Siren: Blood Curse (PSN)

---

Julkaisija: SCEE	Kehittäjä: SCEI
Julkaisupäivä: 24.7.2008 (29.10. Blu-ray)	Lajityyppi: Toiminta
Pelaajia: 1	Hinta: 29,95e kaikki 12 episodia / 9,95e kolme episodia
PEGI-suositus: 18	Koko: 9,3 GB
Trophyt: Ei	Muuta: Arvostelukappaleesta kiitos Nordisk Filmille.

---

Siren: Blood Curse on uusintaversio PS2:lla nähdystä Forbidden Siren -kauhupelistä. Muunnoksessa grafiikat päivitettiin teräväpiirtoaikaan, ja samalla suurin osa päähenkilöistä vaihdettiin japanilaisista jenkkeihin.

Peli on jaettu tv-sarjamaisesti 12 jaksoon. Ensimmäisessä episodissa amerikkalainen tv-kuvausryhmä todistaa mystistä rituaalimurhaa Japanin perämailla. Paikalle eksynyt lukiolaispoika sattuu estämään kauheudet ja saa paikallisen kiihkokultin menetetyt sielut, shibitot peräänsä. Kuvausryhmä toteaa nuorukaisen olevan syvässä kusessa, minkä jälkeen jakso kuvaa pojan taistelua zombipoliisia vastaan. Koitos on hyvin lyhyt esitellen perustoimintoja: poliisilta täytyy paeta ja piiloutua pari kertaa. Lopuksi se teilataan lapiolla.

Jaksossa nähdään myös niin sanottu katseenkaappausjärjestelmä (Sight-jacking), joka jakaa kuvaruudun näyttäen tapahtumat zombievihollisen silmistä. Ominaisuuden käyttö on jatkossa omavalintaista; toisinaan se antaa pelaajalle tärkeää tietoa vihollisten liikkeistä, välillä ruudun puolittaminen vain häiritsee pelaajan omia toimia muiden tapahtumien ollessa merkityksettömiä.

Jaksojen sisällä seurataan usein eri tarinoita joko elokuvapätkillä tai pelattavilla osuuksilla. Tämä onkin Sirenin tarinan kiehtovin pointti: pelaaja ohjaa määrätyin vuoroin itse kutakin seitsemästä selviytyjästä, joiden kaikkien osuudet kietoutuvat läheisesti yhteen. Kuka tahansa henkilöistä voi kohdata karun kohtalon milloin hyvänsä, mikä pitää pelaajan jatkuvassa jännityksessä.

Pelattava hahmo määrittelee pitkältä jakson vaikeustason. Jos tämä osaa puolustaa itseään, pelättävää ei (teoriassa) pitäisi olla. Kuitenkaan paljain käsin ei tässä tarussa pärjää, vaan lyömäaseet ovat välttämättömyys. Pidellessä jotain kättäpitempää shibito kuin shibito kaatuu lihasvoimalla. Ampuma-aseilla varustetut zombiet aiheuttavat vaikeuksia sitten enemmän. Omaa etenemistä voi olla mutkistamassa myös puolustuskyvytön hahmo, jota pitää komennella käskyillä, kuten tule, odota tai piiloudu. Välillä tällaista selviytyjää ohjastetaan itse, mikä tekee liikkumisesta haasteellisempaa, sillä nähdyksi ei saa tulla. Taidokas hiiviskely ja viholliskontaktin välttely säästänevät kaikilla hahmoilla pelattaessa ruhjeilta ja uusintayrityksiltä.

Sirenin episodirakenne on perin mielenkiintoinen, ja sitä näkisi mieluisasti myös muuntyyppisissä peleissä. Jatkuvuuden tunnetta kuitenkin pilaa jatkuvasti se, että aseet eivät siirry jaksoista toiseen. Täten pelaajaa monien koitoksien alussa muistutetaan etsimään kättäpitempää, vaikka vain minuutteja sitten mokomalla teurastettiin pieni zombiarmeija.

Erikseen jaksot eivät toimi, eikä näin vahvasti juonipainotteisesta pelistä voi suositellakaan vain tiettyjä osia. Jaksopakettien hinnoittelukin ihmetyttää, sillä joissain niistä on selkeästi vähemmän pelattavaa kuin toisissa. Selvää säästöä onkin, kun ostaa Storesta suoraan koko paketin tai Blu-ray-version lokakuun lopulla.

Audiovisuaalisesti Siren on eheä kokonaisuus, vaikkei teknisesti ihan tätä päivää olekaan. Hahmomallit ovat kohtuullisen – viholliset pelottavan – tarkasti mallinnettuja, mutta ympäristöt pistävät ajoittain hieman suttuisina silmään. Synkällä yleisilmeellä kuitenkin loihditaan ruudulle sellaisia kauhuja karmivan ääniraidan säestämänä, että kylmät väreet kulkevat kehoa pitkin alituiseen.

Siren: Blood Curse on kauheudessaan ja kankeudessaan loppujen lopuksi aika perinteinen kauhupeli – aina taskulamppua myöten. Niukassa lajikunnassaan se nousee esiin visuaalisen näyttävyytensä ja todella vahvan tunnelmansa ansiosta mutta kärsii perisynnin lailla melkoisen kömpelöstä ohjauksesta. Kauhupelejä voi harvemmin suositella muille kuin lajityypistä nauttiville ja Sirenin tapauksessa raastavan kammottavuuden huomioiden vain eniten kauhusta nauttiville. Allekirjoittanut taitaa pitää tästä genrestä taukoa viidennen Silent Hillin julkaisuun asti. Huh huh.

---