Haamujengin paluu
Xboxin pelaajille Tom Clancyn nimi on
merkittävä, vaikka kirjallisuus ei kiinnostaisikaan. Varmasti jokainen
tietää tuon brändin alla julkaistut Splinter Cellin ja Ghost Reconin.
Ghost Recon oli viihdyttävää ajanvietettä yksinpelinäkin, mutta sen
varsinainen voima oli Livessä, joka tarjosi mitä parhainta
online-pelikokemusta. Ei siis mikään ihme, että Ubi Soft päätti takoa
silloin kun rauta on kuumaa ja nyt on täällä Euroopassakin nähnyt
päivän valon Ghost Reconin ns. lisälevy, eli Island Thunder. Peli ei
tarvitse alkuperäistä Ghost Reconia toimiakseen.
Suosittelen lukemaan tämän arvostelun pohjaksi arvostelumme
alkuperäisestä Ghost Reconista, sillä hyvin pitkälle samasta pelistä on
kyse. Tällä kertaa on tuttu eliittijoukko kutsuttu Kuubaan. Fidel
Castro on kuollut ja vallitsee anarkia. Demokratia on vähitellen
saapumassa Kuuban saarelle, mikä tarkoittaa ensimmäisten vapaiden
vaalien järjestämistä. Eräs diktaattorin alku on päättänyt pitää huolen
vaalituloksen kääntämisestä itsensä hyväksi, joten sankariemme tehtävä
on huolehtia kovia kokeneen kansan vaalirauhasta.
Yksinpelikampanja koostuu kahdeksasta tehtävästä. Mitään yllätyksiä ei
ole luvassa Ghost Recon veteraaneille, sillä tehtävät ovat hyvin
pitkälle samankaltaisia. Yleensä pitää valloittaa jokin piste ja
puhdistaa alue vihollisista, eli sitä samaa peruskauraa. Varsinkin
helpoimmalla vaikeudella kuka tahansa vähänkin kokeneempi pelaaja
läpäisee kampanjan päivässä tai kahdessa. Lisäksi voi pelata tuttuja
pikatehtäviä, joista tällä kertaa myös defend-moodi on välittömästi
pelattavissa kaikilla kartoilla.
Näe Kuuban aurinkoiset rannat!
Grafiikka ei ole edeltäjästään juuri parantunut, mutta ympäristöt ovat
värikkäämpiä. Tämäkin johtuu siitä, että Kuuban sikarifarmit ja
kaupungit ovat luonnostaan värikkäämpiä kuin itäisen naapurimme metsät
ja kyläpahaset. Muuten objektit ja muut mallinnukset ovat keskitasoa ja
sama pätee tekstuureihin. Grafiikka ajaa silti asiansa edeltäjänsä
tapaan, mutta erittäin vanhentunutta teknologiaa Ghost Reconin
grafiikkamoottori valitettavasti on.
Pelattavuudessakaan ei
ole juuri merkittäviä muutoksia. Ohjaus toimii samanlailla. Ne, joilla
oli joskus vaikeuksia tähtäyksen kanssa pitkältä matkalta (kuten
allekirjoittaneella turhauttavan usein on), tulevat edelleen
kamppailemaan saman ongelman kanssa. Tähtäys nimittäin edelleen tuntuu
yliohjautuvan, kun tähtäintä yrittää siirtää vain pienen matkan.
Joukkueen komentamiseenkaan ei ole tullut uudistuksia, eli edelleen
pelaaja on pakotettu asettelemaan pisteitä kömpelösti kartalle
saadakseen toisen kolmen taistelijan ryhmänsä liikkumaan haluamaansa
paikkaan.
Äänet olivat alkuperäisessä erittäin toimiva valtti
tunnelman luomisen kannalta ja ne ovat sitä edelleen. Joidenkin
vanhojen aseiden ääniä on jopa paranneltu. Silti tälläkin osa-alueella
olisi voinut suoriutua paremmin, sillä jotkut taustaäänistä, varsinkin
vettä sataessa, looppaavat häiritsevän ilmiselvästi.
