Konsoleilla nähty Ultimate Marvel vs. Capcom 3 -taistelupeli kääntyy sopivasti Vitan julkaisun yhteydessä taskukokoon. Värikäs ja nopeatempoinen mättö saa siirron yhteydessä muutaman käsikonsolin ominaisuuksia hyödyntävän lisän mutta säilyttää muutoin tutun rakenteensa entisellään.
Käsinkosketeltavaa tuhoa
Kaksi tuttua maailmaa yhdistävä Ultimate Marvel vs. Capcom 3 on yksinkertainen mutta tyylikäs taistelupeli. Mekaniikka noudattaa perituttua kaavaa. Peruslyöntien lisäksi jokaisella vajaalla 50 pelattavalla hahmolla on omat erikoisliikkeensä. Sen sijaan esimerkiksi sarjaansa uudistaneessa Street Fighter IV:ssa nähtyjä Focus-lyöntejä, kombokertoimia tai näiden vastineita ei ole mukana lainkaan. Capcomin tuotos korvaa syvällisen mekaniikan kolmen hengen taistelutiimeillä, mikä tuo oman ulottuvuuden kahakoihin. Ohjattavaa hahmoaan pystyy nimittäin vaihtamaan lennosta toiseen kilpapukariin tai vastaavasti vilttipenkin jengin saa osallistumaan rähinään kertaluontoisilla erikoisiskuilla.
Shakkiottelua muistuttavan taktisuuden sijaan Ultimate Marvel vs. Capcom 3:n tempo on murhaava. Kuuden hengen väliset taistelut ovat kiivaita kohtaamisia, joissa toiminta tapahtuu yhtä paljon sivu- kuin pystysuunnassa. Hyperaktiivinen mättö rullaa enemmän aistien kuin harkinnan varassa, ja paikoin lukemattomien erikoisliikkeiden tehosteet uhkaavat hukuttaa tapahtumat kokonaan allensa. Menossa on kuitenkin jotain alkukantaisen nautinnollista.
Sisällön suhteen peli jättää toivomisen varaa. Vakuuttavan hahmokavalkadin vastapainoksi pelimuodot ovat karsitut. Harjoitustila, opastettu harjoitustila (Missions) ja Arcade muodostavat ankeahkon kokonaisuuden, josta ei riitä iloa kauaksi. Onneksi Vita-versioon sisällytetty ilmainen ladattava kylkiäinen Heroes & Heralds tuo hivenen monipuolisuutta joukkoon. Yksin- tai verkkopelattava tila jakaa pelaajakunnan kahteen puoleen, jotka taistelevat eri sektorien herruudesta muutoin normaalein keinoin. Vitan omistajat saavat myös uniikin kosketusnäyttöä hyödyntävän pelitilan, joka poistaa taistelusta viimeisenkin taktisuuden: lyönnit ja erikoisliikkeet toteutuvat automaattisesti vihollista ruudulla näpytellessä.
Taistelun voi onnekseen viedä lähiverkkoon tai nettiin. Seuranetsintä on vaivatonta, mutta ainakaan arvosteluhetkellä muita pelaajia ei löytynyt. Kaksintaistojen ohella verkkopuoli tarjoaa kattavat tilastot ja mahdollisuudet katsoa, lisätä tai tallentaa käytyjä taisteluita. Fanien toiveesta sisällytetty Spectator-tila antaa nyt myös mahdollisuuden vain seurata muiden pelaajien otteluita.
Kaunis pienenäkin
Isolla ruudulla ihastuttanut silmäkarkki siirtyy onnistuneesti taskukokoon. Vitan terävän näytön ansiosta toiminta on silkkaa nautintoa. Tyylikkäät hahmot ja kauniit taustat luovat yhtenäisen sarjakuvamaisen ilmiasun, eikä ruudunpäivitys nikottele kiivaimpienkaan selkkausten aikana. Äänimaailma onnistuu jatkamaan yleisilmettä sopivan rennoilla ääninäyttelijöillä ja henkeen sopivilla tehosteilla.
Ultimate Marvel vs. Capcom 3 ei tuo käsikokoon puristettuna mitään konkreettista uutta. Kosketusnäyttöominaisuudet jäävät täysin turhiksi, mutta onneksi varsinaisen pelin kiivasluonteisesta mekaniikasta ja näyttävästä ulkoasusta ei ole jouduttu tinkimään.
