Assassin's Creed

Assassin's Creed kertoo kaksi tarinaa kahdesta omilla tavoillaan hajonneesta maailmasta, joissa harvalukuiset salaisuuksien ja tiedon haltijat pyrkivät hallitsemaan kaikkea ja kaikkia. Tavallinen kansa on vain joukko pelinappuloita kulissien takana käytävässä sodassa, ja vallantavoittelu korruptoi kaikki, joille valtaa vähänkin on tarjolla.

Peli sijoittuu vuoteen 1191, kolmannen ristiretken aikaiseen pyhään maahan, jossa assassiinien salaperäisen lahkon jäsen Altaïr Ibn La-Ahad menettää epäonnistumineen tehtävän seurauksena arvonsa ja aseensa. Hän joutuu noviisin lailla nöyränä suorittamaan mestarinsa antamia tehtäviä, kunnes jälleen voi palata aiempaan asemaansa. Maineensa puhdistamiseksi Altaïr joutuu tappamaan yhdeksän vaarallista miestä, joiden kuoleman on tarkoitus palvella suurempaa hyvää. Kuuliaisuutta uudelleen opettelevalle Altaïrille ei kerrota, mitä tämä suurempi hyvä on, ja miten hänen uhriensa surmaaminen tarkoitusta palvelee. Tehtävää suorittaessaan hän joutuukin huomaamaan, että hyvä ja paha ovat suhteellisia käsitteitä.

Tappaja valkoisissa

Inspiraatio peliin on alunperin tullut Vladimir Bartolin romaanista Alamut (1938), joka kertoo tarinan assassiineista ja heidän johtajastaan Hasan bin Sabahista. Assassin's Creedissä pelaaja heitetään Altaïrin valkoisiin kaapuihin, ja häntä juoksutetaan assassiinien linnoituksesta Jerusalemin, Acren ja Damaskoksen sokkeloisille kaduille. Valtavaa pelialuetta kansoittavat paikallisen väestön lisäksi saksalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset ristiretkeläiset, jotka pyrkivät hankaloittamaan Altaïrin vapaata liikkumista. Sieltä täältä seisoskelemasta saattaa löytää myös yksittäisiä temppeliherroja, joihin Altaïr voi harjoitella piilotetun teränsä käyttöä. Kaikkein tärkeimpiä ovat kuitenkin kolmesta kaupungista löytyvät yhdeksän ruhtinasta, jotka eliminoimalla assassiinit tahtovat pelastaa pyhän maan täydelliseltä hajoamiselta.

Altaïrin tehtävät ovat suoraviivaisia. Masyafin linnoituksessa majaansa pitävä assassiinimestari Al Mualim antaa hänelle käskyn eliminoida nimetty kohde. Altaïr ratsastaa kuningaskunnan poikki määrättyyn kaupunkiin, ilmoittautuu assassiinien toimistolla ja saa lisäohjeita. Tämän jälkeen Altaïr lähtee tiedustelemaan maastoa. Tiedustelu alkaa etsimällä korkea torni, jonka huipulta saa yleiskuvan kaupunginosasta ja josta pystytään paikantamaan tiedonlähteitä. Tietoa kohteesta voi saada neljällä tavalla: vaihtokaupalla ilmiantajilta, varastamalla, salakuuntelemalla tai pieksämällä asioista paremmin tietäviä.

Kun Altaïr tietää tarpeeksi kohteen liikkeistä ja turvajärjestelyistä, hän saa toimistolta luvan iskeä. Tappolupaa symboloi valkoinen höyhen, jota pyyhkäistään kaatuneen uhrin haavoissa. Verellä tahrattu höyhen on merkki onnistuneesta salamurhasta.

Akrobatiaa, hiiviskelyä, taistelua

Assassin's Creedin pelimekaniikka on yhdistelmä paikasta toiseen siirtymistä, epäluuloisilta vartijoilta piileskelyä ja satunnaisia taisteluita. Etenkin parkourmainen liikkuminen kaupungin katoilla ja rakennustelineillä on herättänyt kiinnostusta jo ennen pelin julkistamista, ja lopputulos on kaiken intoilun arvoinen. Altaïr voi liikkuessaan vaihdella kahden profiilin välillä. Matalalla profiililla hän kävelee, sulautuu massaan, tekee itselleen tilaa väkijoukossa pehmeästi työntämällä ja kiipeää katoille korkeintaan tikkaiden avulla. Vauhtia tarvitessaan Altaïr siirtyy korkeaan profiiliin. Tällöin hän juoksee, taklaa ohikulkijoita, hyppii esteiden yli ja kiipeää seiniä pitkin niissä olevia epätasaisuuksia hyödyntäen. Korkealla profiililla liikkuminen herättää sekä ohikulkijoiden että vartijoiden huomion, ja varsinkin hälytystilassa olevat vartijat reagoivat ohikiitävään Altaïriin välittömästi.

Kun Altaïr ei pääse pakenemaan, hänen täytyy turvautua aseisiin. Arsenaalista löytyy pitkä miekka, lyhyt veitsi ja ranteeseen piilotettu terä, jonka saa loihdittua esiin tarpeen vaatiessa. Terällä on nopea lopettaa maahan suistuneet vastustajat, ja sillä voi myös tehdä huomaamattomasti selvää jälkeä väkijoukossa kuljeskelevista kohteista. Kohti jouksevat viholliset voi myös nujertaa matkan päästä heittoveitsillä, joita on rajallinen määrä, mutta joita saa lisää lähipiirin öykkäreiltä kähveltämällä.

