Paranormaaleista ilmiöistä,
ufoista ja salaliitoista kertova X-Files, eli Salaiset kansiot, on
kiistämättä yksi 90-luvun merkittävimpiä TV-tuotoksia. Suomenkin
televisiossa kansioita on auottu jopa uusintoina, joten lienee
aiheellista tutustua sarjaan perustuvaan peliin, The X Files - Resist
or Serve.
Peli tarjoillaan hyvin paljon Salaisten kansioiden
useampiosaisten tarinoiden tyyliin, se jopa koostuu kolmesta
"jaksosta", aivan kuten sarjan tarinoiden parhaimmisto.
Ääninäyttelijöiksi on saatu ihan oikeat Mulder ja Scully, eli David
Duchovny ja Gillian Anderson. Mukana on myös FBI:n varakuningas Skinner
sekä suosikkipahikset Alex Krycek ja Tupakkamies. Musiikista vastaa
tuttuun tyyliin Mark Snow ja pelin käsikirjoituksen on kehittänyt pari
Kansioiden jaksoakin kirjoitellut Tom Schnauz.
Jokaisen
kolmesta jaksosta voi pelata joko Mulderina tai Scullyna. Eroa on
muutakin kuin hahmon ääni, sillä suurimman osan ajasta agentit ovat
tutkailemassa maisemia tahoillaan, ja monet juonenkäänteet aukenevat
täysin vasta kun on nähnyt mitä Scullylle tapahtui esimerkiksi sillä
aikaa, kun Mulder tutkiskeli omituisen autiota ruokapaikkaa...
Älä luota keneenkään
Sitten alkaa valittaminen.
Viimevuotiseksi peliksi grafiikka on ihmeen palikkamaista. Mulderin,
Scullyn ja muut vakiohahmot kyllä tunnistaa, mutta jälki on kuin
ala-astelaisten puuveistostunnilta. Miljööt eivät ole juuri sen
kummempia, minkä lisäksi ilmeisesti koko Yhdysvalloista on sähköt
poikki, tai sitten säästösyistä rakennuksiin ei ole asennettu
valokatkaisimia, sillä joka paikassa on pirun pimeää. Joskus tämä on
perusteltua, mutta esimerkiksi huipputeknologian tutkimuskeskuksessa
luulisi työntekijöidenkin tykkäävän, jos työhuoneissa ja käytävillä ei
jatkuvasti tarvitsisi kompastella pimeässä.
Toinen ruikutuksen aihe on kiinteät kamerakulmat. Todistettavasti tämä ei ihan
joka kerta ole ongelma, mutta toteutus vaatisi huomattavasti enemmän
suunnittelua kuin mitä tässä pelissä siihen on uhrattu. Monesti kamera
laahaa maata ja sankari kirmailee jossain umpipimeässä nurkassa
pensaiden katveessa ja kolmen zombien ympäröimänä. Itse kukin voi
kuvitella, miten mieltäylentävää tuollaisessa tilanteessa on joko
tapella tai paeta.
Usein kuvakulma myös vaihtuu täysin
odottamattomasti. Erityisen riemastuttavaa tämä on kolme metriä
kanttiinsa kokoisessa huoneessa, jossa yhtä nurkkaa ei näe koskaan ja
josta poistuessa (tai sitä yrittäessä) kameran siirtymispiste on juuri
oven edessä. Kun siis huone on tutkittu ja sieltä olisi tarkoitus
päästä ulos, kävellään ovelle, kamera vaihtaa paikkaa ja sitten
kävelläänkin yhtäkkiä poispäin ovelta. Kiitos pelisuunnittelijoille,
tällaista potutusta en pelatessa olekaan pitkään aikaan onnistunut
kokemaan.
Kamerakulmien lisäksi peliverkkareiden repeilyä
aiheuttavat pitkin poikin lattioita ripotellut esineet kuten tuolit,
pahvilaatikot, karkkiautomaatit ja milloin mitkäkin.
Liikuteltavuudeltaan nämä ovat peruskallion luokkaa, mikä ei ole kovin
mukavaa varsinkaan, kun vastaan hyppää joku pelin pomoista.
