Kadonneen aarteen raidaajat

Naughty Dogin Uncharted: Drake's Fortune on yksi PS3:n odotetuimmista nimekkeistä.Veijarimaisen onnenonkijan ja häntä peesaavan pirtsakan toimittajanalun seikkailu vie pelaajan aarrejahtiin Panaman saariston vehreisiin maastoihin ja jylhiin raunioihin. Vauhdikkaaseen matkaan mahtuu toimintaa ja jännitystä, menestystä ja menetyksiä. Lara Croftin akrobatiakoulusta oppia ammentanut Nathan Drake kiipeilee marakatin ketteryydellä ja tappaa merirosvoja kuin paraskin Rambo. Kun tarinassakin on ytyä yhden Indiana Jonesin tarpeiksi, alkaa koossa olla yksi PS3:n selkeästi parhaista peleistä.

Kiinnittäkää turvavyöt

Crash Bandicootin ja Jak & Daxterin kehittäneen Naughty Dogin uusin tuotos heittää hyvästit pastellisävyiselle tasoloikkaperinteelleen ja siirtyy kerralla aikuisemman näköiseen toimintaseikkailuun. Uncharted: Drake's Fortune on imenyt sienen lailla vaikutteita Kadonneen aarteen metsästäjistä ja National Treasuresta, ja se onkin yksi elokuvamaisimmista peleistä miesmuistiin. Tarinaa valottavia välivideoita on paljon, lisäksi itse pelin aikana päähenkilö Nathan ammuskelee, lyö ja räjäyttelee vihollisia ja ympäristöä siihen tahtiin, että Indiana Jones hukkaisi hattunsa. Juoni ei ole mutkikas, ja se ottaa vapauksia realismin kahleista samaan tyyliin kuin valkokankaan esikuvansa, mutta popcorn-viihteenä Uncharted on parasta A-ryhmää.

Peli sijoittuu Panaman rannikolle, jossa legendaarisen kaapparin ja vara-amiraalin sir Francis Draken jälkeläiseksi itseään väittävä Nathan metsästää mereen haudatun esi-isänsä arkkua. Kun kantta avataan, paljastaa videojournalisti Elena Fisherin kameran linssi puupalttoon tyhjäksi, pientä rasiaa lukuun ottamatta. Rasian sisältä löytyy sir Francisin muistikirja, joka kertoo muinaisen El Doradon kulta-aarteen sijaintipaikan.

Pahaksi onneksi juuri samaan aikaan Nathanin ja Elenan laivaa lähestyy nykyaikaisten merirosvojen rykelmä, aikomuksenaan varastaa muistikirja tavalla tai toisella. Tämän perusohjaukseen perehdyttävän jakson aikana Nathan ammuskelee ja nyrkkeilee viholliset nurin. Juuri tilanteen käydessä tukalaksi saapuu ratsuväki paikalle: Nathanin ystävä ja bisneskumppani Victor Sullivan lentää vesitasollaan pelastamaan nuorenparin pinteestä. Tästä alkaa seikkailu saaristomaiseman halki kohti kätkettyä aarretta. Mutta tietenkään Nate ei ole ainoa äkkirikastumisesta haaveileva.

Päältä kaunis

Naughty Dogin aiempiin sarjoihin tutustuneet tietävät puljun hallitsevan suvereenisti videopelien kolme tärkeää aspektia: teknisen, taiteellisen ja pelillisen. Uncharted on malliesimerkki kaikista kolmesta, mutta selkeimmin työryhmän tinkimättömyys näkyy grafiikan teknisessä toteutuksessa: tämä on todennäköisesti parhaan näköinen peli, mitä konsoleilla on nähty. Yksityiskohtien runsaus, tekstuurit, valaistus, hahmoanimointi ja täydellinen sulavuus muodostavat raudanlujan kokonaisuuden. Ainoa osa-alue, jolla jokin toinen peli vetää vielä pidemmän korren, ovat kasvonilmeet, joissa Heavenly Sword on yhä voittamaton. Erityismaininnan Uncharted ansaitsee vesiefekteistä, joita pelissä nähdään paljon, ja jotka ovat aina yhtä vaikuttavia.

