Pokémonin perinteinen tarina on myllätty täysin uuteen uskoon, eikä pelaajan tavoitteena tällä kertaa ole pokémon-mestariksi nouseminen. Taivaalta tipahtanut pelaajahahmo liittyy Galaxy-joukkioon ja saa tehtäväkseen Hisui-nimisen alueen ensimmäisen pokédexin rakentamisen aivan alusta alkaen. Matkalla kohti päämäärää tavataan kahden kilpailevan klaanin jäseniä ja autetaan heitä ratkaisemaan raivostuneiden taskuhirviöiden arvoitus.
Uudistunut juoni tuntuu virkistävän erilaiselta aiempaan verrattuna, vaikkei se maailmaa mullistavan jännittävä olekaan. En ole koskaan aiemmin oikeastaan innostunut Pokémon-pelien juonesta, vaan osasta toiseen samana pysynyt punainen lanka on tuottanut minulle pettymyksen kerta toisensa jälkeen. Nyt suunta on mielestäni oikea, ja ehkä tulevissa teoksissa nähdään oikein muhkeita ja jännityksentäyteisiä juonia!
Paluu menneisyyteen
Tapahtumat sijoittuvat kauas menneisyyteen Hisui-nimiselle alueelle. Tämä useaan erilaiseen seutuun jaettu saari tunnetaan nykyisin nimellä Sinnoh. Galaxy-joukkion päämaja sijaitsee Jubilife-kylässä, jonka kautta päästään kätevästi seikkailemaan ympäri avoimehkoa maailmaa. Hisuin vehreillä niityillä ja kristallinkirkkaiden vesien ympäröimillä hiekkarannoilla liikuskellaan aluksi jalan, mutta tarinan edetessä maailmaa päästään tutkimaan erilaisten poksujen selässä, jopa taivaalta käsin. Varsinkin lentäminen on hieno uudistus, sillä kukapa ei haluaisi liidellä korkeuksissa villien monnien seurassa? Tutkittavaa lääniä riittää silmänkantamattomiin, mutta maailma tuntuu omituisen tyhjältä, ja mikä pahinta – niitä iänikuisiä pörrömajavia eli Bidooffeja vaappuu vastaan jokaisella alueella.
Pokémon Legends: Arceus keskittyy edeltäjistään poiketen taskuhirviöiden kiinniottamiseen. Toisia pokémonien omistajia vastaan päästään kyllä mittelöimään, mutta nuo hetket ovat yllättävän harvassa: usein ne liittyvät tarinaan tai ovat taisteluita pahiksia vastaan. Arceus tuo mukanaan aivan uuden tavan napata villejä poksuja joukkoihinsa. Yksinkertaisimmillaan se hoituu heittämällä olentoja poképallolla takaraivoon. Osa otuksista on kuitenkin vihamielisiä tai arkoja, ja tällöin pelaajan täytyy nähdä hieman vaivaa niiden kiinniottamisessa. Yksi erinomainen keino on hiipiä pitkän heinikon suojissa kohti huolettomana päiväänsä viettävää elukkaa. Kun viimein pääsee tarpeeksi lähelle kohdettaan, täytyy vain viskaista puinen poképallo kohti pahaa-aavistamatonta faunan edustajaa. Aina homma ei suju kuten suunniteltu, mutta onneksi monneja saa napattua ihan perinteiseen tapaankin, eli taisteluiden kautta.
Kaikki kerätään, kaikki kerätään
Saadakseen pokédexin täyteen informaatiota tutkii pelaaja villien otusten käyttäymistä suorittamalla erilaisia research task -nimisiä tehtäviä. Jokaisella pokémonilla on omat tehtävänsä, joihin lukeutuvat esimerkiksi otuksen nappaaminen useamman kerran, niiden ruokkiminen tai tietyn liikkeen käyttämienen taisteluiden aikana. Kun on saanut kerättyä 10 pistettä tietylle monnille, on pokédex sen osalta suoritettu. Poksujen tutkiminen ja pisteiden kerääminen toi minulle etäisesti mieleen viime vuonna Switchille julkaistun ihkuihanan New Pokémon Snap -valokuvauspelin. Ehkä juuri siitä syystä tykästyin tähän uuteen ominaisuuteen, sillä nyt poksujen kerääminen ja maailman tutkiminen tuntuu mielekkäältä. Aiemmissa peleissä olen yleensä ottanut kiinne vain yhden lajiaan, mutta nyt minulla on täydellinen syy oikeasti kerätä kaikki pokémonit.
Taistelut ovat edelleen tuttuun tapaan vuoropohjaisia, mutta nekin ovat kokeneet osansa muutoksen tuulista. Kärhämien aikana pelaajahahmo pystyy liikkumaan vapaasti taistelutantereella, samalla kun uskolliset poksut hoitavat taistelupuolen. Uutukaisessa nopeus on valttia ja korkeamman nopeus-attribuutin omaavat poksut pystyvätkin hyökkäämään useamman kerran peräkkäin verrattuna hitaisiin monneihin. Toinen mielenkiintoinen ominaisuus on yksittäisten hyökkäysten agile- sekä strong-muodot. Ensiksi mainittua tyyliä käyttämällä hyökkäys tekee vähemmän vahinkoa viholliseen, mutta sitä pystyy käyttämään nopeammin uudestaan. Strong-muodolla isku tekee taas kerralla normaalia enemmän vahinkoa, mutta vastustaja pääsee hyökkäämään useammin. Kevyesti iskevä agile-tyyli on hyödyllinen matalampi tasoisia poksuja kiinniotettaessa, eikä vahva strong-tyylikään ole pöllömpi keksintö erityisesti lyhyiden taisteluiden aikana.
