Uusi päivä valkeni jälleen todella helteisenä. Käynnistimme koneemme aamupalalla ja otimme sen jälkeen määränpääksi tuttuun tapaan messukeskuksen. Tällä kertaa olimme paikalla noin kello 10:20, joten pitkä päivä oli tänäänkin taas edessä. Ero keskiviikkoon oli siinä, että menimme käytännössä molemmat iltaan saakka omia reittejämme, koska kummallakin oli sovittuna tapaamisia julkaisijoiden kanssa eri puolilla halleja. Joonatan suuntasi omille teilleen heti alueelle saavuttuamme, itse kävin lunastamassa meille ensin Metal: Hellsinger -konserttiin VIP-liput (kiitos mi5 Communications!), jonka jälkeen lähdin valmistautumaan päivän haasteisiin.
Pyörin messualueella käytännössä tunnin tyhjän panttina, sillä ensimmäinen testisessio oli sovittuna vasta kello kahteentoista Segan kojulle. Pääsin pelonsekaisin tuntein testaamaan tulevaa Sonic Frontiers -siiliseikkailua. Pari päivää aiemmin näytetty traileri laittoi odotukset käytännössä aivan uusiin sfääreihin, joten olin toiveikas siitä, että ehkä viimeinkin nähtäisiin taas aidosti hyvä 3D-Sonic. En osannut kuitenkaan aavistaa, miten ison vaikutuksen tämä tekisikään.
Sonic Frontiers
Tuore demo jatkoi käytännössä siitä, mihin Gamescomin avajaisesityksen aikana näytetty traileri jäi. Heti kättelyssä huomasin, miten erilainen Sonic Frontiersin fiilis oli sarjan edellisiin nimikkeisiin verrattuna. Yltiöiloinen speed metalkin oli vaihtunut surumielisiin säveliin ja melankolinen tunnelma oli muutenkin harvinaisen voimakkaasti läsnä.
Ennakkoon mainostetun avoimen maailman ohella pelistä tulee kehittäjien mukaan löytymään lineaarisempiakin kenttiä, mutta itse pääsin pyörimään vain ensin mainituissa maisemissa. Tarinan alkaessa pelaaja aloittaa taipaleensa Sonicin kengissä kera Amyn ja Tailsin. Kolmikko matkustaa Starfall Islandille Chaos Emeraldien toivossa, mutta reissu menee puihin ja mystinen voima imaisee heidät ulottuvuuksien väliseen portaaliin. Sinisiili löytää itsensä kyberavaruudesta, josta hän onnistuu kuitenkin pakenemaan, mutta kavereita ei näy missään. Sonic putkahtaa lopulta Kronos Islandille, joka on yksi Starfall Islandiin kuuluvista paikoista. Sonic Forcesin kaltaista anonyymin Anteron ankeaa alkua ei siis tarvitse pelätä, mutta onhan se nyt harmittavaa, että kaverit ovat taas hukassa.
Testissä ollut demo ei kuitenkaan sijoittunut alkuun, vaan hiukan myöhempään kohtaan Ares Islandille, joka muistutti miljööltään aavikkoa. Knuckleskin näytti olevan vankina siellä, joten yksi missioista oli saada hänet vapaaksi. 40 minuutin session aikana en kuitenkaan siinä onnistunut, mutta kohtasin muun muassa aavikon alla asuvan hain sekä lentävän madon, jotka esiteltiin vähän kuin välipomoina. Ne eivät nähtävästi ole edes isoimpia hirviöitä, sillä otuksista magnumeimmat ovat ottaneet jossain määrin vaikutteita muun muassa Shadow of the Colossuksesta. Pelkkää taistelua ja tutkimista Sonic Frontiers ei sentään ole, vaan maailmasta löytyy myös pulmanratkontaa ja muiden asukkien tarjoamia sivutehtäviä.
Nähtävästi Sonic Team on viimeinkin ylittämässä itsensä, sillä avoimessa maailmassa vaikutti riittävän tehtävää ja jopa kontrollit tuntuivat olevan harvinaisen tiukat jo tässä vaiheessa kehitystä. Erityisesti cyloop (vihollisten piirittäminen) ja parry (torjunta) tuntuvat tuoneen mukavasti hallintaa toimintaan. Bugit loistivat poissaolollaan ja graafisesti Sonic näytti nätiltä, joskin valmiin Switch-version toimivuus on kyllä sangen mielenkiintoista nähdä. Loppuvaikutelma oli kaiken kaikkiaan niin positiivinen, että saatan jopa uskaltaa povata tästä vuoden yllättäjää. Totuus paljastuu marraskuun 8. päivä kuluvaa vuotta, kun Sonic Frontiers julkaistaan PlayStation- ja Xbox-konsoleille, Switchille ja PC:lle. Siili joutuu kaiken lisäksi kilpailemaan merirosvoja vastaan, sillä Ubisoftin Skull & Bones julkaistaan samana päivänä.