Visuaalinen loisto ei johdu kuitenkaan pelkästään tekniikasta. Viidakoista vanhoihin raunioihin ja kaivoksiin vaihtelevat maisemat ovat hienosti suunniteltuja. Esimerkiksi puiden katveesta rantakalliolle saavuttaessa eteen avautuva lahti ja sen toisella puolen näkyvä raunioitunut linnoitus luovat valtavan autenttisuuden tunteen. Esteettinen vaikutelma kelpaisi erinomaisesti Karibian-matkojen mainokseksi. Henkeäsalpaavat näköalat toimivat, sillä piirtoetäisyyttä riittää. Linnoituksen tornien huipulta tulosuuntaan katsoessa voi ihailla yleiskuvaa maisemasta, jonka yksityiskohdista nautti hetkeä aiemmin.

Yksityiskohtien runsauteen liittyy myös huippuunsa kehitetty hahmoanimaatio. Nathan Drake on liikkeidensä sulavuudessa samalla viivalla Assassin's Creedin Altaïrin kanssa, mutta ilman nykivää ruudunpäivitystä. Liikkeitä on kehitetty niin valtava joukko, että missään vaiheessa ei huomaa saman animaation toistuvan. Normaalin juoksun, hyppimisen ja kiipeämisen lisäksi Nate kompastelee, ottaa tukea oviaukoista ja kääntyy hiukan sivuttain rapuissa alaspäin kipittäessään. Kaikki nämä lisäävät luonnollisuuden tuntua pelihahmon liikkumiseen.

Täyttä kultaa sisältä

Jos Uncharted pätisi vain teknisillä ansioillaan, se voisi olla keskinkertainen peli, mutta Naughty Dogilta ei voi muuta odottaa kuin rautaista pelattavuutta. Nathanin ohjaus on intuitiivista ja tarkkaa, ja ongelmallisemmankin näköiset hypyt onnistuvat viimeistään toisella yrittämällä. Muutamassa kohdassa maastosta on kuitenkin vaikea heti löytää ulokkeita, joihin Nathan voisi tarttua. Siksi kiipeilyosioissa voi törmätä tilanteeseen, jossa kuvittelee hyppääväänsä järkevään etenemissuuntaan, mutta löytääkin itsensä vesiputouksen pohjalta. Onneksi viimeisin tarkastuspiste ei ole koskaan liian kaukana, vaan uuteen yritykseen pääsee saman tien.

Ohjauksen toimivuus pätee myös taisteluihin. Vihollisia päin rynnätessä edessä häämöttävän suojan taakse pääsee sukeltamaan painamalla suunnilleen oikeaan aikaan ympyränappia. Suojaa kannattaakin käyttää, sillä vaikka Nathan voi päästä yksinäisen vihollisen luokse luuvitosta heiluttamaan, kahden vastustajan yhtäaikainen tulitus käy helpommallakin vaikeustasolla hengen päälle. Suojasta voi ampua ja heitellä kranaatteja joko tähdäten tai roiskimalla, kummallekin tavalle on omat käyttötarpeensa, sillä viholliset eivät vain ryntää Nathania päin, vaan yrittävät kiertää selustaan, ampuvat suojasta ja heittelevät kranaatteja pakottaakseen Naten liikkeelle.

Sixaxisin liiketunnistusta ei käytetä Unchartedissa mitenkään liikaa, mutta kranaatin heitossa sillä on tehtävänsä. Heiton suunta valitaan oikealla tatilla, ja oletettu lentorata piirretään tällöin ruutuun. Heiton pituus säädetään kallistamalla ohjainta eteen tai taakse, mikä on nopeaa ja hetken harjoittelun jälkeen toimivaa. Hyvänä puolena ratkaisussa on se, että osumakohdan saa pysymään näkyvissä myös pidemmälle tai alamäkeen heitettäessä.

