Tom Clancy's Rainbow Six Vegas 2

Rainbow Six Vegas haastoi onnistuneesti Gears of Warin vuoden 2006 joulumarkkinoilla. Paheiden kaupunkiin sijoittuva taktinen taistelu nojasi Microsoftin oman eepoksen tavoin vahvasti suojautumiseen. Las Vegasin karkeloissa asenne oli kuitenkin astetta realistisempi, vaikka sarjan juurilta oltiin ajauduttu kauaksi. Tuorein painos vie sateenkaarikuusikkoa vielä piirun verran arcademaisempaan suuntaan.

Rainbow Six Vegas 2 syventää edeltäjänsä tarinaa pukemalla pelaajan iskuryhmää johtavan Bishopin tetsariin. Tapahtumat käynnistyvät reilusti ennen ensimmäisen osan cliffhangeria, ja juonikuvio nidotaan nättiin pakettiin vasta lopussa. Tasoltaan tarina on tuttua Tom Clancy -huttua, joka ei saa kylmiä väreitä aikaiseksii. Käänteitä riittää, mutta tapahtumat eivät jaksa kiinnostaa hahmojen jäädessä etäisiksi. Pelistä puuttuvat myös Call of Duty 4:n huippuhetkien kaltaiset tunnepiikit ja tavallisesta sisällöstä selkeästi poikkeavat osuudet.

Kukapa pelaisikaan Tom Clancyn tuotoksia juonen takia? Ei niin kukaan. Pelimekaniikaltaan Rainbow Six Vegas 2 on taattua tavaraa. Taisteluissa suojautuminen säilyy elintärkeänä elementtinä niin selviytymisen kuin tunnelmankin kannalta. Pelaaja vastaa oman henkikultansa ohella tiimikavereistaan, joita voi komennella sujuvan käyttöliittymän avulla esimerkiksi liikkumaan tiettyyn kohteeseen tai puhdistamaan huoneita kranaattien tukemana.

Vaikeimmalla vaikeustasolla taisteluissa käyttää tulivoiman lisäksi päätään, sillä terroristit osaavat suojautua ja vaihtelevat tuliasemiaan tarvittaessa. Mitään taktisia neroja viholliset eivät suinkaan ole, vaan terroristit luottavat edelleen tappavaan tarkkuuteen ja miesylivoimaan. Toisinaan tekoälyn ohjastamat viholliset ja tiimikaverit sortuvat ylilyönteihin hyökätessään täysin suojaamattomana. Itsetuhoisen käyttäytymisen takia eteen tulee tilanteita, joissa joukkuekaverit on parempi jättää takalinjoihin, sillä omien pelastaminen hektisen tulituksen keskeltä onnistuu harvoin. Useammin kaverit on kuitenkin parempi laittaa edeltä epäilyttävään tilanteeseen – pelaajan kuolema nimittäin tarkoittaa tallennuspisteeseen palaamista.

Joukkue, asento!

Pelin rytmitys on pääasiassa onnistunut hyvin, sillä eteneminen vaihtelee sujuvasti huoneiden taktisesta tyhjentämisestä pitkillä käytävillä taistelemiseen. Pelaajalla on jatkuvasti käsitys siitä, mihin suuntaan olisi tarkoitus mennä. Osaltaan tämä luo ikävän tunteen putkessa juoksemisesta. Vaihtoehtoisia etenemisreittejä olisi voitu tarjota tehtävien aikana enemmän, sillä loppua kohden putkimeininki alkaa hieman hapottaa. Nykyisellä kenttäsuunnittelulla myös tarkkuuskiväärien käyttö jää sangen vähälle. Varsinaisia pullonkaulatilanteita kampanjaan on rakennettu muutamia. Näitä hinkatessa tallennuspisteiden sijoittelu saa turhautumisen nousemaan pintaan, sillä panosten poimiminen siitä samasta laatikosta tai keskustelun seuraaminen kymmenettä kertaa ei kuulu minun käsitykseeni sujuvasta pelikokemuksesta. Tallennuspisteiden välejä on sentään lyhennetty.

Tunnelman kannalta tärkein yksittäinen tekijä on Rainbow Six Vegas 2:ssa äänimaailma. Aseiden pauke on jälleen toteutettu esimerkillisesti, joten pyssyistään saa välittömästi hyvän tuntuman. Fiilistä parantavat sopivan hillitysti liioitellut osumareaktiot: veri roiskuu ja ruumiit mätkähtävät maahan räsynukkeina. Visuaalisesti peli on edelleen yksinkertaisen kliininen, vaikka räiskintä ammentaa koodinsa Epicin Unreal Engine 3 -teknologian pyhästä lähteestä. Todistetusti toimivassa pelimoottorissa riittäisi vielä lisää potkua henkselien paukutteluun. Vaikuttavuutta vähentävät aikaisempaa arkisemmat ympäristöt, jotka eivät pursua edellisosan tavoin glamouria. Vaihtelun kannalta tämä on järkevä ratkaisu, mutta toisaalta peli menettää osan vähäisestä omaperäisyydestään.