Loppuun on vielä todettava, että Segan väki oli oikein mukavaa ja ammattitaitoista, eivätkä suuttuneet minun Sonic Mania 2 -uteluista. Sitten olikin System Shockin uusioversion vuoro!
System Shock
Alun perin vuonna 1994 ilmestynyt System Shock on PC-kansalle suorastaan pyhä. Vaikka Nightdive Studios on puurtanut uusioversion parissa valtavan pitkään, oli upeaa nähdä, miten hyvin Looking Glassin klassikko on tuotu nykypäivään. Esimerkiksi graafiselta ilmeeltään System Shock on käytännössä nappisuoritus: ympäristöissä on käytetty pikselipohjaista grafiikkaa, kun taas muun muassa viholliset ja aseet näyttävät modernimmalta, efekteistä puhumattakaan. Käyttöliittymä ja kontrollit on päivitetty nykypelaajille (ja konsolipeeloille) sopiviksi, enkä oikeastaan löytänyt noin puolen tunnin session aikana mitään moitittavaa.
Tavoittaako uusioversio kuitenkaan alkuperäisen tunnelmaa? Voi kyllä, enkä malttaisi millään odottaa tämän ilmestymistä. Julkaisupäivää ei tosin vieläkään paljastettu, vaan pr-henkilö tyytyi toteamaan, että "se ilmestyy kun se on valmis". Nightdivella on ymmärrettävästi tällä hetkellä kädet täynnä, mutta studion edustaja lupautui irtautumaan podcast-vieraaksi tulevan kauden aikana.
Dead Island 2
Plaion tarjosi System Shockin ohella tilaisuuden testata Dead Island 2:ta. Uskomatonta kyllä, peli sai Gamescomin yhteydessä julkaisupäivän ensi vuodelle, mikä tuntuu suorastaan surrealistiselta. 20 minuutin demon perusteella teos vaikuttaisi olevan kelpo menoa zombieiden pieksemisen ystäville, eikä hurmeessa säästellä. Oli miellyttävää huomata sekin, että nimike tuntui aidosti luonnolliselta osalta Dead Island -sarjaa. Melee-meininkikin vaikutti huomattavasti luontevammalta kuin alkuperäisessä, eivätkä viholliset olleet niin kestäviä kuin ennen.
Vaikeustaso on tästä huolimatta täysi kysymysmerkki, sillä jo lyhyen testisession aikana ehti turhautua ja kuolla sangen monta kertaa. Saapi nähdä, miten valmis tapaus lopulta muotoutuu, sillä nykyiset tekijät ovat työstäneet projektia noin neljän vuoden ajan. Ohjat ottanut Dambuster Studios ei siis ole ihan vuosikymmentä tätä sentään vääntänyt.
Ensi vuonna 3. päivä helmikuuta saamme tietää asioiden todellisen laidan. Dead Island 2:n on määrä ilmestyä tuolloin PlayStation- ja Xbox-konsoleille sekä PC:lle. Jos haluat elää vaarallisesti, on tuotteen ennakkotilaaminenkin jo mahdollista.
Sitten turpakäräjille.
Street Fighter 6
Seuraavana oli vuorossa Street Fighter 6. Otimme Joonatanin kanssa matsia (pelissä) samalla, kun Capcomin PR-henkilö höpötteli tuotoksen taustoista. Puolisen tuntia katutappelijan parissa riitti vakuuttamaan molemmat, vaikka jäsen J kertoi olevansa varsin kaukana kohdeyleisöstä. Itse näkisin, että Capcom on palannut voittojen tielle, sillä RE Enginellä luotu tapaus näyttää ja tuntuu jo nyt valtavan hyvältä, minkä lisäksi tarjolla on uusia pelaajia varten myös uusi, yksinkertaisempi ohjaustapa, jotta veteraanien ja noviisien välinen kuilu kapenisi. Uutta yksinpelitilaa ei tosin valitettavasti päässyt vielä kokeilemaan, sen aika on sitten viimeistään ilmestymisen aikaan eli ensi vuonna. Varmistetut alustat ovat markkinoiden molemmat pleikkarit, Xbox Series -masiinat sekä PC.