Mutta kukapa yksin haluaisi pelata
Kuten edeltäjänsä, Live on se missä Island Thunder vie koko potin
jälleen kotiin. Mukana tulee 12 moninpelikarttaa, joihin sisältyy neljä
karttaa alkuperäisestä Ghost Reconista. Lisäksi tätä kirjoittaessa on
Livessä jo julkaistu kaksi uutta karttaa. Ubi Soft on luvannut
julkaista ainakin muutaman hiekka-aavikkokartan lisää, joten
kyllästymistä ei pitäisi heti ilmetä.
Servereiden etsintä ja
peliin mukaan liittyminen on parantunut. Pelejä etsiessä voi laittaa
päälle filtterin, joka huolehtii siitä, että listalle ei ilmesty
sellaisia sessioita, joissa pelaajien määrä ylittää sitä ylläpitävän
pelaajan suositusyhteydennopeuden. Ainakin itselläni lähes kaikki pelit
jäivät tuohon filtteriin, joten parasta jättää se pois päältä. Peli
antaa edelleen maksimissaan vain kahdeksan peliä, joista valita
mieleisensä. Ainakaan toistaiseksi ei ole Island Thunder jumittunut
itselläni peliin liittymisen yhteydessä, joten selkeää parannusta
Live-koodiin on tehty.
Itse moninpeli tuntuu menneen hivenen
arcade-räiskintöjen suuntaan. Joskus pelaaja saattaa saada toiseen
pelaajaan perille suorastaan sarjan osumia, mutta silti tämä voi
selvitä siitä ja jopa napsauttaa kerralla kuolettavan osuman takaisin.
Jotkut aseista ovat siis epärealistisen tehottomia ainakin
moninpelissä. Toivottavasti Ubi Soft ei aio tulevaisuudessa viedä Tom
Clancy räiskintöjä tästä arcademaisempaan suuntaan, sillä silloin on jo
jonkin asteisesta rienauksesta kyse.
Valittavia aseita pelistä
löytyy suorastaan vuori, sillä kaikkien alkuperäisen Ghost Reconin
aseiden lisäksi mukaan on lisätty melkoinen valikoima uusia. Jos ennen
ei ollut vaikeuksia päättää minkä aseen tehtävään ottaa, pitäisi nyt
viimeistään olla. Selkeitä erojakin aseiden väliltä löytyy
vaikeuttamaan valintaa entisestään. Jotkut ovat tarkempia, jotkut taas
tehokkaampia. Sellaisiakin aseita löytyy, joita kukaan tuskin tulee
koskaan tarvitsemaan, mutta ovatpahan mukana täydellistämässä
valikoimaa.
Moninpelimuodoista vanha kunnon siege hallitsee
edelleen. Kyseinen pelimuoto ilman respawneja on edelleen sellainen
adrenaliinipaukku, että paremmasta ei väliä. Uudet kartat toimivat
erinomaisesti siege-moodin kanssa jopa silloin, kun laittaa
sattumanvaraiset siege-pointit päälle. Ainakin itseni mielestä siege on
edelleen koko Ghost Reconin henki ja sielu. Mitä olen Livessä nähnyt,
jakavat ainakin suomalaisista livettäjistä lähes kaikki tuon
mielipiteen kanssani.
Halpaa hupia
GR:IT:ssa on edelleen puutteensa, mutta itse voin suositella sitä
varauksetta Ghost Reconin ystäville jo pelkästään hintansa takia. Se on
selkeästi halvempi kuin uudet pelit yleensä, joista useimmat eivät ole
edes näin hyviä. Uudet kartat, jos nyt eivät ole olennaisesti parempia,
ovat ainakin hyvää vaihtelua ja lisää on tulossa. Mielenkiintoinen
uudistus on myös tuloslistat, mutta itseäni ne eivät tämän tyylisessä
pelissä juuri kiinnosta. On hyvä, että Ubi Soft ei yrittänyt myydä tätä
kokonaan uutena pelinä, sillä parannuksia tässä ei ole nimeksikään. Se
on tuttua samaa sitä kaipaaville. Sanomattakin selvää on se, että ne
joihin Ghost Recon ei kolahtanut tuskin tulevat pitämään Island
Thunderistakaan. Muille tässä on erinomaista taktista toimintaa ainakin
Rainbow Six 3:sta odotellessa.
