Talvella 2004 The Sims –sarjaa yritettiin viedä uuteen suuntaan tuomalla kotikonsoleille tuulahdus kaupunkimaista elämää The Urbzin muodossa. Kyseessä oli kieltämättä melko onnistunut paketti, sillä se hyödynsi hienosti konsoleiden ominaisuuksia ja uutta teemaa. Menestyksen jalanjäljissä nyt myös Nintendo DS saa oman versionsa urbaanista elämäntavasta Griptonite Gamesin kehittämän The Urbzin taskuversion muodossa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, ettei peliä ole muutettu uudesta teemasta huolimatta sitten The Sims Bustin' Outin. Toisaalta jo edeltäjä osoitti, että taskuversion konsepti on toimiva, joten muuttumattomuus voidaan nähdä myös positiivisena seikkana.
Elämänmeno
The Urbz jatkuu kirjaimellisesti siitä, mihin The Sims Bustin' Out jäi. Pelin pääsankari päätyy avaruusaluksellaan uuteen kaupunkiin, jossa hän saa töitä ja uusia ystäviä itselleen. Taas kerran ökyrikas Daddy Bigbucks on kuitenkin pilaamassa asukkaiden elämää, joten sankarin on estettävä koko kaupungin joutuminen Bigbucksin omistukseen. Teeman puolesta liikutaan siis hyvin tutuilla linjoilla. Samaten pelimekaniikka tuo voimakkaasti edeltäjänsä mieleen: pelaajan on huolehdittava siminsä tarpeista, jotka vaihtelevat sosiaalisesta elämästä, viihdyttämisestä aina syömiseen ja rakon tyhjennykseen saakka. Tarpeidentyydytyksen ohella pelaajan täytyy hankkia itselleen tienestiä suorittamalla kaupungissa minipelejä. Saatavat rahat voi käyttää oman kämpän vuokranmaksuun, ruokaostoksiin tai vaikkapa uuden sisustuksen suunnitteluun.
Vaikka kaava kuulostaa melko tutulta muihin The Sims –peleihin verrattuna, on Urbzin taskuversiossa pääpaino kaupunkilaisilta saatavien tehtävien suorittamisessa. Pelaaja voi esimerkiksi joutui hankkimaan itselleen tarpeeksi suosiota kaupunkilaisten keskuudessa tai rahoittamaan asukkaiden kalliita projekteja. Periaatteessa toiminta on hyvin lineaarista, sillä pelin tarina etenee kiskoilla tehtävien suorittamisen mukaan. Oman lisämausteensa antavat kuitenkin sivutehtävät, joita voi saada taiteilijoiden kaltaisilta ihmisryhmiltä. Nämä toimeksiannot ovat periaatteessa hyvin samanlaisia kuin päätehtävät, mutta ne kuitenkin laajentavat kirjoa. Samaten oma positiivinen vaikutuksensa xizzles-pelimerkeillä, joita löytää maastosta ja saa kaupunkilaisilla. Niiden avulla pelaaja saa esimerkiksi kehitettyä hahmonsa fyysisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia.
Tuttu juttu
Bustin' Outiin verrattuna pelin suola eli minipelit ovat kokeneet positiivista kehitystä. Edeltäjään nähden alipelit ovat viihdyttävämpiä yksinkertaisuudestaan huolimatta. Erityisenä helmenä mieleen jää suoraan NES-pelikonsolilta apinoitu Excite Bike –klooni, jossa menopelinsä ominaisuuksia voi parantaa kaupassa. Painorajoituksista johtuen moottoripyörää ei voi kuitenkaan kehitellä loputtomiin, vaan pelaajan on löydettävä oikeanlainen tasapainoinen kokonaisuus. Korin ohella pelaaja voi muun muassa vaikuttaa moottoriin ja tavaroihin, joita voi heitellä radalle muiden kilpailijoiden kiusaksi. Muiden minipelien tavoin myös Excite Bike –kloonissa voi kehittyä tasolta toiselle, mikä edellyttää hahmon tiettyjen fyysisten ominaisuuksien parantamista. Vaikka vaikeammat vaikeustasot tarjoavat enemmän haastetta, parantavat ne luonnollisesti myös minipeleistä saatavia tienestejä.
Kokonaisuudessaan peli on kokenut vain kosmeettisia muutoksia, mutta kieltämättä nämä ovat onnistuneet. Bustin' Outiin verrattuna paketti on hiotumpi, ja uutukaisesta näkee kehittäjän kokemuksen aiheen parissa. Kaupungissa riittää tekemistä päivästä toiseen, eikä kyllästyminen iske ennen pelin läpäisemistä. Vielä kun seikkailu kestää liki 20 tuntia, voidaan puhua onnistuneesta suorituksesta.
Suuremman luokan miinus pelikokemuksessa on kuitenkin Nintendo DS:n kehno hyödyntäminen. Sinällään on positiivista, että laitteen alemmalla näytöllä voi selata menuja samanaikaisesti kun ylemmällä ruudulla näkyvät itse pelitapahtumat, mutta ominaisuuksien hyödyntäminen on jäänyt silti puolitiehen. Lähinnä pelaaja valitsee Stylus-kynällä keskusteluissa näytölle ilmestyvät puheenaiheet, mutta muuten käyttöä ei jää juurikaan. Lisäksi vain yksi minipeleistä hyödyntää kosketusnäyttöä, joten Wario Ware: Touched! -pelin ja Project Rubin kaltaisia alipelejä ei ole mukana. Tämä on sinänsä sääli, mutta toisaalta ymmärrettävää, sillä The Urbz on käännetty lähes sellaisenaan Game Boy Advancelta Nintendon uudelle kannettavalle.
The Urbzin tausta näkyy luonnollisesti myös audiovisuaalisessa otteessa. Peli on toteutettu 2D-grafiikoin, jotka tosin ovat nättiä sarjakuvamaista jälkeä. Silti on todettava, että Nintendo DS:n ominaisuudet huomioon ottaen parempaakin jälkeä olisi voitu saada aikaan. Äänimaailman osalta pätevät oikeastaan samat lainalaisuudet: jälki on onnistunutta, joskaan ei aivan terävintä kärkeä.
The Urbzia on helppo pitää onnistuneena jatko-osana. Vaikka peli muistuttaa edeltäjäänsä, pitää se otteessaan loppuun saakka. Kehitystä on tehty sopivassa määrin, eikä konseptiin ole sen kummemmin kajottu. Olennainen kysymys kuitenkin kuuluu: mikä tekee The Urbzista ostamisen arvoisen? Periaatteessa Game Boy Advance –versioon nähden se ei tarjoa mitään mullistavaa, mutta pelillisesti kyseessä on onnistunut tuotos. Siispä jos simien hoitaminen tuntuu kiehtovalta, eikä Nintendo DS:n ominaisuuksien hyödyntäminen tunnu peliä hankkiessasi tärkeältä, ei The Urbz ole yhtään hullumpi valinta.