Taistelu ei Assassin's Creedissä ole aggressiivista napinhakkaamista. Se perustuu pikemminkin oikeaan ajoitukseen ja rytmiin. Asemansa menettäessään Altaïr menettää myös kyvyn tehdä vastahyökkäyksiä, mutta taidon uudelleenopittuaan hän pystyy tarkkailemaan vihollisia ja iskemään juuri, kun häntä vastaan ollaan hyökkäämässä. Joskus seurauksena on vastustajan maahankaataminen, joskus taas brutaali lopetusliike. Usein Altaïria joka suunnalta uhkaavat viholliset hyökkäävät yksi kerrallaan, mikä tekee taistelusta helppoa mutta pidemmän päälle yksitoikkoista.

Vaihtelevat kohteet, samanlaiset metodit

Assassin's Creedin suurin heikkous on sen itseään toistava kaava: vastaanota tehtävä, tiedustele, iske, pakene. Yhdeksän salamurhakohdetta löytyvät kolmen eri kaupungin kolmen eri sosiaaliluokan asuinalueilta. Iskuun valmistauduttaessa kiipeillään alueen korkeisiin torneihin, sitten etsitään karttaan merkityt tiedonlähteet ja riistetään näiltä informaatiohippuset tavalla tai toisella. Tämä vaihe ei ole varsinaisesti haastava, ainoastaan aikarajalliset ilmiantajien vainoojien eliminointitehtävät vaativat jonkinmoista huolellisuutta.

Kertaaminen ei ole kuitenkaan pelkästään puuduttavaa. Jokainen osatehtävä laventaa kokonaiskuvaa aiotun assasinaatiokohteen luonteesta tai valottaa taustatarinaa. Näiden myötä Altaïr oppii jotain uhriensa motiiveista ja käyttäytymisestä, ja vaikka hän ei hyväksyisikään kaikkia hirmuhallitsijoiden tekoja, hän voi ymmärtää niitä. Lopulta verisenä Altaïrin käsivarsilla makaava kuolemaa tekevä ihmisrukka ei ole pelkka sulka salamurhaajan vyöllä, vaan kokonainen persoona, jota täytyy sääliä, vaikka hänet olikin pakko tappaa.

Lopullisessa lähestymisessä Altaïrilla on lähes vapaat kädet. Koko kaupunki on kulkuväylää, ja uhrin luokse voi yrittää päästä huomaamattomasti tai kaiken tieltään hävittäen.

Jyhkeät maisemat, elävät kaupungit

Siinä missä toisto on Assassin's Creedin kompastuskivi, hengittävä ympäristö on sen suurin vahvuus. Kaupunkien välillä avautuva avara kuningaskunta on täynnä lähes huomaamattomia mutta uskottavuutta lisääviä yksityiskohtia, ja vartiotornien huipuilta avautuvat maisemat ovat huikean näköisiä. Vielä vaikuttavampia ovat kaupungit, jotka voi nähdä kokonaisuudessaan lintuperspektiivistä, ja joissa kaikki silminnähtävä on vierailtavissa. Kaupunkien mallinnuksessa on pyritty autenttisuuteen, mikä näkyy lopputuloksessa. Sokkeloiset kadut ja ahtaat kujat sekä niitä kansoittavat ihmismassat luovat siellä olemisen tuntua. Säästeliäästi käytetty mutta taustalle täydellisesti sopiva Jesper Kydin musiikki antaa oman lisänsä keskiaikaisen Lähi-idän tunnelmaan. Audiovisuaalista kokonaisuutta ei oikeastaan voi liikaa kehua.

Assassin's Creedissä on omat tekniset ongelmansa. Peliin on jäänyt pieniä graafisia bugeja, mutta vakavampi kiusa on ajoittainen jäätyminen. Alunperin peli saattoi ajaa konsolin niin pahaan jumiin, että ainoa ratkaisu on virtakytkimen käyttö. Ubisoft on ehtinyt julkistaa peliin korjauspäivityksen, joka lienee osittain korjannut jumiutumisongelman. Myös ruudunpäivityksessä on heittelyä. Onneksi pahaa nykimistä tapahtuu vain kaupungin katolta maisemia katsellessa, jolloin diashow'ksi muuttuva esitys aiheuttaa pelkän esteettisen haitan. Pelaamiseen tällä ei ole vaikutusta.

Kahta kolmasosaa odotellessa

Itseääntoistavasta kaavasta ja teknisistä ongelmista huolimatta Assassin's Creed on todella hieno peli, joka pyrkii esittämään mielenkiintoista moraalifilosofista pohdintaa tyylikkään kiehtovissa puitteissa. Omasta pelaamistyylistä riippuen kymmenen-kahdenkymmen tunnin jälkeen pelaaja jää tuijottamaan ruutua toisaalta tyydyttyneenä, toisaalta epäuskoisena: tähänkö minut nyt jätitte?

Peliä näyttävästi esitellyt tuottaja Jade Raymond on sanonut, että nyt julkaistu peli on vain trilogian ensimmäinen osa, ja vaikka tässä arvostelussa esitelty tarina saadaankin kerrottua loppuun, sitä alussa mainittua toista tarinaa on vasta raapaistu pinnasta. Assassin's Creed ei ole virheetön teos, mutta se on riittävän mielenkiintoinen, jotta jatkoa jää odottamaan vähintään yhtä suurella innostuksella kuin tätä ensimmäistä peliä odoteltiin. Laadunvarmennuksessa Ubisoftilla on tosin paljon parannettavaa, mutta aikuismaisempien toimintaseikkailupelien ystäville Assassin's Creediä uskaltaa suositella lähes varauksetta.