Pokémonit käyttävät taisteluiden aikana erilaisia elementtipohjaisia hyökkäyksiä, joita voi vaihdella mielensä mukaan valikosta käsin. Pientä helpotusta taitojen ylläpitämiseen tuo se, että aiemmista osista tutut TM-esineet loistavat nyt poissaolollaan. Kun jonkin taidon kerran oppii, pysyy se poksun matkassa hamaan loppuun saakka, vaikka sen vaihtaisi pois aktiivisista kyvyistä.
Nopeita hoksottimia vaativia pomotaisteluja
Nopeaa reaktiokykyä vaativat pomotaistelut raivon valtaan joutuneita erikoispoksuja vastaan nostavat hien ohimoille. Nämä kiihkeät kamppailut ovat sekoitus vuoropohjaista taistelua sekä reaaliaikaista iskujen väistelyä. Ensiksi urhean sankarin täytyy saada vauhkona rellestävä olento leppymään heittelemällä sen naamaan paikallisista kasveista valmistettua, rauhoittavaa balsamia. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin luulisi, sillä tulistunut olento yrittää talloa tutkijanalun kuoliaaksi. Kun pomon vihdoin ja viimein saa hetkeksi pysähtymään aloilleen, on aika kaivaa poksut taskusta ja aloittaa perinteinen taisto järkälettä vastaan. Pomotaisteluiden vaikeustaso riippuu pelaajan taidoista – omalla kohdallani kärhämät olivat haastavia, mutteivät mahdottomia. Pientä helpotusta tuo se, että jos pelaajalle käy taistelun aikana kalpaten ja hän pökertyy, on taistelua mahdollista jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäi. Koko hommaa ei siis tarvitse aloittaa alusta saakka.
Pääjuonen lisäksi tarjolla on kymmenittäin erilaisia sivutehtäviä. Näiden pikkupuuhien olemus vaihtelee aina poksujen nappaamisesta piskuisten mysteerien selvittämiseen, mutta suurimmalta osin ne ovat aika kevyttä höttöä. Vaikka sivutehtävät eivät ole kovinkaan kummallisia, vetivät ne minua puoleensa magneetin lailla. Usein meinasin unohtaa pääjuonen tahkoamisen kokonaan, kun keskityin niin intohimoisesti pikkuisten puuhien seurassa pakertamiseen. Sivutehtävien tekeminen kannattaa muutenkin, sillä niistä saa palkkioksi erilaisia reseptejä ja raaka-aineita, joita käyttää hyödyksi nikkaroinnissa. Pokémon Legends: Arceuksen yksi parhaimpia ominaisuuksia onkin se, että pelaaja saa halutessaan itse askarrella poképallonsa ja parannusjuomansa. Sivutehtävien lisäksi tarvikkeita nikkarointiin kerätään ympäri maailmaa, joten kaikki varastotila tulee tarpeeseen.
Ei aivan täydellinen
Pokémon Legends: Arceus on suurimmalta osin positiivinen tapaus, mutta muutamia vähemmän viimeisteltyjä osa-alueita on peliin livahtanut. Silmiinpistävin ongelma on grafiikan ja varsinkin tekstuurien kammottavan huono laatu. Ensivilauksella kaikki näyttää ihan siedettävältä, mutta kun kamera kohdistuu esimerkiksi hahmojen vaatetukseen tai puiden lehtiin, pääsee pelaajan suusta helposti kauhistunut huokaus. Grafiikka on omituista pikselimössöä ja täysin ala-arvoista näinkin suurelle pelisarjalle.
Toinen kulmakarvojen kurtistamista aiheuttava pettymys on ääninäyttelyn puute ja muutenkin vaillinainen äänimaailma. Ymmärrän, ettei Pokémon-teoksissa ole koskaan ollut ääninäyttelyä, mutta se ei mielestäni riitä syyksi tälle omituiselle heikkoudelle. Toki hyvä pelattavuus on aina videopeleissä tärkeintä, mutta kyllä vuonna 2022 tämän kokoluokan peleissä pitäisi olla kiitettävät grafiikat sekä edes jonkin sortin ääninäyttely parantamassa pelikokemusta. Tuntuu vähän siltä, ettei Game Freakin välttämättä edes tarvitse viimeistellä Pokémon-sarjan teoksia, sillä ne myyvät itsensä – olivat ne sitten laadukkaita tai eivät.
Pokémon Legends: Arceus on ehdottomasti paras pelaamistani pääsarjan peleistä pienistä puutteista huolimatta. Avoimehko maailma, perinteisestä poikkeava juoni sekä poksujen nappaamiseen keskittynyt pelimekaniikka saavat kaiken tuntumaan kutkuttavan uudelta ja jännittävältä. Vaikka peli ajoittuukin menneisyyteen, niin toivon sydämeni pohjasta, että teoksen kokemat muutokset ovat merkki uudesta ja erilaisesta tulevaisuudesta rakastetulle pelisarjalle.
