Xbox Onelle julkaistaan nykyisin hurja määrä teoksia, joiden laatu vaihtelee niin ikään melkoisesti. KonsoliFINin artikkelisarjan kahdeksannessa osassa tutustutaan jälleen muutamaan nimikkeeseen.
World to the West
Värikkääseen maailmaan sijoittuva World to the West on lainannut vaatteensa Nintendon vihreänuttuiselta sankarilta. Ylhäältä päin kuvattu seikkailu pudottaa pelaajan ei yhden vaan neljän hahmon kontrolleihin. Jokaisella sankarilla on omat uniikit kykynsä sekä päämääränsä. Yksi osaa kaivaa auki esteitä, toinen lassoaa kaulahuivilla yli rotkojen. Porukkaa yhdistää halu selvittää synkkä, vanha ennustus.
Pulmailua ja perinteistä zeldamaista toimintaa yhdistelevä Word to the West on perushauska seikkailupeli. Hahmoja voi vaihdella tietyissä pisteissä, ja puzzlet nojaavatkin pitkälti oikeaoppisen hahmovalinnan varaan. Tekelettä vaivaa kuitenkin eräänlainen tylsyys, eikä se koukuta esikuvansa tapaan. Hauskana yksityiskohtana nimike sijoittuu samaan universumiin kuin muutaman vuoden takainen tasoloikka Teslagrad.
3/5
Petri Leskinen
Shadow Warrior 2
Vuonna 2013 uudelleenlämmitelty Shadow Warrior -sarja jatkaa hyväksi todetulla – sangen munakkaalla – linjalla.
Viisi vuotta ykkösosan jälkimainingeista palataan ärräpäitä heittelevän ja keskisormea heiluttelevan Lo Wangin saappaisiin. Shadow Warrior 2:ssa sanavalmis miekkonen pistää Zilla-pahiksen lähettämiä demoneja halki, poikki ja pinoon niin miekoin kuin erilaisin tuliluikuinkin. Ja ehkä hieman yllättäen homma toimii mainiosti. Simppelit mutta varsin pätevät kontrollit luovat pohjan hurmeiselle ja todella sujuvalle toimintaräimeelle. Aivonystyröitä ei tarvitse järin paljon vaivata juonen jäädessä suosiolla taka-alalle.
Kohtuullisen avoimissa ympäristöissä voi samoilla vapaasti etsiskelemässä tehtäviä. Wang hallitsee aseiden käytön lisäksi kiipeilyn, tuplahyppimisen sekä ryntäyksen, joten maisemat eivät ole missään vaiheessa sieltä tasaisimmasta päästä. Matkan varrella päivitellään yllättävänkin laajaa kykypuuta ja valtavaa asearsenaalia. Lisäksi koko komeus näyttää varsin hyvältä, eikä tekniseltä puolelta keksi sitten millään mitään suurempaa nillitettävää.
Shadow Warrior 2 on hyvä – ehkäpä jopa loistava – toimintapeli, jonka pariin on mukava palata sopivan aivot narikkaan -hetken tullen.
4/5
Jaakko Herranen
Crossout
Nopeasti yllätyshitiksi kohonnut CrossOut on toimiva rakenteluun ja Mad Max -henkiseen autosodankäyntiin luottava verkkoräiskintä.
Simppelin perusajatuksen kiehtovuuden ymmärtää, sen verran hyvin kehittäjä Targem Games on saanut hommat rullaamaan. Verkkokahinoihin pääsee mukaan sekunneissa, eikä aikaa vievää seuranhakua tai lataustaukoja ole hidasteena. Tarinatilaa ei ole, vaikka moninpelin joukkoon onkin heitetty pienimuotoisia tekoälyvastustajia vastaan tahkottavia tehtäviä. Pelimuotoja ei ole toistaiseksi tarjolla perustappomatseja ja aluevaltausta enempää, mutta monenmoista on vielä luvassa kehitystyön edetessä.
Oman menopelinsä voi kyhätä pala palalta, joskin annettujen energiavarantojen puitteissa. Omia tuotoksia on syytä testata ennen moninpelikahinoihin rynnistämistä, sillä huonosti suunnitellusta tappokoneesta on taistelukentillä ainoastaan oman elämänsä Mad Maxien tykinruoaksi. Uusia rakenteluun käytettäviä osasia jaetaan kohtuullisen auliisti onnistuneista otteluista. Luonnollisesti näihin voi sijoittaa myös oikeaa valuuttaa, onhan kyseessä ilmaispeli.
CrossOut on sujuva ja vähintäänkin tutustumisen arvoinen räimintä, joka vaikuttaa jo nykyisellään yllättävänkin valmiilta paketilta.
4/5
Jaakko Herranen
Lock's Quest
Genrejä yhdistelevä Lock's Quest on aiemmin tuttu Nintendon DS-käsikonsolilta. Kauniin pikseligrafiikan taakse kätkeytyy tornipuolustuksen ja reaaliaikaisen strategian kombo, joka parhaimmillaan viihdyttää mutta saattaa myös käydä hermon päälle. Pelaajan kontolle jää ensin puolustuksen rakentaminen erilaisista muureista, palikoista ja aseistuksesta. Sen jälkeen siirrytään reaaliajassa toimivaan tornipuolustukseen, jolloin päähahmo kirmaa keskellä taistoa korjaamassa puolustuksensa rakenteita tai hutkimassa robottivihulaisia savuaviksi kasoiksi.
Lock's Quest on oiva ja omaperäinen konsepti, mutta sen sekava taisteluvaihe ei pidä otteessaan liian kauaa. Vihollisaaltojen torjuminen on osittain turhauttavaa hektisen ja sekavan menon takia. Kiitosta teos saa monipuolisesta puolustusvalikoimasta sekä kampanjan mukana kulkevasta tarinankerronnasta. Peliä voi tosin suositella genren ystäville jo pelkän sympaattisen ulkokuorensa ansiosta.
3/5
Petri Leskinen
Ultimate Marvel vs. Capcom 3
Capcomille on turhankin tyypillistä lypsää tuottaviksi havaitut lehmänsä kuiviin, eikä Ultimate Marvel vs. Capcom 3 tee poikkeusta. Sarjakuva- ja pelimaailman tähtiä vilisevän mätkinnän sielunelämää puitiin KonsoliFINissä jo vuoden 2011 arvostelussa sekä hieman myöhemmin PlayStation Vitalla. Pääosin samat kehut haukkuineen pätevät yhä: piirrosmainen lopputulos näyttää komealta ja tuntuu äärimmäisen vauhdikkaalta, mutta toisinaan homma äityy liiankin sekavaksi.
Alkuperäiseen Xbox 360 -versioon verrattuna ainoa merkittävä parannus on Heroes & Heralds, joka tarjoilee hivenen monipuolisuutta perinteiseen etenemiskaavaan. Yksin- tai verkkopelattava tila jakaa pelaajakunnan kahteen puoleen, jotka taistelevat sektorien herruudesta. Ultimate-päivitystä aiemmilla alustoilla tahkonneille tarjonta on siis tuttua. Ehkäpä tämän painoksen jälkeen Capcom malttaa päästää irti kolmannesta osasta, kun aito jatkokin häämöttää jo nurkan takana.
3/5
Tero Lepistö
