Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Scene It? The Movie Trivia Game

Suomalaiset ovat tunnetusti penkkiurheilijoita, joten Xbox 360:lle ilmestynyt Buzz!:in vastine Scene It? Lights, Camera, Action! soveltuu erinomaisesti sohvalla löhöilijöiden pelikokoelmaan. Elokuva-aiheinen tietovisailupeli perustuu samannimiseen DVD-pohjaiseen lautapeliversioon, joka on uudelle alustalle tullessaan kokenut melkoisen muutoksen. Virtuaalinopat ja pelilauta ovat joutuneet unholaan ja tilalla on kovasti Buzz!:ien näköinen käyttöliittymä aina pelikapuloita myöten.

Valmiina toimintaan

Muhkean kokoinen Scene It? -paketti sisältää pelin, USB-porttiin liitettävän infrapunavastaanottimen ja neljä Big Button Controlleriksi kutsuttua kapulaa, joiden ulkomuoto on jokseenkin identtinen Buzz!-vastineisiinsa nähden. Positiivisina puolina ohjaimet ovat huomattavasti jämäkämmät sekä ennen kaikkea langattomia. Negatiivisena puolena langattomuus hoituu infrapunavastaanottimen välityksellä, joten ohjaimet vaativat näköyhteyden vastaanottimeen. Kukin kapula on selkeästi värikoodattu isoa vastausnappulaa myöten, mikä minimoi sekaannuksia hektisissä kisailutilanteissa. Perusnäppäimien lisäksi ohjaimista löytyvät myös vastausnappulan sisään rakennettu ristiohjain, Xboxin käynnistyspainike sekä Back- ja Start-näppäimet, minkä seurauksena Big Button Controlleria voidaan käyttää myös konsolin käyttöliittymää selatessa. Tulevaisuutta ajatellen ohjainten toimivuus mahdollisten muiden samankaltaisten pelien kanssa on lähes takuuvarma seikka.

Pelimuodot on jaettu kolmeen osaan. Pitkä ja lyhyt peli ovat tutut kilpailumuodot, jossa pelaajat haalivat mahdollisimman suurta pistekasaa kontollensa. Isoimman saldon saanut on luonnollisesti pelin voittaja. Lyhyen ja pitkän pelin ero on kysymysten määrässä. Yksi peli jakaantuu neljään vaiheeseen, joista ensimmäisessä ei sakoteta vääristä vastauksista. Toisessa ja kolmannessa osuudessa väärät vastaukset rokottavat pelaajan pisteitä saman verran kuin ne olisivat antaneet oikealla vastauksella. Toisin sanoen epävarmojen kysymysten ääressä pieni jahkailu ei välttämättä ole haitaksi, mutta toisaalta piste-ero 2000:n ja nollan välillä voi olla kuitenkin ratkaiseva. Viimeinen vaihe on nimeltään Final Cut, jossa väärät vastaukset tiputtavat kertoimen takaisin yhteen. Vastausputken rullatessa viimeisen kysymyksen kerroin on huima 10x, mikä voi hyvinkin olla tie kaveriporukan kärkeen.

Kolmas pelimuoto on Party Mode, joka on tarkoitettu puhtaasti ajanviettoon ystävien seurassa. Se olettaa automaattisesti pelaajia olevan neljä kappaletta, joten pienemmällä porukalla sitä on turha lähteä edes pelaamaan. Oikeat vastaukset tuottavat edelleen pisteitä, mutta jokaisen kierroksen jälkeen tilanne alkaa jälleen alusta, eikä Final Cut -kierrosta ole lainkaan. Lisäksi kunkin pelaajan vastaukset on nähtävissä kaikille, joten etevimmän leffatietäjän vastauksia voi kyttäillä kiperimpien kysymysten ääressä. Toisin sanoen kyseessä on vapaamuotoisempi illanistujaisvaihtoehto, jossa peli pistetään taustalle pyörimään ja ohjaimet jätetään lojumaan näkyvälle paikalle, jolloin peliseura vaihtelee. Ilman kilpailuhenkisyyttä Party Mode jää kuitenkin hieman tarpeettomaksi lisäksi lyhyen ja pitkän pelin rinnalla, sillä tietovisakilpailut ovat nimenomaan hauskoja niiden luoman kisahenkisyyden vuoksi.

