Lisää pulinaa kaukalon ulkopuolelle
Tuntuu huvittavalta ajatella, että jääkiekkokeskeisyydestä huolimatta NHL 25 laajenee eri suuntaan ja kaukalotapahtumat saavat vain pieniä viilauksia tai lisäyksiä. Toki joillekin myös oheisjutut ovat tärkeitä, mutta jos ajattelisin NHL-skeneä vaikkapa 10 vuotta eteenpäin, voisin kuvitella pelin olevan jo paljon laajempi kuin pelkät ottelut. Uutukaisen Franchise Mode -pelimuoto sisältää nimittäin enemmän lehdistön haastatteluita, kohtaamisia managerin kanssa, sopimusneuvotteluita, oman fanikunnan seuraajia ja muita keskustelutuokioita, joista osa on todennäköisesti vielä näkemättä näiden tullessa oletettavasti vasta myöhemmin kauden edistyessä.
Edustaminen otteluiden ulkopuolella kuitenkin tukee realismia, sillä kukaan ammatikseen kiekkoileva ei välty näiltä tapahtumilta, mutta henkilökohtaisesti pidän moista vain pakollisena turhuutena – suoritukset ja kenttätapahtumat kaukalossa ovat aina se tärkein. Voisin silti kuvitella, että vuosikymmenen jälkeen ohessa on jonkinlaista realityviihdettä, jonka voisi halutessaan käydä läpi kesällä kausien välissä. Aivan kuin nuorena näkemässäni Hannele Laurin tähdittämässä näytelmässä Jääkiekkoilijan kesä, jonka kävin koululuokkani kanssa aikoinaan katsomassa. Ennemmin haluaisin kuitenkin nähdä kehitysaskeleita kaukalossa.
Rehellisesti sanoen en ainakaan itse piittaa pätkän vertaa, paljonko ammattilaisellani on seuraajia, miten paljon paremman sopimuksen voin sen avulla saada tai miten kiinnostunut lehdistö on haastattelemaan pelaajaani. Kaukalossa tapahtuvat jutut ovat se ydinasia muun höpinän sijaan, ei tämä mikään reality-show ole. Jo nyt mukana on jopa seikkailuroolipeleihin liittyviä elementtejä, kun saan laittaa kiekkoilijalleni kykypisteitä haluttuihin kohtiin. Parempi ratkaisu olisi arvojen muuttuminen kaukalosuoritteiden mukaan.
World of Chel napostelee edelleen, vaikka vikoja piisaa
Henkilökohtaisesti se tärkein sisältö on edelleen World of Chelin ympärillä, sillä aina löytyy porukka samanlaisia kahjoja, jotka ostavat jokavuotisen version, vaikka se tuntuisikin vain kevyeltä päivitykseltä. 10–12 ihmispelaajan väliset yhteenotot ovat parasta antia, sillä tekoäly ei kesällä annetuista lupauksista huolimatta vakuuta. Tuolloin kerrottiin, että kenttäpelaajat ovat responsiivisempia ja luotettavampia niin sanotuissa kriittisissä tilanteissa. Vielä mitä, bottipuolustajat ovat edelleen sivustakatsojina ja hankaloittamassa joukkuepeliä, kun oikealta ja vasemmalta painetaan tuhatta ja sataa ohi, eikä tekoäly osaa suhteuttaa omaa luisteluaan vikkelän hyökkääjän tasolle. Tai vaihtoehtoisesti AI-pelaaja jarruttaa jatkuvasti hyökkäyspeliä. Kuin valitsisi ruton ja isorokon väliltä.
Parhaimmillaan kiekkofanien mittelöt ovat silloin, kun tasavahvat joukkueet pienillä marginaaleilla ottavat yhteen. Tekoälymolarit sopivat siihen muottiin mainiosti, mutta välillä veskareilta nähdään melkoisia haparointeja, ja pahimmillaan ne pilaavat hyvän matsin. Toki vastaavaa voi sattua myös oikean elämän kiekkomatsissa, kun toinen tiimi painaa päälle kuin yleinen syyttäjä ja kylmissään oleva veskari päästää erän ainoasta roiskaisusta helpon maalin – silti se ärsyttää joka kerta. Totta kai tässä voi tuumia kyseessä olevan myös "git gud" -mentaliteetti, eli vika on omassa pelaamisessa – virheitä sattuu useammin enemmän kuin yksi ennen takaiskua. Tai jääkiekossa kuullun kliseen mukaan: "jos et itse tee, kaveri tekee".
