Jumalten asuttama skandinaavimanner Midgard on valtavien voimien pyörteissä. Alamaailman jumalatar Hel karkotettiin iäisyydeksi taivaallisen Asgardin valtakunnasta uhmatessaan ylijumala Odinin tahtoa, ja nyt pimeyden valtiatar janoaa veristä kostoa. Hän manaa henkiin jättiläismäisen kuolleiden soturien armeijan ja suuntaa raivonsa kohti viikinkien kansoittamaa Midgardia. Seuraa silmitön teurastusten aalto,
kun urheasti taistelevat viikinkijoukot ajautuvat kuolettavaan lihamyllyyn tuhatpäisen monsterilegioonan vyöryessä eteenpäin koko mantereen leveydeltä. Väkivaltaisen teloituksen edessä eivät säästy viikinkimiesten naiset, eivätkä armoa anovat lapset. Hävitys on totaalinen.
Soturikokelas Skarin puolustaa kotisaartaan Niflebergia hyökkäykseltä, mutta hänkin on kyvytön suojelemaan läheisiään pimeyden voimien edessä. Odinin tytär, sodan jumalatar Freya näkee kuolon kohdanneessa Skarinissa viikinkikansan tulevan vapauttajan ja elvyttää tämän takaisin henkiin. Epäilevänä omista suurjohtajan kyvyistään Skarin käy Midgardin toimeen viipalointivoimaa uhkuvan pelaajan käskyttämänä.
Kolme saarta ja korpisoturi
Segan ja Creative Assemblyn odotettu kolmannen persoonan viikinkitoimintapeli Viking: Battle for Asgard tavoittelee massiivisilla puitteillaan miehekkään miekka ja kilpi -aikakauden ultraväkivaltaisia joukkorähinöitä elämää suurempien kostoteemojen sävyttämänä. Eeppistä keskiaikatunnelmaa kurkotellaan sotimisen kokoluokan lisäksi jumalten välienselvittelyllä sekä pelaajan kipparoiman viikinkihahmon mahtipontisella tarinakehyksellä.
Creative Assembly tunnetaan parhaiten PC-puolen huippulaadukkaasta historiallisesta Total War -strategiapelisarjasta sekä massataisteluissa kylpeneestä konsolidebyytistään Spartan: Total Warrior. Viking: Battle for Asgard kulkee osittain spartalaiskollegansa suunnalla, jonka lisäksi vaikutteita on haettu God of Warien visuaalisesta ilmeestä, Dynasty Warriorsien hektisestä taistelunäkymästä ja GTA-tyylin vapaasta pelimaailmasta. Kovapintainen ulkokuori huutaa tuekseen hengellistä hegemoniaa ja siunatun syvällistä sisältöä, mutta näihin ei Segan testosteronia pullisteleva sarvikypärämellastus osaa takeltelematta taipua.
Midgardin eeppinen vapautussota jakaantuu vaiheittain kolmelle isokokoiselle saarelle. Skarin aloittaa vihollisjoukkojen harvennushakkuun vehreää metsämaisemaa kumpuavalta kotialueeltaan Niflebergistä kohti myrskysateiden riepottelemaa vuoristoista Galciffia. Verinen kampanja päätetään talvisen Isaholmin maaperälle alamaailman jumalattaren lopullista kyykytystä varten. Skarinin tärkein tehtävä jokaisella saarella on vapauttaa vangitut viikinkisoturit kylistä, metsistä sekä luolastoista ja koota heistä väkevä vastahyökkäysarmeija Hel-legioonan vääryydellä valloittamin avainkohteisiin aina heiveröisistä siltaparakeista jättikokoisiin linnoituksiin saakka. Mukaan mahtuu myös pienempää avustustoimintaa ja sivumissiota, joilla Skarin vakuuttaa olevansa mies paikallaan johtamaan sotureita sodassa.
