimmäinen seitsemän pistettä kasannut kisaaja. Extended Play puolestaan edellyttää kahden peräkkäisen pelin voittoa. Kumpikaan ei tarjoa täysin perinteisen tenniksen sääntöjä, mutta liekö sillä suurta väliä?
Verkkopeli toimi testattaessa kohtuullisen hyvin. Suurta lagia ei ilmennyt kertaakaan, ainoastaan pientä nykimistä tiettyjen vastustajien kanssa. Saa nähdä pitääkö sama tuuri myös jatkossa.
Pelityylejä on moninpelatessa sekä verkkoturnauksissa kaksi kappaletta. Standardissa mukana ovat kaikki krumeluurit energiamittareista erikoislyönteihin, kun taas Simple Mode luottaa perinteisiin tennismuuveihin. Jälkimmäinen on erityisen hyvä pelattaessa Aces-ummikoiden kanssa. Kaikkia mekaniikkoja ja erikoistemppuja kun ei opita aivan minuutissa tai kahdessa.
Yksinpelitaitoja pääsee treenaamaan COM Tournament -moodissa, jossa otetaan osaa muutamiin yksinkertaisiin turnauksiin. Lisäksi mukana on enemmänkin kuriositeettina Wii Sports -tyylinen Swing Mode, jossa Joy-Con-ohjaimia voi käyttää tennismailoina. Kohtuullista hupia kerran tai pari kertaa, mutta pitkäaikaiseksi viihteeksi siitä tuskin on.
Osaatko pelata ruoholla?
Mario Tennis Aces on visuaalisesti kahtiajakoinen. Hahmot ja pallojen muksimiset ovat näyttäviä, mutta toisaalla näkymät ovat jopa suorastaan rumia. Miten ruohikko voikaan näyttää niin kauhealta pelissä, jossa Marion viikset ovat tuuheat ja hulmuavat? Musiikkipuoli ei aiheuta ajatuksia suuntaan tai toiseen. Se ei ärsytä tai säväytä, eikä sitä muista pelailusessioiden jälkeen.
Kontrollit ovat suhteellisen selkeät, joskin melkein joka nappi on varustettu jos jonkinmoiselle lyönnille. Tämän lisäksi X-nappiin on ahdettu jopa kolme eri toimintoa, joista juuri sitä väärää tulee käytettyä tiukassa paikassa.
Kenttiä on kahdeksan kappaletta, joista muutamat pääsee kokemaan hienoisina variaatioinaan. Niistä selkeästi huvittavimmat ovat jollain tapaa kapuloita rattaisiin heittävät areenat, kuten laivan kansi keskellä törröttävine mastoineen.
Hahmot ovat tuttuja muista putkimiesten urheilunimikkeistä, vaikka uutukaisiakin on Spike-vihulaisen ja hupaisan Chain Chomp -körmyn muodossa. Kaikki hahmot ovat auki jo alusta asti, joskin lisää fylliä saa ottamalla osaa verkkoturnauksiin lähikuukausina. Heinäkuussa tarjolla on vikkelä Koopa Troopa -kilppari, muun muassa Birdon ja Diddy Kongin siintäessä tulevaisuudessa.
Mario Federer
Mario Tennis Aces on hieman kahtiajakoinen kokemus. Parhaimmillaan tarjolla on suurta hupia, etenkin moninpelatessa, mutta toisaalta se pettää odotukset tarinamoodinsa muodossa. Myös kustomointia kaipaisi lisää. Kyseessä on joka tapauksessa parempi kokonaisuus kuin sarjan edellinen tekele.
Jos kaipaa toimivaa moninpelattavaa kavereiden kanssa koettavaksi, on Aces toimiva vaihtoehto.
