Niko Lähteenmäen blogi
Sunsoftin vuonna 1990 8-bittiselle Nintendolle julkaisema ja kehittämä loikkapaukuttelu Journey to Silius on mielenkiintoinen tapaus jo pelkän kehityshistoriansa osalta. Projektin oli nimittäin tarkoitus olla ensimmäiseen Terminatoriin pohjautuva lisenssipeli, sillä japanilaisstudio onnistui hankkimaan oikeudet Creative Licensing Corporationilta vuonna 1988. Liikkuvaa kuvaa nähtiin ensi kertaa Las Vegasin WCES-messuilla seuraavana vuonna, ja alla oleva video on tiettävästi ainoa materiaalikappale, joka on nähnyt päivänvalon julkisesti.
Sunsoftin Terminator saatiin jopa ihan valmiiksi asti ja se esiteltiin CLC:n Rand Marlisille ennen julkaisua. Tarinassa oli kuitenkin ristiriita elokuvan kanssa: leffan juoni tapahtuu pääasiassa menneisyydessä, kun taas japanilaisstudion näkemys sijoittui tulevaisuuteen, jossa Skynet-tekoäly on ottanut robottiarmeijoineen kontrollin Maasta.
Niinpä juoni erosi lopulta niin paljon lähdemateriaalin vastaavasta, että CLC kumosi lisenssioikeudet japanilaisilta. Videopelioikeudet siirtyivätkin pian tämän jälkeen kanadalaiselle Radical Entertainmentille, ja täten Sunsoft oli pakotettu tekemään muutoksia teokseensa. Projektin peruminenkin oli pöydällä, mutta sitä ei onneksi tapahtunut. Helkkarin hyvä niin, kun asiaa miettii näin jälkiviisaana.
Toiminta ratkaisee
Äskeinen tarina selittää myös sen, miksi Journey to Siliuksen juoni on aika sekavan tuntuinen. Hatusta vedetty alkujuonto ei toisaalta haittaa kauheasti, koska pelaaja voi halutessaan skipata epämääräisen kostotarinan lähtökohdat kokonaan ja siirtyä suoraan toiminnan pariin. Lupaan, että et menetä kauheasti mitään.
Journey to Silius on NES-peliksi todella koherentti paketti, joka pääosin välttää aikakaudelle perinteiset sudenkuopat. Päähahmo Jaylla on energiapalkki ja kolme lisäelämää käytössään, minkä lisäksi kentistä löytyy jatkopisteitä, joten alusta ei tarvitse joka kerta aloittaa. Kun kuolo korjaa lopullisesti, lähtee uusintayritys meneillään olevan kentän alusta. Salasanasysteemiä ei valitettavasti ole, mutta continueita on toisaalta rajattomasti käytössä, eikä läpikäytävänä ole kuin viisi kenttää.
Vihollisten päälle ei pompita, vaan Jay niittää pahikset tieltään aseilla. Alussa on käytössä vain pistooli ja haulikko, mutta ainoastaan pistoolissa on rajattomat kudit, loput taas kuluttavat ammuksia. Seikkailun edetessä saa ennen jokaista pomotappelua käyttöönsä uuden tussarin, vanhojen pyssyjen pysytellessä taskuissa. Taistelukentiltä löytyy niin konepistooli, laserpyssy, kranaatinheitin kuin hakeutuvia ohjuksia ampuva asekin. Erikoisaseet tulevat tarpeeseen erityisesti pomotaisteluissa, joissa pelaajaa koetellaan entistä kovemman haasteen muodossa. Kuolon korjatessa pomotaistelu alkaa alusta, joten sen enempää takapakkia ei onneksi tule, kunhan lisäelämät vain riittävät.
Rokkaa kuin hirvi
Journey to Silius kuulostaa varmasti aika tyypilliseltä NES-menolta ja sitä se toisaalta onkin. Mikä sitten nostaa teoksen klassikoiden joukkoon?
Ensinnäkin sen graafinen tyyli on kestänyt mainiosti aikaa, eikä se yritä tehdä mitään sellaista, mihin 8-bittinen kenkälaatikko ei aidosti taipuisi. Täten JtS saattaakin olla yksi konsolin näteimmistä peleistä.
Toiseksi päähahmo Jay ampuu ja loikkii suhteellisen sujuvasti ja sankarin momentumiin tottuu nopeasti, (vaikea selittää tässä, testaa itse!) joten mokista saa syyttää vain itseään. Kolmas ja se tajuntaan painuvin aspekti on käsittämättömän kova ääniraita. Säveltäjä Naoki Kodaka tiimeineen teki mielestäni aivan mieletöntä työtä. Vai mitä sanot esimerkiksi alla olevasta biisistä?
Rutista sitä ohjainta
Mieleenpainuvana voi pitää myös Journey to Siliuksen vaikeustasoa, sillä perinteisin keinoin sitä on äärimmäisen vaikeaa läpäistä lyhyestä kestosta huolimatta. Tähän on kuitenkin olemassa kiertoreitti Nintendo Switch Onlinen myötä, sillä palvelun kautta pelattavissa peleissä voi tallentaa milloin vain. Suosittelenkin ehdottomasti testaamaan tuotosta ensin tällaisen ”easy moden” kautta, koska muuten hermot saattavat olla koetuksella. Naavapartaiset retrosedät varmaan naureskelevat siellä ruudun toisella puolella paraikaa kädettömyydelleni, mutta itse koen, että pelin salat on huomattavasti mukavampi opetella vapaan tallennuksen kera.
Entä missä ja miten Journey to Siliusta voi nykyään pelata? Vaihtoehtoja on harmittavasti vain kaksi: alkuperäinen NES-kasetti (lähtöhinta 100 euroa, jaiks!) tai sitten Nintendo Switch Online -palvelun hankkiminen. Niin paljon kuin aidoista peleistä tykkäänkin, sanoisin jälkimmäisen olevan järkevämpi investointi puhtaasti serviisin monipuolisuuden vuoksi. Olettaen tietenkin, että Switch löytyy taloudesta.
Tee itsellesi palvelus ja ota Journey to Silius testiin, mikäli suinkin pystyt. Joskus on vain todella mukavaa palata perusasioiden äärelle.