Jaksaisi tätä pidempäänkin

Koska Uncharted on niin elokuvamainen, on sen tarinankerrontaan panostettu voimakkaasti. Välivideoita on paljon, ja hahmot rupattelevat myös niiden ulkopuolella. Loistavasti animoitujen ja ilmeikkäiden hahmojen esiintymistä tukee onnistunut ääninäyttely. Eritoten Nathanin ja Elenan esittäjät puhaltavat aitouden henkeä rooleihinsa, eikä Nathania ole suotta kehuttu yhdeksi rakastettavimmista videopelihahmoista kautta aikain. Silti Elenan esittäminen aktiivisena toimijana yleensä naissivuosille lankeavan statistin paikan sijaan antaa isommat aiheet kiitokseen. Koko peli on tekstitetty sekä englanniksi että suomeksi, suomenkielisessä tekstityksessä tosin on hiukan hutiloitu: pelin loppupuolella muutamalta riviltä ovat Ä-kirjaimet kadonneet.

Ääninäyttelyn lisäksi muukin äänisuunnittelu on toimivaa. Nyt jo totutuksi tulleen Dolby Digital 5.1:n lisäksi Uncharted tukee myös DTS-ääniä. Kun vihollisten laukaukset ja älämölö kuuluvat oikeista suunnista, nousee pelikokemus toiseen potenssiin. Tuulen suhina oksistoissa, vesiputousten kohina ja ylilentävien lintujen raakunta ovat hienoja yksityiskohtia. Aseiden äänet tosin jäävät hiukan aneemisiksi, edes vieressä räjähtävä kranaatti ei varsinaisesti särje tärykalvoja. Kaiken kruunaa pelin tunnelmaan hienosti sopiva eksoottisia soittimia hyödyntävä musiikki.

Pelin pystyy pelaamaan läpi noin kymmenessä tunnissa, mikä tuntuu lopputekstien rullatessa varsin tyydyttävältä mitalta. Kuten yleensäkin parhaiden pelien kohdalla, Unchartedin pariin palaaminen ei tunnu lainkaan vastenmieliseltä ajatukselta. Yhtäkään pakkopullakenttää ei mukaan ole ängetty, vaan toiminta etenee mukavasti muutamasta hankalammasta osuudesta huolimatta. Tarkistuspisteitä on tiuhassa ja ne ovat juuri oikein sijoitettuja, joten keinotekoista peliajan pidentämistä ei synny samojen löpinöiden kuuntelemisesta ja rutiinilla käveltyjen räiskintöjen uusimisesta.

Unchartediin on myös kehitetty nippu haasteita, joiden suorittamisesta saa pisteitä. Pisteillä voi muokata peliä jossain määrin. Luonnollisesti Nathanin ulkoasua pystyy vaihtamaan, mutta suurempi merkitys on animointinopeuden säätämisellä. Jos hitaat liikkeet ärsyttävät, ansioituneempi pelaaja voi nopeuttaa liikkeitä, jolloin kalliokiipeilystä selviää huomattavasti vähemmässä ajassa. Värityskin on muokattavissa: kuvan saa piirtymään mustavalkoisena, seepiansävyisenä tai "uuden sukupolven suodattimella". Viimeisin vaihtoehto muuttaa koko pelin harmaammaksi ja ankeammaksi eräiden muiden uuden sukupolven pelien tapaan.

Sonyn kovimmat nyrkit, Insomniac ja Naughty Dog, ovat nyt iskeneet, ja lopputulos on kerrassaan erinomainen. Kun molemmat studiot vielä kertovat mustassa monoliitissa olevan paljon enemmänkin tehoja revittäväksi, voi innokas pelimies vain pidätellä intoaan. Tahdoitpa siis kerätä kulta-aarteita tai pultteja, kumpaankin himoon on nyt toimiva lääke.