Jumppapelit saivat uutta tuulta purjeisiinsa viimesyksyisen Kinect-julkaisun ansiosta. Olipa uudesta teknologiasta mitä mieltä tahansa, koko vartaloa seuraava kameraohjaus soveltuu kuntoiluun erinomaisesti. Esimerkiksi Your Shape: Fitness Evolved ja EA Sports Active 2.0 tarjosivat lumen keskelle hautautuneille sohvaperunoille mahdollisuuden elämäntapamuutokseen oman olohuoneen uumenista. Syksyn sateiden hiljalleen lähestyessä on aika testata THQ:n näkemys virtuaalisesta salikaverista. Vapaaottelun maailmaan sijoittuva treenisimulaattori kosiskelee selvästi miehisempää yleisöä, mutta onko sisältö riittävän rautaista oikean kuntoilukipinän syttymiseen?
Kohti parempaa elämää
Ensimmäisellä käynnistyskerralla selvitetään täydellistä vapaaottelijan vartaloa havittelevan pelaajan realistinen lähtötaso. Testin tulosten perusteella järjestelmä ehdottaa sopivaa vaikeusastetta, jota saa tarvittaessa säädettyä jälkikäteen. Valikoissa surffatessa menee aluksi pää helposti pyörälle. Valinnanvara riittää oikeiden salivalmentajien, kuten Mark DellaGrotten, laatimista yksittäisharjoitteista vapaamuotoisempaan hutkimiseen. Yksittäisiä sessioita pääsee räätälöimään mieleisekseen, mikäli valmiit vaihtoehdot eivät miellytä. Kunnonkohotukseen vakavasti suhtautuvien kannattaa suunnistaa pitkäkestoisempien ohjelmien pariin, jolloin kalenterista raivataan säännöllisesti tilaa television edessä hikoilulle seuraavien kuukausien ajan. Treenejä voi vetää samalla koneella myös kaverien kesken, joko vuorotellen tai yhtäaikaisesti. Xbox Liven tulostauluhaasteiden avulla selvitetään, kuka on ystäväpiirin innokkain treenaaja. Valinnanvaraa lisäävät minipelimäiset bonusaktiviteetit, kuten renkaanpyöritys ja nyrkkeilysäkin piekseminen. Tosin ekstrojen anti on sen verran köykäistä, että ensimmäinen kokeilukerta niiden parissa jää helposti viimeiseksi.
UFC Personal Trainerin erottaa kilpailijoistaan selkeä painotus peruskuntoilun ohella vapaaottelun antiin. Hit the Mits -pelimuodossa pääsee syventymään pelkästään lyönti- ja potkutekniikoiden saloihin. Dan Hardyn ja kumppanien johdattamana edetään yksittäisten iskujen kautta kohti vaikeampia usean liikkeen sarjoja. Treenaaminen on hauskaa, mutta grillijonoihin ei valmentajan jakamien kehujen perusteella kannata lähteä uhittelemaan. Suoraan Kinectia kohti tehdyissä huitaisuissa annetaan paljon anteeksi niin vauhdin kuin tekniikankin osalta. Peruspotku saatetaan hyväksyä polvilyönniksi hektisen yhdistelmän keskellä.
Aerobistakaan kuntoilua ei ole unohdettu: perinteiset naru- ja haarahyppyharjoitukset tulevat tutuiksi ennalta määritellyissä ohjelmissa. Lihaskuntoliikkeiden aikana pääsee lisäksi käyttämään käsipainoja tulosten tehostamiseksi. Sessiot aloitetaan alkulämmittelyllä ja lopuksi jäähdytellään kroppaa lihaskipujen ehkäisemiseksi. Harmittavasti verryttelyliikkeiden kirjo on erittäin kapea, joten harjoituskerrasta toiseen identtisinä toistuviin kädenpyöritysrutiineihin kypsyy nopeasti. Liiketunnistus aktivoituu vasta varsinaisen treenin alkaessa, sillä alku- ja loppuliikkeiden oikeellisuuteen ei puututa mitenkään.
Treenaamisen varjopuolet
Sisältöä UFC Personal Trainer tarjoaa riittävästi, mutta useat pikkuongelmat ja oudot suunnitteluratkaisut uhkaavat tappaa orastavan innostuksen jo muutaman illan jälkeen. Homma toimii seisaalta mainiosti, mutta alamäki alkaa makuuasennosta suoritetuissa sarjoissa. Vaikka alakulmassa näkyvä potretti näyttää vihreää pelaajan tunnistamisen merkiksi, tuntuu kamera hukkaavan hikoilevan kunnonkohottajan liian usein. Vielä suurempana syntinä peli jäätyy tasaisin väliajoin jopa useiden sekuntien ajaksi, mikä tuhoaa rytmin totaalisesti. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin turhanpäiväinen uudelleensuorittaminen teknisten murheiden vuoksi.
Hiljalleen ärsytystä lisäävistä suunnitteluratkaisuista mainittakoon itseään toistavan verryttelyohjelman ohella jatkuva kysely ja holhoaminen. Kerrasta toiseen ohjaaja näkee tarpeelliseksi opastaa seuraavan liikkeen perusteet, vaikka samaa harjoitetta olisi tehnyt useita kertoja aiemmin. Opastusta ei voi skipata, vaan muutama harjoitustoisto vaaditaan aina ennen kunnon treeniin pääsyä. Samoin hetkellinen kameran edestä poistuminen – esimerkiksi juomatauolle – johtaa pelaajaprofiilin valitsemisruutuun, jossa oikeaa vaihtoehtoa haetaan tutun verkkaisella Kinect-tempolla. Myös käytettävien punttien kilomäärän joutuu ilmoittamaan joka kerta uudelleen. Pikkuseikkoja, jotka kuitenkin nousevat kerta kerralta suuremmiksi ongelmiksi ärsyyntyneen treenaajan pään sisällä. Lisäksi pelistä puuttuu motivoinnin kannalta tärkeä palkitsemisjärjestelmä. Kulutetut kalorimäärätkin on piilotettu syvälle valikkojen syövereihin.
Satunnaiselle nyrkinheiluttajalle
Visuaalinen toteutus ei hivele silmää, sillä hikoilusessiot suoritetaan poikkeuksetta karun harmaissa salinurkkauksissa. Valikkojen tylsää ilmettä voisi kuvata mieluummin käytännölliseksi kuin tyylikkääksi. UFC-tähdet näyttävät esikuviltaan, mutta lihaskimpuille suotujen vuorosanojen vähyys kielii puolivillaisesta lisenssin hyödyntämisestä. Treenimusiikkikin kannattaa kaivaa omista kiintolevynsä kokoelmista. Mitäänsanomaton ja harvakseltaan soiva ääniraita tuskin saa kenenkään adrenaliinia virtaamaan.
UFC Personal Trainer soveltuu parhaiten vapaaottelun ystävien satunnaiseen kuntoiluhupaan. Lyöntien ja potkujen yhdistely lyhyissä sessioissa saa hien pintaan kuin huomaamatta tosielämän tähtien kanssa harjoitellessa. Vakavammin otettavaksi kuntoilupeliksi THQ:n uutukaisen rahkeet eivät kuitenkaan riitä, sillä kilpailijat hoitavat perinteisen jumppapuolen paremmalla teknisellä toteutuksella. Sinänsä erinomainen idea hyödyntää vapaaottelulisenssiä treenisimulaattorissa jää ensimmäisellä yrityksellään melko keskinkertaiseksi esitykseksi.