Tekoälymaalivahteihin voi kuitenkin pääsääntöisesti luottaa, vaikka näillä onkin omat heikkoutensa tiettyihin veivauksiin. Heikkoudet ovat kuitenkin kaikkien tiedossa, joten ne pitää vain puolustaa pois. Isoin muutos ja samalla merkittävä parannus veskareihin liittyen koskee maskipelaamista, sillä näkökenttää pimentävä kenttäpelaaja näkyy selvästi veräjänvartijoiden liikehdinnässä: näillä on selkeästi vaikeuksia "screenin" takaa tulevien laukausten kanssa.
Ja laukauksista puheen ollen en malta olla mainitsematta erästä typerää ominaisuutta, kun esimerkiksi puolustaja yrittää purkaa tilanteen alivoimalla 100 mailia tunnissa lähtevällä lämärillä. Tuolloin linjalle osuva vastapuolen pelaaja nappaa purkukiekon yhtä helposti kuin pesäpalloilija pesäpallon räpylällään. Vaikka kyseessä onkin arcade-peli, kyseessä on aivan järjetön ominaispiirre, jonka ei pitäisi olla mahdollista.
Edellä mainitun ominaisuuden ohella jaan kritiikkiä myös valikkotyöskentelylle, joka vaatisi lisää nopeutta nykyisen hidastelun sijaan. On suorastaan raivostuttavaa katsella, kun rivit katoavat viiveellä, sitten pitää vielä vahvistaa tallennus ja taas odotellaan niiden latautumista. Automaattitallennus vähentäisi hampaiden kiristelyä huomattavasti. Arvostaisin myös valikkosäätöjen kopiointimahdollisuutta edellisen vuoden versiosta, sekin säästäisi aikaa. Ai niin, ja auta armias sen battle passin kanssa. Pitääkö se nakata ruutuun joka kerta? Kaupallistamisen ehdoilla tässä toki mennään, mutta silti moinen tuputtaminen häiritsee otteluiden välissä. Eri asia toki, jos tykkää saada kaikenlaista ulkoista tilpehööriä omalle hahmolle, mutta minulle ne ovat yhdentekeviä.
Mitä uutta on saatu
Ice-Q-nimellä kutsuttavaa luistelutekniikkaa mainostettiin jo kesän ennakossa. Se mahdollistaa sivuttaisluistelun ja rintamasuunnan pitämisen kiekollisena, jolloin laukominen suorasta luistelusta on helpompaa. Kyseessä on ihan kiva lisä, jota voi käyttää myös päälle rynnivien vastustajien ohittamiseen nopeiden suunnanmuutosten kautta.
Mukaan on laitettu myös niin sanotut rivals-joukkueet, joka tarkoittaa suoraan ilmaistuna kahden verivihollisen kohtaamista. Ennen ottelua nähdään pientä nokittelua, uhoavia eleitä ja irvistelyä, samaan tapaan kuin vaikkapa nyrkkeilymatsin punnitus- tai haastatteluosiossa ennen päätapahtumaa. Samalla kummastakin joukkueesta valitaan yksi pelaaja, joka saa ottelun ajaksi ylimääräisten buusterin käyttöönsä. Tilapäinen kyky voi esimerkiksi tehostaa maalintekoa tai antaa lisää ytyä johonkin puolustusominaisuuteen. Samalla kerrotaan tilastoja joukkueiden edellisestä yhteenotosta, mutta nämä ovat usein päin honkia ainakin arvostelun kirjoittamisen hetkellä.