3D Realms -visiitti
Seuraavaksi päädyin hiukan yllättäen nykyisin tanskalaisomistuksessa olevan 3D Realmsin tiloihin, jossa pääsin katsastamaan toistaiseksi julkaisematonta nimikettä suljettujen verhojen takana. Harmittavaa kyllä, en saa paljastaa embargon vuoksi, että mikä se on, mutta varsinainen julkistus tapahtuu "lähitulevaisuudessa".
Monet saattavat muistaa 3D Realmsin amerikkalaistalona, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen yhtiö siirtyi tanskalaisille vuonna 2014. Viime vuodet juuttien hellässä huomassa ovat tehneet mitä ilmeisimmin hyvää, sillä julkaisijalta paukkuu vuosittain uusia pelejä useamman eri studion, kuten Slipgate Ironworksin tekemänä. Nykyisin brändi tunnetaan kenties parhaiten Ion Furysta ja julkaisijan lipun alla työstetäänkin tällä hetkellä useampaa eri nimikettä. Sovin tanskalaisten kanssa myös podcast-vierailusta, joten heitä voipi odotella tulevan kauden aikana ääniaalloille kertomaan kuulumisia 3D Realmsin nykytoiminnasta.
Joonatanilla oli tapaamisia aina iltaan saakka, itse pistäydyin ennen illan keikkaa retro-osastolla. Tyydyin kuitenkin väenpaljouden ja ajan puutteen vuoksi ottamaan lähinnä valokuvia ja tuumin, että lienee parasta käväistä alueella uudestaan huomenna, kun omalla kohdallani ei tapaamisia enää ollut.
Sitten olikin aika rokata!
Metal: Hellsinger -testisessio + -konsertti
Pääsimme Joonatanin kanssa VIP-puolelle kuuntelemaan livenä teoksesta löytyvää musiikkia. Ennen keikkaa oli mahdollisuus testata teosta, mutta testisessio jätti valitettavasti ilmaan hiukan kysymysmerkkejä. Rytmiräiskinnäksi itseään kutsuva Helvettilaulaja oli upea, aseissa on ytyä ja musiikki tietysti on huippua niille, jotka mukana olevista esittäjistä tykkäävät. Pelillisesti räimeen rytmittäminen yhteen musiikin kanssa ei jostain syystä tuntunut kovin luontevalta, vaan enemmänkin päälleliimatulta ominaisuudelta. Toivon mukaan kyse on kuitenkin vain alkukankeudesta, sillä konsepti on sen verran mielenkiintoinen, etten ole valmis heittämään vielä kirvestä kaivoon.
Itse keikka oli kuitenkin sangen kova, huolimatta siitä, ettei Metal: Hellsingerin soundtrackilla kuuluva Serj Tankian ollut valitettavasti vetämässä omaa settiään. Messulipun ostaneille ilmainen konsertti oli vetänyt paljon väkeä paikalle, mutta onneksi VIP-alueella sai rankan päivän päätteeksi olla vähän väljemmin. Ainoa pettymys oli paikallisen olutlajin eli kölschin loppuminen, sillä keikalla olisi ehdottomasti maistunut useampi huurteinen. Noh, oikein hyvä näinkin.
Oli aika poistua kohti ratikkastoppia. Köröttelimme sillä Airbnb-kämppämme läheisyyteen, jossa oli houkuttelevan näköinen ravintola, joten suuntasimme sinne iltapalalle. Valintani oli "Kebab rolle mit joghurt" eli riisiä ja rullattuja kebab-paloja. Aivan järkyttävän hyvää, Suomesta en ole vastaavaa löytänyt. Ravintolan väki puhui myös englantia, joten kommunikaatiokin sujui hienosti. Jostain syystä heillä ei tosin ollut korttimaksu käytössä, mutta nurkan takaa löytyi onneksi automaatti. Oli muutenkin jännä huomata, että Saksassa käteinen oli vielä ihan yleisessä käytössä ja jotkut jopa hyväksyivät vain käteisen. Erikoista.
Massu oli pullollaan, joten kävimme vielä kaupan kautta hakemassa aamupalatarpeet ja parit kölschit yömyssyksi. Uni tuli jälleen kerran sen verran nopsakkaasti, että toinen herkku jäi kokonaan juomatta. Trilogian päätösosassa käymme vielä kertaalleen messualueella ja kiroamme jälleen kerran Saksan junaliikennettä.
