Xenoblade Chronicles

Eurooppalaiset Wiin omistajat saavat tuntea itsensä etuoikeutetuiksi, sillä legendaarisen Xeno-roolipelisarjan uusin ilmestys on vihdoinkin rantautunut vanhalle mantereelle. Ravisteleeko odotettu seikkailu paikallaan polkevan lajityypin perustoja vai onko kyseessä Wiin Final Fantasy XIII? Vastaus polttavaan kysymykseen selviää lukemalla eteenpäin.

Ennen oli miekat rautaa

Shulk on orpona kasvanut suoraselkäinen nuori mies, jonka rauhaisa kotikaupunki joutuu konemaisen Mechon-rodun hyökkäyksen kohteeksi. Tapahtumien tuoksinassa nuorukainen saa käsiinsä mystisen Monado-miekan, jota ilman taistelu metallisia valloittajia vastaan olisi entistä epätoivoisempi. Kaoottisten tapahtumien keskellä Shulkille selviää, että miekkaan kätkeytyy salainen voima, joka antaa kantajalleen mahdollisuuden nähdä vilauksen tulevasta. Näistä lähtökohdista alkaa eeppinen seikkailu, josta ei puutu yllättäviä juonenkäänteitä tai jännittäviä tilanteita. Hyvin kirjoitettu tarina ja moniulotteiset hahmot pitävät mielenkiinnon yllä läpi värikkään matkan.

Xenoblade Chronicles iskee pöytään nipun lajityypistä tuttuja elementtejä: valtavaa maailmaa tutkitaan kolmen hengen ryhmässä, vihollisia tapetaan kokemuspisteiden toivossa ja kaupungeissa otetaan vastaan sivutehtäviä sekä käydään kauppaa. Lisäksi pelaajan on mahdollista parantaa varusteitaan erilaisilla jalokivillä, joiden ominaisuuksia voi muokata mieleisekseen kaupunkeihin sijoitetuissa työpisteissä. Hahmojen varustelu ei ole pelkästään tilastollista toimintaa, sillä puetut haarniskat ja aseet vaikuttavat myös ulkoiseen habitukseen.

Sivutehtäviä löytyy laidasta laitaan. Apua kaipaavat vastaantulijat tarjoavat työsarkaa aina hirviöiden tappamisesta kadonneiden tavaroiden etsimiseen. Palkkioksi saa rahaa sekä kokemus- ja taitopisteitä, joista jälkimmäisillä parannellaan taisteluissa käytettäviä erikoiskykyjä. Tapetut viholliset jättävät jälkeensä kaikenlaista kerättävää, jota voi myydä tai käyttää varusteiden paranteluun. Kaikenlaista pientä näpertämistä on yllin kyllin.

Satumaista matkailua

Pelimekaniikka on tuttua useista lajityypin viime vuosien edustajista. Maailmaa tutkittaessa vapaa kamera seuraa uskollisesti sankaria. Mukavana yksityiskohtana kameran etäisyyttä pelihahmosta voi säätää portaattomasti. Yksi miellyttävimmistä uusista lisäyksistä on kartan mahdollistama pikamatkustustoiminto, joka poistaa turhan edestakaisin juoksentelun. Taistelu on reaaliaikaista, joukkion hoitaessa itse perushyökkäykset. Ruudun alaosaan ilmestyvästä valikosta voi käyttää erikoiskykyjä, kuten voimakkaampia hyökkäyksiä tai parannusloitsuja. Koska taikapisteitä ei ole, erikoiskyvyt vaativat jonkin aikaa palautuakseen. Taistelu on monipuolista ja kestää hyvän tovin, ennen kuin kaikki sen hienoudet avautuvat pelaajalle. Viholliset eivät ilmesty tyhjästä, ja piristävästi kaikki niistä eivät ole vihamielisiä.

Xenoblade Chronicles sijoittuu graafisilta ominaisuuksiltaan Wiin parhaimmistoon. Tutkittavat alueet ovat laajoja ja maisemat jylhiä. Eteen aukeavat värikylläiset näkymät ovat kauneimmillaan sykähdyttäviä. Kuvasuunnittelu on mielikuvituksekasta, vaikka aivan kaikki alueet eivät omaperäisyydellä loistakaan. Näkyvissä pysyttelevät viholliset ja eläimistö tuovat pelimaailmaan eloa, joka monista vastaavista peleistä jää puuttumaan. Pääjuonta kuljetetaan komeilla välianimaatioilla, joista ei ihan heti tule pulaa.

Äänipuoli tukee laadukasta kokonaisuutta. Musiikit sopivat tilanteisiin ja luovat suuren seikkailun tuntua. Sävellykset ovat kautta linjan vahvoja, eikä musiikki käy missään vaiheessa ärsyttäväksi. Ilahduttavasti valittavissa on alkuperäinen japaninkielinen ääniraita, vaikka englanninkielinen vastine ei toki huono ole. Ainoa rasittava piirre ovat puheliaat hahmot, joiden jatkuva höpötys alkaa puuduttamaan taistelun tuoksinassa.

Toiseksi viimeinen tarina

Siinä missä Xenoblade Chroniclesin pelaamiseen saa kuluttaa viikkoja, siitä kirjoittamiseenkin voisi upottaa hyvän tovin, ja silti jäisi vielä paljon kertomatta. On positiivista huomata, että Monolith on käyttänyt kaiken kehitysaikansa tarkasti, antaen pelaajalle sopivan haastavan ja täydellisyyttä hipovan roolipelikokemuksen. Vaikka informaatiotulva on valtava, kärsivälliset seikkailijat palkitaan monipuolisella elämyksellä, josta on vaikea löytää valittamista. Piikkitukkaisten angstiteinien on syytä tutista housuissaan, sillä tämän laitesukupolven toistaiseksi paras japanilainen rooliseikkailu on tässä.