Valloituksellista ristiretkeä varten Skarinin takataskuun on ujutettu selkein kuvakkein varustettu karttanäkymä, joka paljastaa kunkin saaren rakenteen, tärkeimmät asutukset ja tehtävästatuksen. Päätarinaa seuraamalla avataan uusia alueita, muutoin saarella liikkuminen on täysin vapaata ja hyvin sijoitettujen teleportaalien kautta myös vaivatonta. Lisäksi ympäriinsä sirotellut rahakätköt toimivat kevyinä resurssipesäkkeinä, jotka voi realisoida sekatavarakauppiaan luona lisätarvikkeisiin ja mättöareenalla uusiin hyökkäysliikkeisiin. Valuutta vaihtuu myös asesepän pajassa taistelutehosteisten (tuli, jää sähkö) loitsukivien vahvistamiseen. Kovin suurena yllätyksenä ei tule kahden jälkimmäisen sijoitusvaihtoehdon vetovoimaisuus, kun pelaajaa ollaan jatkuvasti tyrkyttämässä vihamielisen joukkoturpajaisen vetonaulaksi.
Halki, poikki ja tuhannen kilon pinoon
Viikinkien taistelumekaniikka on yksinkertainen: Skarinilla on käytössään jämerä kirves ja pitkä miekka, joita käytetään perusmuodossaan joko vastustajan nopeaan silpomiseen tai hitaampaan voimalahtaukseen. Kun vastustaja on pieksetty henkitoreisiin, tälle voi suorittaa brutaalin lopetusliikkeen halkaisemalla vihulaisen kylmästi vyötäisiltä kahtia tai katkomalla kirvesmiehen ottein kädet ja pään irti sopivaa jatkojalostusta varten. Pelaajan hankkiessa uusia hyökkäysliikkeitä Skarinin tahdittamaa keskiaikaista veribalettia tanssitaan entistä monipuolisempien kombolyöntien ja väkevämpien voimaiskujen tahdissa. Lisäksi automaattinen hiipimistoiminta vihollisen lähellä on näppärä apuväline varovaiseen lähestymiseen ja tehokkaaseen yllätysiskuun, joka halkaisee epäonnekkaat ruojakkeet kirjaimellisesti kahteen osaan.
Isomman vihulaispopulaation tehdessä tuttavuutta on aika käyttää suojautumista. Tällöin alkavat myös ongelmat. Itse suojautuminen toimii pientä kömpelyyttä lukuun ottamatta kelvollisesti, mutta levottomasti heiluva kameravinkkeli saa aikaan tilanteita, jossa pelaaja ei pääse aina kunnolla hahmottamaan, mistä suunnasta päälle hönkivät viholliset ovat tulossa. Kameraa ei voi myöskään loitontaa taaemmaksi selkeämpään taistelunäkymään. Sisätiloissa ongelma luonnollisesti korostuu. Toiminta on rytmitykseltään hitaanlaista ja hyökkäysliikkeestä toiseen siirrytään jähmeästi, mikä tekee taisteluista katkonaista junttaamista. Vanhakantainen hakkelusmekaniikka toimii kuitenkin vahvuuksillaan, kunhan ei elättele toiveita Heavenly Swordin tasoisesta huippusulavasta liikeakrobatiasta.
Vaan on nujakoinnissa hyvääkin: isommissa massarytinöissä on varsin miehekäs sotimisen meininki, eikä vaikeimmalla tasolla kannata kuvitellakaan uhittelevansa monikymmenpäiselle hirviöporukalle ilman passitusta enkelien laulukuoroon. Kukkoilu vähenee entisestään, jos taustalta sataa jousiampujien tulinuolirivistöä päin näköä tai jos syleilyetäisyydelle ennättää jättiläiskokoinen mutanttimonsteri, jonka kanssa ei neuvotella muusta kuin Skarinin saamien tikkien ja murskattujen luiden määrästä. Erilaisia vihollisyksiköitä löytyy kymmenkunta tuplakirveillä varustetuista pirttihirmuista hyvin suojautuneisiin ammattisotureihin. Lisäksi spirituaalista voimaa edustavat shamaanit näyttelevät isoa osaa viikinkiaikakauden verisellä näyttämöllä. Kyllä, Asgardin puolesta saa heiluttaa sotakirvestä ihan tosissaan.
