Turtle Rock Studiosin Left 4 Deadin henkinen seuraaja on nautinnollisimmillaan, kun kerää yhteen kolme sopivan äänekästä ystävää ja kohtaa elävät kuolleet näennäisen rennolla asenteella. Back 4 Blood on takuulla ilo niille, jotka vähänkään innostuivat Left 4 Deadista, ja vielä varmemmin niille, jotka eivät pelkää apokalypsia.
Koko Back 4 Bloodin kampanja on kuin keskiluokan budjetin intohimosta ammentava kauhuleffa, joka toimii paikoittain käsittämättömän hienosti. Peli etenee kohtauksittain, joista osa on toimintarikkaampaa ja osa hieman rauhallisempaa läpijuoksua. Joka tapauksessa riddeneiltä eli zombien kaltaisilta möllyköiltä ei pääse rauhaan hetkeksikään. Olemme tiimini kanssa siivoojia, joiden tehtävä on luututa kuolettavat oliot pois kartalta – ja tehdä jotain muutakin.
Koko porukan kuollessa tehtävän joutuu aloittamaan alusta tietystä pisteestä, mutta tylsäksi homma ei käy, sillä erilaiset olosuhteita muuttavat tekijät vaihtuvat satunnaisgeneroidusti. Mikäli jättimäisten nyrkkihirviöiden lahtaaminen ei onnistunut sumussa ja pimeässä, voi seuraavalla yrityksellä olla mahdollisuus kohdata samat kauhut kirkkaammalla kelillä. Myös ammuksien ja paikkaustarvikkeiden määrät vaihtelevat, joten uudessa juoksussa on aina hieman vastaleivotun tuoksua.
Ilman kavereitakin Back 4 Bloodia voi toki pelata. Silloin seuraksi putkahtavat tekoälykumppanit, jotka hoitavat homman kohtuullisen näppärästi. Kommunikoinnista siinä kohti on tieten turha haaveilla, mutta senkun räiskii ja mätkii menemään. Tekoäly astuu myös korvaamaan menetetyn jäsenen, mikäli joku tiimiläisistä joutuu vaikkapa lähtemään maitokauppaan kesken session.
Lisäksi itselleen voi valita miellyttävän valikoiman monenlaisia etuja tuovia kortteja, kuten elinvoimaa ja nopeutta parantavia lisäetuja, koko joukkueeseen vaikuttavia tiimibuusteja ja muita mainioita vahvistuksia. Näiden vaikutusten saaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä kortit saa avata tietyssä järjestyksessä, vain muutama kerrallaan. Systeemi tekee pelistä entistä hauskemman, sillä mitä itua olisi tietää jokainen risahdus etukäteen?
Back 4 Bloodin tarinan rikkaudesta ja syvyydestä voikin sitten olla montaa mieltä. Kaiken kötinän keskellä dialogi on aika olematon, eikä välianimaatioiden tarinankerronta vie paljon pidemmälle. Pelattuani kampanjaa tuntitolkulla, en oikein osaa kertoa vieläkään, mikä kerronnallisen puolen tarkka juju on. Kaipa olen keskittynyt (liikaa) lähinnä selviämään ja tappamaan sekä auttamaan kavereita. Nauloilla varustetun pesäpallomailan kanssa heiluminen on niin sulavaa, ettei verilöylyn taustoja oikein edes muista tutkailla. Pulp Fictionin ystäville vinkattakoon, että alkuvaiheilla on ihan mahtava kohtaus paikallisessa pubissa jukebokseineen.
Swarm-pelitila on niin ikään kovin viihdyttävä, vaikka kartan koko tuntuu ajoittain ahtaalta. Swarmissa tapellaan toisia pelaajia vastaan, vuorotellen selviytyjien ja riddenien rooleissa. Voittaja valitaan paras kolmesta -periaatteella.
Back 4 Blood on ollut kaikin puolin upea kokemus, joka tuottaa hurjasti iloa. Kyseessä on kevyesti yksi vuoden lempipeleistäni, todellakin kaiken sen tukalan odottamisen väärti. Bugeja ei ole tullut vastaan kuin muutama hassunhauska, kuten ilmassa hetken kelluva pelikaveri ja ilman kantajaa heiluva haulikko.