Tehtävistä erityismaininnan ansaitsee Vegasin messukeskukseen sijoittuva kenttä, jossa tulitaistelut käydään Major League Gaming -tapahtuman kulisseissa. Kehittäjät ovat hauskasti hyödyntäneet teemaa terroristien keskusteluissa, joita kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, ennen kuin syöksyy huoneeseen rynnäkkökivääri laulaen. Muutenkin vihollisten repliikit ovat mukavan huumoripitoisia.

Huonot suoritukset uusitaan

Suuri osa Rainbow Sixin konsoliversioiden viehätystä on ollut moninpeli, eikä uusin osa ole poikkeus. Edellisessä Vegasissa verkkopeli tarjosi mainiota viihdettä, mutta toteutus jätti jonkin verran toivomisen varaa. Osa lapsuksista on periytynyt jatko-osaan. Yhteistyötilaa on korjattu asiallisesti, sillä nyt juonikuvioita ei tarvitse kaverin kanssa pelatessa jättää tyystin väliin. Toveri voi loikata mukaan aikaisempaa joustavammin, mutta kolikon kääntöpuolena pelaajamäärä on rajoitettu kahteen. Tuttuun tapaan myös Terrorist hunt -tehtäviä pääsee vääntämään verkossa. Terroristien lahtaamiseen keskittyvät välipalat tarjoavat mukavan haastavaa mäiskettä kaverien kanssa mätettäväksi, eivätkä ne yksinpelinäkään täysin turhia ole.

Varsinaisen kilpailullisen verkkopelin toteutus jää kaivelemaan kaikista eniten. Seuranhakujärjestelmää ei ole merkittävästi muutettu sitten ensimmäisen Rainbow Sixin. Ranked-matsien pelaaminen on epäkäytännöllistä puuhaa, kun pelaajan on itse haettava uusi peli edellisen päätyttyä. Mittelöt ulkomaalaisten kanssa vieläpä kaatuvat yleensä jäätävään verkkoviiveeseen, mutta suomalaisten keskinäiset koitokset ovat edelleen maukkaita. Kahdesta uudesta pelimuodosta Team leader tuo mukanaan mielenkiintoisen lisämausteen toimintaan: joukkue saa uusia miehiä kaatuneiden tilalle, kunhan tiimin johtaja säilyy hengissä. Pelimuoto vaatii sopivaa tasapainottelua hyökkäävän ja puolustavan pelityylin välillä.

Edellisestä osasta tuttua P.E.C.-järjestelmää on viety niin ikään eteenpäin. Nyt pelaaja käyttää samaa hahmoa yksin- ja moninpelissä. Kokemuspisteitä kertyy, vaikka hinkkaisi samaa kohtaa kymmenen tuntia putkeen, joten etenemistä tapahtuu aina jossain suhteessa. Uusi sotilasarvo avaa uusia varusteita hahmolle. Lisää syvyyttä ja toisaalta arcademaisuutta järjestelmään tuovat A.C.E.S.-pisteet, joita jaetaan kolmessa kategoriassa: rynnäkkö, lähitaistelu ja tarkkuus. Rynnäkköpisteitä irtoaa, jos kaataa terroristeja esimerkiksi räjähteillä tai suojan läpi. Lähitaistelusta palkitaan luonnollisesti lähietäisyydeltä tehdyt tapot ja suojasta sokkona ampumiset. Tarkkuuspisteitä annetaan hyvistä kaukolaukauksista ja pääosumista. Keräämällä tarpeeksi tietyn luokan pisteitä aukeaa pelaajalle kyseiseen kategoriaan sopivia aseita. Järjestelmä toimii, mutta luokat eivät ole täysin tasapainossa, eikä aina ole selvää, millä perusteella jaetaan juuri tiettyjä pisteitä.

Taakse poistu!

Rainbow Six Vegas 2 osoittaa, että kehittäjät osaavat kuunnella fanejaan. Esimerkiksi yhteisön vaatima juoksutoiminto saatiin tällä kertaa mukaan ja moninpeliin on sisällytetty joukko klassikkokarttoja. Toisaalta yhteisöllisiä ominaisuuksia ei ole nimeksikään. Verkon keskustelualueilla on myös purnattu paljon pelin ongelmista ja bugeista. Joillakin on esimerkiksi jäänyt kokonaan saamatta saavutus pelin läpäisemisestä vaikeimmalla vaikeustasolla. Minulle taasen ei annettu lainkaan gamerscorea ensimmäisestä ylennyksestä, sillä taistelijani kohosi suoraan spesialistiksi ensimmäisen osan tallennuksen pohjalta. Pahempiin ongelmiin en itse törmännyt, mitä nyt konsoli jäätyi pari kertaa yrittäessäni liittyä mukaan verkkokarkeloihin.

Loppujen lopuksi Rainbow Six Vegas 2 jättää suuhun valjun jälkimaun. Peli tuntuu lähinnä lisälevyltä, mikä johtunee pelin lyhyestä kehitysajasta. Sarjaan aikaisemmin tutustumattomille uusin Rainbow Six tarjoaa menevää mäiskettä taktisin maustein. Kovimmille faneille puolestaan vähäiset uudistukset riittänevät. Muiden kannattaa miettiä kahdesti, onko päivitykselle todella tarvetta. Verkkorintamalla Call of Duty 4 ja Halo 3 jättävät nimittäin sateenkaarikuusikon nielemään keväisen kaupungin pölyä.