Useat, kiperät ja vaihtelevat

Scene It? pitää sisällään noin 1800 kysymystä, joten uutta vastailtavaa riittää kauaksi tulevaisuuteen saakka. Varsinkin, jos pelin kohderyhmäksi ajatellaan kerran-pari kuukaudessa kokoontuvaa kaveriporukkaa, joka pelaa muutaman pelin ennen seuraavaan aktiviteettiin siirtymistä. Lisäksi peli pitää kirjaa kirjautuneen profiilin aikaisemmista kysymyksistä, joten samojen kysymysten toistuminen viikon tai edes kuukausien aikana on lähestulkoon mahdottomuus. Ainoastaan elokuvaleikkeet tulevat tutuiksi, sillä niitä on mukana valitettavan vähän. Onneksi näissäkin kiertää oma kysymysrotaatio.

Erilaisia kysymysmuotoja peli sisältää noin parisenkymmentä, mikä on varsin kattava määrä. Aikaisimmat elokuvat lähtevät jo 1950-luvulta ja uusimmat ovat vuodelta 2007. Kysymykset eivät ole pelkästään ”Nimeä tämä elokuva” - tai ”Kuka ohjasi klassikkoelokuvan vuonna 2005?” -kaltaisia peruskysymyksiä, vaan yllättävän haastavia ja ennen kaikkea vaihtelevia. Pelaaja saattaa joutua arvuuttelemaan elokuvan nimeä tietyn rekvisiitan perusteella, taitavasti editoitujen valokuvien tai vaikkapa yksittäisien lainauksien avulla. Välillä katsellaan lyhyitä pätkiä elokuvasta ja muistellaan minkä värinen rannekello päähenkilöllä oli ja mitä muita elokuvia ohjaaja on mahdollisesti ohjannut. Lukioaikaisista valokuvista joutuu arvuuttelemaan kuka elämää suurempi tähti on kaikkien niiden finnien takana, ja klassikkoelokuvien lainauksista uupuu jokin oleellinen osa, jonka pelaajan on täytettävä. Jälkimmäiset eivät myöskään muodostu niistä odotetuimmista lainauksista. Testikerroilla muutama Star Wars -aiheinen laina ei liittynyt lähellekään Voiman läsnäoloon, vaan huomattavasti harvinaisempiin yksityiskohtiin elokuvien vähemmän tunnetuimmilla osuuksilla.

Kaikki kysymysmuodot eivät kuitenkaan täytä oikein tehtäviään. Sinänsä hyvät ideat kuten elokuvien nimet anagrammeina tai sirpaloitunut valokuva näyttelijästä on pilattu toteutuksella. Jälkimmäisessä kuvista saa jotain tolkkua vasta, kun pistesaldo on tippunut jo puoleen. Anagrammien suhteen toteutus on vielä heikompi. Ennen kuin vastausvaihtoehdot saadaan näkyviin, on pelaajan napattava itselleen vastausvuoro. Käytännössä ratkaisu johtaa siihen, että se, joka ehtii ensimmäisenä painamaan summeria, on usein myös voittaja. Ajan edetessä anagrammit eivät edes selkiydy, vaan pikemminkin vaikeutuu entisestään kirjainten vaihtaessa uudelleen järjestystä. Jo pelkkä vaihtoehtojen näkyminen anagrammin vierellä olisi nostanut pelimuodon parempien rinnalle.

Muutamista heikommista suorituksista huolimatta Scene It? pärjää kysymysten osalta erinomaisesti. Erityisen ilahduttavaa on selvästi varttuneemmalle väelle suunnattu fokus. Kysymykset ovat hankalia jopa (omasta mielestään) kattavan elokuvatietämyksen sisäistäville elokuvafaneille, mikä toisaalta rajaa pelin soveltuvuuden marginaaliselle kohderyhmälle. Toisaalta erilaiset kysymysmuodot takaavat jo sen, ettei pelissä pärjää ainoastaan elokuvatietämyksellä, vaan myös tarkkaavaisuudella. Elokuvaharrastajilla on kuitenkin muihin nähden selkeä ylilyöntiasema.

Säpinää kotisohvalla

Pelin kardinaalimunaus on sen Livettömyydessä. Peliä voi ainoastaan pelata yhden konsolin ääressä maksimissaan neljä kaveria, joten vanhanaikainen – mutta sosiaalisempi – kokoontuminen on ainoa vaihtoehto trivianälkää tyydyttämään. Nettipelin mukanaolo olisi suonut pelille kuitenkin roimasti enemmän peli-iloa, sillä ympärivuorokautinen mahdollisuus reilun puolen tunnin tietovisasessioihin olisi ollut oiva lääke tylsille koti-illoille. Näinkin yksinkertaisen, mutta oleellisen, asian uupuminen valmiista tuotteesta on jokseenkin kummallista, sillä nimenomaan Live on nostanut moninpelaamisen kokonaan uudelle tasolle.

