Jack Winslow herää meren rannalta muistaen vain epämääräisiä välähdyksiä putoavasta lentokoneesta. Pian selviää, että hänet on vaivutettu keinotekoiseen koomaan, ja herätäkseen hänen tulee kaivella alitajuntaan kätkettyjä muistoja ratkaisemalla kuution muotoisia arvoituksia. Ystävällinen avustava lääkäri on onneksi prosessin tukena, ainakin aluksi...
Oletko aivan palikka?
Käytännössä pelissä kuljetaan melko suoraviivaisissa, unenomaisissa kentissä ratkoen arvoituksia. Ongelmatyyppejä on tarkalleen ottaen tasan yksi: pelissä ratkotaan kuutioarvoituksia, joissa hammasrattaiden avulla pyritään välittämään voimaa kuution yhdellä tahkolla olevasta voimaa antavasta rattaasta toiseen maalirattaaseen. Käytössä olevien rattaiden ja kiinnitystappien määrä on rajallinen, joten ongelman ratkaiseminen vaatii kirkasta hahmotuskykyä. Kuutiota voi pyöritellä sivuille, ylös tai alas, ja lähes jokaisessa arvoituksessa voimanvälityksen hahmottaminen pitkin kuution tahkoja on avainroolissa.
Luonnollisesti ensimmäiset kuutiot ovat hyvin helppoja, mutta ongelmat vaikeutuvat askel askeleelta. Mukaan tulee siirrettäviä ja säädettäviä tappeja, voimanvälitystä lasersäteiden avulla sekä lopulta kaikkein kimuranteimpia ongelmia, eli painovoimaan reagoivia tappeja. Painovoiman hahmottaminen on erittäin vaikeaa, sillä käytössä ei ole painiketta, jolla koko kuutiota voisi pyöräyttää 90 astetta sivulle. Sen sijaan pyörittääkseen kuution sivua tulee kuutiota kiepauttaa ensin vasemmalle, sitten ylös ja lopulta oikealle. Näin peli palautuu alkuperäiseen tahkoon, mutta 90 astetta kääntyneenä. Vastaavasti 180 asteen kiepautus tehdään kääntämällä kuutiota ensin kaksi askelta vasemmalle ja sitten kaksi askelta ylös. Jos kolmiulotteinen hahmotuskyky ei tästä kehity, niin ei sitten mistään!
Peli on kuitenkin reilu, sillä vaikeusaste kasvaa sopivaa vauhtia. Vasta aivan loppupuolella arvoitukset alkavat olla helvetillisiä, kun kaikkia aiemmin käytössä olevia ominaisuuksia aletaan yhdistellä. Minun täytyy tunnustaa, etten onnistunut ratkaisemaan viimeistä kuutiota edes läpipeluuvideon avulla, sillä mukana oli toistakymmentä liikkuvaa osaa useammassa ulottuvuudessa. Painovoimasta johtuen kieputukset täytyy vieläpä tehdä tarkalleen oikeassa järjestyksessä. Läpipeluuvideo kesti lähes seitsemän minuuttia nopeavauhtista pyöritystä, enkä tainnut saada aivan jokaista askelta lopulta oikein. Tämä tuntui kuitenkin reilulta, sillä kyllä kunnon puzzlepeliin kuuluu myös vaativampia kohtia, varsinkin loppuun.
Kerro minulle lapsuudestasi
Dreamo onnistuu olemaan varsin toimivan puzzlepelin lisäksi myös narratiivisesti kelvollinen kävelysimulaattori. Kun tapahtumien myötä edetään syvemmälle Jackin alitajuntaan ja elämän tapahtumiin, onnistuu teos saamaan hyvinkin syvällisiä merkityksiä. Kaikeksi onneksi freudilaisuuksiin asti ei mennä, mutta koko elämän mittainen reflektio tulee kuitenkin käytyä läpi. Luonnollisestikin Jackilla on omat luurankonsa kaapissa, ja myös erikoiseen elvytystekniikkaan löytyy lopulta syynsä. Turhia spoilaamatta noin kolmetuntisen pelin juoni on kokemisen arvoinen.
Indiepeliksi Dreamo onnistuu rajaamaan itsensä erinomaisesti. Ongelmatyyppejä on tasan yksi, mutta pulmat ovat aidosti mielenkiintoisia ja ehkä jopa kehittäviä. Grafiikka ei ole hyperrealistista, mutta se on kerrontaa tukevaa. Tämä on malliesimerkki hyvin toteutetusta indiejulkaisusta – tee yksi tai kaksi asiaa, mutta tee ne kunnolla. Tässä tapauksessa kun sekä ongelma että kerronta ovat kunnossa, on syntynyt kokonaisuus korkeahkon tuntihintansa arvoinen.