Viileää viikinkitunnelmaa
Yltäkylläisen dramaattisista puitteistaan huolimatta kuolon veristä viikatetta heiluttavan Skarinin persoona jää kovin hengettömäksi. Kuoleman porteilla käyneen antisankarin sisällä myllertävää energiaa ei osata valjastaa lainkaan pelitapahtumia eteenpäin sysääväksi voimaksi. Missä pysäyttämätöntä tappoasennetta pursuavan viikinkisoturin raivokkuus tai vihollisjoukkojen sydämet salpaava karjunta ennen miekanterän upottamista ruoduttomien legioonalaisten palkeisiin? Ei missään, sillä sitä ei Skarinista löydy. Minkälaiseen lopunajan tunnelmaan pelaajan pitäisi osata heittäytyä, jos sielunsa jumalille myynyt pelihahmokaan ei osaa sitä tehdä?
Tehtäväurakointi painottuu kaapattujen kylien ja yksittäisten viikinkiryhmien vapauttamiseen, minkä merkitys ei näy muussa kuin armeijan kasvussa seuraavaa jättihyökkäystä varten. Tehtävät muuttuvat luonteeltaan nopeasti virkamiestason toiminnaksi, kun vihulaisleiristä juuri pelastetut soturikollegat juoksevat sen ihmeempiä kiittelemättä lähimpään turvakylään taistelun keskelle jääneen Skarinin avustamisen sijaan. Yksinäisen puurtamisen lisäksi vain aniharvat kylien ja linnakkeiden asukkaat toimivat interaktiossa päätarinalle ja Skarinille, joten kontakti ja tunneside omaan viikinkikansaan jää olemattomaksi.
Visuaalisesti Viking: Battle for Asgard näyttää mallikkaalta, joskaan ei erityisen säkenöivälle keskiaikaeepokselle. Skarin on animoitu muiden viikinkihahmojen tapaan tyylikkäästi ja massiivisia taisteluita pyöritetään jouheasti pienestä hidastusefektistä huolimatta. Piirtoetäisyys ei ole kovin pitkä horisonttinäkymän paljastuessa sankan sumuverhon läpi, mutta maisemat itsessään ovat ajatuksella kasatut. Eritoten rantaan pyyhkiytyvät isot meriaallot ovat vaikuttava näky ja onkin harmi, ettei komeaa vesielementtiä hyödynnetä pelissä paremmin. Audiopuolella on menty reilummasti pöpelikköön. Jostain syystä viikinkiyhteisön puheensorina ja monet ääniefektit on miksattu aivan liian hiljaiselle ja osa taas ylikorostuneesti esille. Äänimaailma jää tästä syystä vinoutuneeksi vaisuhkosti käytetyn musiikin ohella.
Tappotahdilla loppuun saakka
Viking: Battle for Asgard on Creative Assembylta kunnianhimoinen viikinkitoimintapeli, joka ei kovin monella osa-alueellaan pääse loistamaan, mutta antaa tukevan näytteen jättiläismäisiin joukkorähinöintiin yltävästä grafiikkamoottoristaan. Hengetön tunnelma, tehtävien yksiulotteisuus, juosten pissattu äänimaailma ja flegmaattinen viikinkipopulaatio ovat suurimpina riippakivinä muuten genrensä peruskoukerot oivaltavassa väkivaltateoksessa. K18-ikärajalätkästä huolimatta verellä mässäillään hienokseltaan arcade-tyyliin, joten pukluvatia ei nojatuolin viereen tarvitse asennella. Tarunhohtoinen viikinkiseikkailu antaa siis vielä odottaa itseään, mutta siihen asti Viking: Battle for Asgard tarjoaa lajityypin ystäville kiitettävän päätöntä menoa.
