Puutarhaunelmia
Vuosi on 1890. Aurinko lämmittää upean brittiläisen kartanon pihapiiriä. Kartanon, jonka käytäviä, ikkunalautoja ja puutarhoja koristavat useat vehreät lehdet ja harvinaiset kukinnot. Eläköitynyt kasvitieteilijä Arabella Greene palaa asumukseen tutkimaan unohdettuja kasvilajeja, jotka vaativat juuri oikeat kasvuympäristöt kukkiakseen. Pelaajan tehtäväksi jää selvittää neiti Marplen tapaan salaperäiset ratkaisut ja olosuhteet, joissa kukat puhkeavat loistoonsa. Kaikki tarvittava tieto on löydettävissä lähiympäristön kirjoista, kirjeistä ja muista tiedonjyvistä. Aurinkoinen kevät onkin parasta aikaa rauhalliselle, vaarattomalle ”dekkarille”.
Valtavan kartanon alueet aukeavat ovi toisensa jälkeen, kunhan ratkaisee puutarhaunelmien salaisuudet yksi kerrallaan. Ei muuta kuin ruukku täyteen multaa, kukkasipuli purkkiin, vettä perään ja oivallista kasvupaikkaa ja -ympäristöä metsästämään. Osa kasveista kaipaa oikeanlaista pH-arvoa kasvualustaansa, toiset vaativat hieman erikoisempia tapahtumia, kuten salamointia taikka pölytystä tietyltä lintulajilta.
Kasvatusta lähestytään ihailtavalla rauhallisuudella ja seesteisyydellä. Kiire ei paina, linnut laulavat ja aikaa jää myös ihastella jokirannan maisemia. Jokainen kasvi on oma pulmansa, joka on toki tarkoitus ratkaista, mutta missään vaiheessa stressi ei paina. Botany Manor keskittyy vain pariin asiaan kerralla tarjoten ratkaisun avaimet suoraan käteen. Pelaajan vastuulle jää sisäistää lukemansa ja solmia johtolangat yhteen. Pääosin simppeliä, vaikka pariin kertaan noin neljätuntisen kokonaisuuden aikana pitikin pysähtyä miettimään.
Mysteerinen ukkoskukka
Botany Manor tarjoaa värikkään, selkeän visuaalisen ilmeen, joka miellyttää silmää. Kukat koristavat jo entuudestaan eläväisiä ympäristöjä herätessään henkiin. Kartanokin vakuuttaa arkkitehtuurisesti. Valokuvatilalle olisi tilausta. Graafisesti teos muistuttaa hieman The Witnessiä ja jollain hassulla tavalla jopa The Unfinished Swania. Minimaalista äänimaailmaa täydennetään luonnonäänillä aina lämpimän tuulen syleilystä siivekkäisen ystävien lauluun.
Fiktiiviset kasvilajit ovat mitä monipuolisimpia lajikkeita ja hauskoja lisiä perinteisten kukkien joukkoon. Kaikilla tuntuu olevan hyvinkin omalaatuinen taustatarina – tai ne ovat osa muistoa menneisyyden matkoilta. Ympäri kartanoa löytyykin kirjeitä ja otteita päiväkirjamerkinnöistä, jotka avaavat Arabellan elämäntarinaa. Samoja kirjoituksia lukemalla saa merkintöjä vinkkikirjaan, joita yhdistelemällä piirretään punainen viiva lopulliseen kasvusuunnitelmaan.
Loppua kohden kasvatetaan useampaa kukintaa samaan aikaan, jolloin vinkit saattavat mennä helposti sekaisin, koska ne listataan muistikirjaan vain otsikkotasolla ilman sisältöä. Jos haluaa virkistää muistiaan, pitää kyseinen johtolanka metsästää sokkeloisesta talosta uudestaan tarkistaakseen faktat kuntoon. Asia ei ole iso ongelma, mutta aiheuttaa ajoittaista turhaa haahuilua (hidasta kävelyä) ympäri pihapiiriä. Mukana kannettavassa kirjassa on myös kartta, jolle olisi voinut määrittää oman nappinsa. Nyt karttaa katsoakseen pitää pahimmillaan kahlata koko kirjanen läpi.
Miellyttävä tuttavuus
Vaikeiden ja haastavien pelien aikakaudella on välillä hienoa kokea vastapainona jotain seesteisen kaunista. Julkaisussa Xbox Game Passiin lisättävässä Batony Manorissa kasvatetaan kukkia pulmapelimäisellä otteella, eikä se tarjoa mitään kovinkaan yllättävää, mutta tekee kaiken lupaamansa ihailtavalla ammattitaidolla. Peli tavoittaa aurinkoisen kevätpäivän tunnelman lähes täydellisesti hurmaavassa englantilaisessa miljöössä. Teekuppi vasemmassa kädessä, sitruunainen keksi oikeassa. Jopa kaltaiselleni viherpeukalon vastakohdalle kasvitieteilijän työt aiheuttivat mielenrauhaa.