Pomotappelut ovatkin ihan oma riemunsa, ja niissä menestyminen vaatii
kärsivällisyyttä, neuvokkuutta ja mielellään läpipeluuohjeet.
Vastusta tai palvele
Peli on paikoin turhauttavan vaikea. Vaikka ongelmat ovatkin
käytännössä kaikki mallia "etsi avain ja avaa ovi", noiden avainten
löytäminen on kamerakulmien takia välillä lähes mahdotonta. Helpotusta
tuo taskulamppu, joka ilmeisen etunsa (eli pimeiden käytävien
valaiseminen) lisäksi myös paljastaa kätketyt esineet. Esineet on
kätketty niinkin vaikeisiin paikkoihin kuin pöytien kulmille tai
hyllyille, mutta ilman taskulamppua niitä ei - onnettomasta grafiikasta
johtuen - useinkaan huomaa. Lisäksi esineen haltuun saamiseksi täytyy
olla millilleen oikeassa paikassa. Oikeassa paikassa seistessä
alakulmaan ilmestyy pyörivä X-kirjain, mutta se ilmestyy pienellä
viiveellä, joten oikean paikan ohi on äärimmäisen helppo kävellä.
Pomotappelut
ovat käsittämättömien ratkaisutapojensa lisäksi myös monesti aivan
liian tappavia. Itse luovutin nopeasti ja totesin, että Cheat-koodien
käyttäminen tekee pelaamisesta paljon miellyttävämpää. Ainakin niillä
pääsee edes jotenkin eteenpäin. Haavoittumattomuuskaan ei suojele ihan
kaikilta törttöilyiltä, mutta onneksi tappeluiden lisäksi äkkikuolemia
on vain muutamassa paikassa. Silti kannattaa tallentaa aina kun vain
mahdollista.
Tappelemisen ja esineiden etsimisen lisäksi
pelissä on mukana myös ruumiinavausosio, jossa Scully pääsee
kaivelemaan zombie-raatojen sisuskaluja. Patologianlaitoksella ollaan
iloisia, kun pelin avulla pääsee oppimaan mitä tarkoittaa Y-viilto ja
miten rintalastan alla sijaitsevia elimiä tutkitaan. Ällöä.
Brutaalin sisällön lisäksi peliä ei nuorimmille viitsi suositella
siksikään, että välivideoihin ei ole mahdollista saada tekstitystä.
Heikolla englannin kielen taidolla tarinasta ei siis saa kaikkea irti.
Totuus on tuolla jossakin
Okei, onhan tämä peli kohtuuttoman vaikea ja kyllähän ne kamerakulmat
juilivat, mutta hei, tämä on kuitenkin ihan oikeaa X-Filesia.
Käsikirjoitus on kuin keskitasoa paremmasta kolmoisjaksosta,
ääninäyttelemisessä ei ole mitään valittamista ja lisäksi peli on
täynnään sarjan faneille aukeavia sisäpiirin vitsejä. Jos vielä pystyy
elämään itsensä kanssa senkin jälkeen kun on antanut periksi ja
naputtelee huijauskoodit sisään, voi hiustenrepimisen sijaan keskittyä
nauttimaan tunnelmallisesta menosta ja ihan kivasta seiskakauden
loppupuolelle sijoittuvasta tarinasta.
Sarjan faneille on
muutenkin luvassa kaikenlaista mukavaa bonus-materiaalia, kuten parit
kollaasivideot, jotka ainakin omalla kohdallani herättivät hirveän
hingun ruveta taas seuraamaan sarjaa aktiivisesti.
Eri asia
sitten onkin, että viitsiikö tällaisesta surffailusta täyden pelin
hintaa maksaa. Joka tapauksessa oman fanius-asteen mukaan voi nostaa
arvosanaa ylöspäin helposti ainakin yhden pisteen verran.
Tutustu myös X-Files DVD-boxien arvioihin:
3. kausi, R2
5. kausi, R1
8. kausi, R1
