Hmm, miksi minusta tuntuu, että tämä peli on nähty jossain muuallakin? Ainiin juu, sehän on joka konsolin oma Tony Hawk's Pro Skater 2! Nyt se on sitten saapunut GBA:llekin ja kerrankin siinä on jotain eroa aiempiin THPS:iin verrattuna.
Pelissä ei varsinaisesti ole juonta, sinun pitää vain valita yksi pelin kolmestatoista ammattilaisskeittarista ja antaa hänen edetä urallaan tekemällä erilaisia ja eritasoisia tehtäviä. Ratoja pelistä löytyy seitsemän kappaletta ja niissä kussakin on 10 tehtävää. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä enemmän saat rahaa ja mitä enemmän rahaa, sitä enemmän saat avattua uusia ratoja ja ostettua uusia lautoja. Tai jos uranluonti ei maistu, niin voit ottaa yksinkertaisesti "Free skate", jossa pelaat omien kykyjesi tasolla ilman aika-, piste- tai muuta rajaa vastaan. Tämä on hyvä keino harjoitella. Ainoa haitta siinä on vain, että et pääse valitsemaan kuin ensimmäisen radan, ellet ole hankkinut niitä lisää Career-, eli uramoodissa.
Aluksi THPS2:n ohjattavuus saattaa tuntua hieman oudolta jopa niille, jotka ovat aiempia Tony Hawkeja oikein urakalla tykittäneet. Mutta ei hätää, siihen tottuu nopeasti. Mitä enemmän pelaat, sitä vaikeampia temppuja opit ja näin ollen pelaamisesta tulee kerta kerran jälkeen aina vain hauskempaa. Ja pelaamista jaksaa kyllästymättä pitkään, todella pitkään.
Äänimaailma THPS2:ssa on ihan kunnossa. Hahmo inahtaa tuskasta, kun oikein pahasti kaadut ja puhisee hengästyksestä temppuja tehdessäsi. Musiikkia edustaa hiphop/rock -tyyli.
Mutta se mikä todellakin GBA:n THPS2:ssa on erilaista aiempiin verrattuna, on sen grafiikka. Enää kamera ei seuraa pelaajaa pelaajan takana, vaan se seuraa häntä helikopterimaisesta yläviistokuvakulmasta. Kamera ei käänny, vaan pysyy kokoajan viistomaisessa asennossaan, pitäen pelaajan kuvan keskellä. Niin ja onpahan raakuuttakin grafiikkaan saatu mukaan; pelaajasta lentää verta oikein pahasti kaaduttuaan.
THPS2:n on semmoinen peli, jota voi rehellisesti suositella kaikille. Vaikka olisit pelannut aiempia THPS:siä kyllästymiseen asti, niin silti tätä jaksaa. Uutta oppii kokoajan ja pelaaminen on aina vain hauskempaa. Oikeastaan ainoa haitta mitä pelistä löytää, on moninpelin puuttuminen, mutta se ei juuri haittaa, koska tätä jaksaa niin pitkään yksinkin. Tämän omasta mielestäni parhaan GBA:n julkaisupelin jälkeen on syytä jäädä odottamaan THPS3:sta enemmän kuin innolla.
