Pääkaupunkiseudun kirjastoyhtymä on aiemmin haastanut ihmisiä lukemaan kirjoja ja kuuntelemaan musiikkia oman mukavuusalueensa ulkopuolelta – ja nyt vuorossa on pelit. Tämän kunniaksi KonsoliFINissä aloitettiin blogisarja Helmet-pelihaasteen ympärille. Ai, että mikä haaste?
Yksi sana kertoo paljon
Capybara Gamesin simppelisti nimetty Below on ollut odotuslistallani jo pitkään, joten se ei ehkä istu suoranaisesti Helmet-pelihaasteen sapluunaan; perusajatus on kuitenkin laajentaa pelivalikoimaansa. Toisaalta uskallan väittää, että pelaan suhteellisen monipuolisesti eri genrejä jo valmiiksi – kirjoitanhan kuukausittain Pois mukavuusalueelta -artikkelisarjaa, jonka tarkoitus on juuri ohjata kokeilemaan pienempien, itsenäisten studioiden teoksia suurien AAA-luokan julkaisuiden rinnalla.
Below on toisaalta osoittautunut hyvin erilaiseksi teokseksi kuin odotin, ja pelaaminen on ollut taiteilua usean eri tuntemuksen välillä. Kuvitteellisesta päivänkakkarasta on vedetty terälehtiä melkoista tahtia, enkä alkutahtien aikana ollut varma mihin tämä suhde päättyy.
Below on yhdistelmä zeldamaista seikkailua Dark Soulsin hengessä. Seikkailu, jossa pelaajalle ei kerrota mitään, vaan kaikki pitää oppia itse – ajoittain kantapään kautta. Pienen pieni sankari, Wanderer, rantautuu myrskyn keskellä saarelle ja lähtee hiljalleen etenemään saaren syvyyksissä haarautuvaan luolastoon. Pimeyden keskellä on monia hengenvaarallisia ansoja ja vihollisia, eikä nälkä, jano taikka kylmyyskään jätä rauhaan. Apuna on alussa miekka, kilpi sekä jousipyssy. Yksi soihtu ja pullollinen puhdasta vettä painaa myös selkärepussa. Loppu onkin sitten pelaajan tarkkaavaisuudesta ja hoksottimista kiinni. Anteeksiantamaton alku on varmasti monelle liikaa, mutta mitä pidemmälle kampanja etenee, sitä hienommiksi mysteerisen saaren salat paljastuvat.
Pelin nimi kuvaa teoksen päätavoitetta eli mennä yhä syvemmälle luolaston pimeyteen. Muuta titteli ei oikeastaan paljasta ja hyvä niin. Below on täynnä salaisuuksia, piilotettuja paikkoja ja tarvikkeita sekä verenhimoisia vihollisia. Saarella on traaginen menneisyys, jonka päättely ja tulkinta jää kokijalle. Tummanpuhuva ulkoasu vain lisää salaperäisyyden verhoa. Pelaaja on pieni osa isoa universumia.
Eteneminen vaatii oikeanlaiset varusteet ja inventaarion täyteen mahantäytettä, valonlähteestä puhumattakaan. Below osuu Helmetin listan useampaan kohtaan. Melkein kaikki elintärkeät resurssit pitää itse kerätä luonnosta, joten rakentelu (haaste 16) on tärkeä osa kokemusta . Yhdistämällä kiven, kepin ja nahkapalan saa itselleen nuolen, kun taas nuotiolla keitetty kolmen lihan keitto palauttaa energiaa. Haastelistan 10. kohta – peli, jossa voi kalastaa – täyttyy myös, ja useamman kuin kerran olen huomannut pelkääväni virtuaalisen henkikultani puolesta (haaste 13). Kuolema kun palauttaa sankarin alkuun ilman kerättyjä tavaroita. Usean vuoden odotus on kuitenkin kulminoitunut pelin nimeen, ja siitä yhdestä sanasta minä Below'n tulen muistamaan.
Jos kaipaa siis uutta haastetta pelikirjastoonsa, kannattaa Capybaran raivostuttavan ihanaan seikkailuun tutustua. Mutta muista varata aikaa, hermoja ja ymmärrystä. Luulen, että parikymmenen tunnin ihmettelyn, turhautumisen ja parin suuttumuksen jälkeen käsissäni on silti rakkaustarina.
Jatka keskustelua Helmet-pelihaasteesta KonsoliFINin foorumilla.