Suomalaispelaajan näkökulmasta Scene It? kärsii niin ikään lokalisaation puutteesta. Ainoastaan englanninkielellä varustettu tietovisailu rajaa pelaajakuntaa entisestään, vaikka jokaisella suomalaisella pitäisi olla ainakin välttävä peruskoulussa opetettu englanninkielentaito. Toisaalta muutaman alkoholipitoisen ilojuoman jälkeen monen lontoon ymmärrys tippuu aika radikaalisti omista luuloistaan huolimatta, jolloin kielimuuri nostaa rumaa olemustaan jälleen kerran. Alkuvalikossa toistaiseksi tyhjyyttä humiseva ladattava sisältö voi tosin poistaa tämän ja mahdollisesti Livettömyydenkin vielä tulevaisuudessa, joten odottelu saattaa olla kannattavaa.

Scene It? valitettavasti epäonnistuu suomalaisiin koteihin tarkoitettuna seurapelinä, mutta ainoastaan lokalisaation puutteen ja liian tiukan kohderyhmärajauksen takia. Lisämiinusta tulee Live-mahdollisuuden uupumisesta. Pelkistetty presentaatio ei päätä säväytä, samat alkuintrot toistuvat iäisyyksiin saakka ja juontaja kärsii hieman lievennetymmästä Buzz!-kompleksista, mutta haastavat kysymykset saavat ainakin elokuvafanit tyytyväisiksi. Kun kyseessä ei muutenkaan ole silmiä hivelevään visuaalisuuteen tähtäävä uuden sukupolven räiskintäpeli, ei ongelmaksi muodostu kuin oikeanlaisen kaveriporukan löytäminen. Mikäli kaveriporukastasi löytyy elokuvaharrastelijoita ja englanninkielisyys ei tuota ongelmia, ei peliä voi kuin suositella.

Galleria: 

Kommentit

"Pelin kardinaalimunaus on sen Livettömyydessä."

Karmea munaus kyllä. On täysin käsittämätöntä, että ei ole live-tukea.
Tuollaistahan nimenomaan pelattaisi netissä kun kaverit on jo piesty moneen kertaan.

Saisi upeat leaderboardit jne. Ilmeisesti tekijät eivät ole kuulleetkaan XBL suosiosta tai RJ45-kaapelista.

"Negatiivisena puolena langattomuus hoituu infrapunavastaanottimen välityksellä, joten ohjaimet vaativat näköyhteyden vastaanottimeen."

Sanoisin kyllä tuotakin jonkun sortin kämmiksi. Mä ainakin ottaisin mieluummin Buzzin idioottivarmat langalliset ohjaimet kuin infrapunaohjaimet, jotka tarvii suoran näköyhteyden johonkin toimiakseen.

Molemmat herrat puhuvat totta. Live ois plussaa, vaikka tällaisten pelien pääpaino nyt onkin kaveri-iltojen vietossa. Silti olisi kuitenkin hyvä päästä visailee leffatietämystään myös ulkopaikkakuntalaisien kanssa aina silloin tällöin. Toivottavasti tähän on tulossa tosiaan korjaus myöhemmin, joskin epäilen.

Kapuloihin olisi toki toivonut samaa tekniikkaa kuin langattomissa ohjaimissa, mutta lankoja en itse halua missään vaiheessa käteeni. Jo siitäkin syystä, että sohvan etäisyys konsolista on sen verta pitkä, ettei lankojen kera tunneta sanaa ergonomia (terkkuja PS3-ohjainten lataussysteemille!). Toisekseen pienissä ollessaan lattialla lojuvat ansalangat ovat oivia konsolintappajia (+kaverisuhteiden) ;)

Pienen testikäytön jälkeen vastaanottimen ja kapuloiden välinen yhteys tuntui kuitenkin varsin toimivalta myös hieman hankalammissa asennoissa (ja ennen kaikkea yhtäaikaa useampaa kapulaa käyttäessä), joskin näköyhteys täytyy olla. Tämä rajoittaa hieman kunkin peliasentoa, sillä ohjainten olisi hyvä olla ruutuun päin, eikä esim. suoraan ylöspäin kuten itse olen esim. Buzzia pelaillut. Jälkimmäinenkin tyyli kyllä pelaa, mutta riskit signaalin perille menemättömyyteen kasvaa.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi