Dark Sector

Dark Sector on viipyillyt kehitysstudion hämärissä pitkään. Digital Extremes tiedotti projektistaan jo vuonna 2004 vihjaten pelin scifi-juonikuvioista trailerin avulla. Alun perin tapahtumien oli määrä sijoittua ulkoavaruuteen, mutta kulissit palautuivat maan pinnalle muutama vuosi myöhemmin, sillä kehitystiimi halusi kertoa uskottavamman tarinan. Ajan myötä pelimoottorikin muuttui, mutta nyt Dark Sector on valmis parrasvaloihin.

Idän ihmeitä

Tapahtumat alkavat (kirjaimellisesti) mustavalkoisella prologilla, kun erikoisagentti Hayden Tenno lähetetään Neuvostoliiton satelliittivaltioon Lasriaan vaientaakseen kiinni jääneen virkaveljensä. Kaikki menee kuitenkin pieleen, ja sankarimme altistuu Technocite-virukselle. Tästä käynnistyy pelin varsinainen tarina, jossa ajetaan takaa tartunnan aiheuttanutta päävihollista – ja pelastetaan maailma. Matkan aikana vieraillaan idän eksoottisissa lukaaleissa, sateenpiiskaamilta kaduilta rahtilaivaan, ja lahdataan kaikki mikä eteen tulee. Geneerisen scifi-hutun piristykseksi tarina sisältää pari mielenkiintoisempaa käännettä, mutta näiden vuoksi on turha pidättää hengitystään.

Juoni kulkee eteenpäin tasaisin välein käynnistyvissä välinäytöksissä, jotka kuvaavat useimmiten Tennon ja jonkun sivuhenkilön dialogia. Välillä kasvokkain ja toisinaan radiopuhelimitse käydyt keskustelut antavat verukkeen tyhjentää seuraava käytävä ötiäisistä mutta siinä kaikki. Juonesta puuttuu syvyys, eikä vähiten persoonattoman päähenkilön takia. Technocite-viruksen ulottuvuuksia kyllä pähkäillään, mutta Tennon merkittävimmäksi ominaisuudeksi jää emo-hiustyyli. Sivuhenkilöissä on samaa vikaa: he astuvat kuvaan äkkiarvaamatta ja poistuvat yhtä nopeasti, jättäen jälkeensä seuraavan tehtävän – ja pöllämystyneen pelaajan.

Toistokoe

Leijonanosa Dark Sectorin yksinpeliin kuluvasta kahdeksasta tunnista menee vihollisten kanssa kamppaillessa. Dark Sector noudattaa kaavaa; mene rajatulle alueelle, listi kaikki liikkuva, toista. Seuraavalle sektorille ei pääse, ennen kuin ympärillä olevat viholliset on saatettu groteskisti muille metsästysmaille. Monotonisen rakenteen rikkovat simppeleiden pulmapähkinöiden ohella pomotaistelut. Edellä mainittua kaavaa on valitettavasti sovellettu niihinkin, sillä pelaajan täytyy keksiä tapa hyödyntää pahiksen heikkoa kohtaa ja toistaa sama kikka useasti. Dark Sectorin kansiin on ympätty myös moninpeli, mutta kahden eri pelimoodin nettikarkelot eivät innosta, sillä peliseuraa on vähän ja tasapainotusongelmat vaivaavat.

Pelattavuus on Dark Sectorin paras osa-alue, mikä silottelee tarinan ja tehtävärakenteen aiheuttamia kolhuja. Kontrollit on suojasysteemin ohella kopioitu Gears of Warista, ja homma toimii yhtä hyvin kuin Fenixiä ohjatessa. A-näppäimellä voi mennä suojaan, tehdä väistöliikkeen tai spurtata tilanteesta riippuen. Suojan takaa voi vihollista kurittaa perinteisillä tuliluikuilla, mutta peli kannustaa toiseen taktiikkaan. Dark Sector esittelee räiskintäpelaajalle heittoterän, Glaiven, joka on virustartunnan myötä kasvanut kiinteäksi osaksi Tennon oikeaa kättä. Glaivella voi esimerkiksi silpoa vihollisia, hallita elementtejä ja avata lukkoja. Uusia Glaive-tekniikoita avautuu käyttöön pelin edetessä, kuten aftertouch-ominaisuus, jolla voi ohjata heittoterän kulkua ilmassa. Technosite on suonut Tennolle muitakin kykyjä, sillä ajan mittaan pelaaja voi muun muassa muuttua näkymättömäksi. Valitettavasti näistä pääsee nauttimaan vasta viimeisissä kentissä, ja uudelleenpeluukerralla täytyy aloittaa nollista.

Rujonkaunista

Digital Extremes käytti paljon aikaa pintakiillotukseen, ja se näkyy. Hahmojen kasvomallinnus on epäonnistunut, mutta muutoin Dark Sectorin graafinen ulosanti on komeaa. Vaihtelu tosin puuttuu, sillä värimaailma on pääosin metallinharmaan ja tummansinisen yhteentörmäys. Verikin, jonka käytössä ei säästellä, on lähempänä mustaa. Minimalistinen HUD vahvistaa kolkkoa itäistä tunnelmaa. Äänipuoli tekee tarvittavan; aseet paukkuvat ja viholliset örisevät. Erityismaininta täytyy antaa Smallville-televisiosarjan Michael Rosenbaumille, joka elävöittää tasapaksusti kirjotettua dialogia Tennona.

Lopputekstien rullatessa ruudulla valju fiilis valtaa mielen. Heittoterää lukuun ottamatta Dark Sector kopioi sisältönsä muista peleistä. Juoni on Resident Eviliä ja pelimekaniikka on napattu Gears of Warista – päänsisäisiä ääniäkin kuultiin jo The Darknessissa. Ovathan lainatut osa-alueet toimivia, mutta Pimeä sektori ottaa liikaakin varman päälle. Glaiven ja erikoisvoimien ansiosta peli toimii puhtaana tappoviihteenä, mutta syvällisempää ja monipuolisempaa kokemusta kannattaa etsiä Dark Sectorin esikuvia pelaamalla.