Hallit puolestaan ovat elävämpiä kuin aikaisemmin, jää näyttää heijastuksineen ja piirtoineen entistäkin aidommalta, kaukalon reunoilla voi huomata enemmän yksityiskohtia ja joskus näytetään myös videoita aikaisemmista ottelutapahtumista. Viimeisin näistä tosin tuntuu bugilta, sillä joskus ruudulla näytetään vanhaa tilannetta jopa vastasyntyneen maalin jälkeen, jolloin tuoreempi hidastus jää heikoimmillaan kokonaan näyttämättä.
Yksi ärsyttävimmistä bugeista koskee synkronointi-toimintoa, joka aktivoituu silloin tällöin ennen seuraavaa aloitusta. En tiedä "synkron" syvällisempää merkitystä, mutta kenties sen on tarkoitus tasoittaa pelaajien välistä viivettä samalle tasolle. Toiminto kestää kuitenkin niin kauan, että seuraava aloitus ehtii jo tapahtua, ja tällöin aloituksen voittaja käytännössä arvotaan, ellei sentteri onnistu tuurilla arvaamaan, milloin kiekko putoaa jäähän (jolloin kuva palautuu taas). Todella surkeaa pelisuunnittelua, etenkin hyökkäyspään aloituksissa, mikäli kiekko menee hyökkäävälle joukkueelle paineen ollessa aktiivisena.
Edellisessä painoksessa mukaan tullut painesysteemi on sentään järkevämpi nykyään, sillä se heikentää vain staminan palautumista eikä vaikeuta puolustamista liiaksi.
Paras se on silti, mutta ei täyden hinnan arvoinen
Kun kilpailua ei ole ja jääkiekon ystäviä on aina sen verran, että voittoa tulee, se näkyy panostuksessa. NHL 25 on parhaimmillaan silloin, kun tekoälykenttäpelaajat eivät ole pilaamassa touhua liiaksi. Toki HUT on edelleen oma maailmansa World of Chel -skenen rinnalla, sillä yksinpelissä bottien parhaimpiin ominaisuuksiin kuuluva sijoittuminen on usein älykästä ja pelaajalle itselleen jää sopivasti vaikutusvaltaa yksittäistä kiekkoilijaa ohjatessaan.
Joskus on myös kiva vaihtaa säännöttömään arcade-kiekkoon, sillä yli 15 vuotta sitten julkaistua 3 on 3 NHL Arcade -peliä mukaileva NHL Threes Eliminator -pelitila toimii "aivottomana viihteenä" tai jopa hermojen rauhoittajana, sillä siinä ei ole normaaleja sääntöjä – ainoastaan enemmän maaleja toisinaan antava erikoiskiekko.
Yhtä asiaa en malta olla spekuloimatta: vieläkö pelaajia riittää? Parin ensimmäisen viikon aikana otteluita löytyi varsin helposti ja odotusajat olivat kohtuullisen rajoissa, mutta viimeisen viikon aikana otteluita joutuu pahimmillaan odottamaan minuuttitolkulla. Tähän on välillä auttanut niin sanottu "koppibuutti", jolloin kaikki poistuvat odotustilasta ja palaavat takaisin, jonka jälkeen vastustaja voi löytyä piankin. Odotellessa viilataan tavallisimmin omien hahmojen ominaisuuksia ja tehosteita, mutta jostain syystä odottelu vaikuttaisi heikentävän vastustajajoukkueen löytymistä, kun haku laitetaan päälle. Jotain positiivista kuitenkin viimevuotiseen verraten – kiekkoilijoiden kaikki tehosteet ovat heti auki, jolloin enemmän pelanneet eivät saa etulyöntiasemaa.
Nykyisellään Electronic Artsin kiekkopeli on toki se paras ja ainoa lajissaan, mutta en itse maksaisi siitä täyttä hintaa. Peli on AAA-julkaisuksi liian rikki aivan kuin EASHL:n pukukopin tausta, joka näyttää aikansa eläneeltä ja liian paljon osumaa ottaneelta 80-luvun televisiolta rätinöineen. Kiekkohulluna annan silti uutukaiselle kahden sijaan kolme tähteä, koska hyviäkin hetkiä on ollut kritiikin suuresta määrästä huolimatta. Jäädään odottelemaan, saadaanko tähän vielä parannuksia.
