Phoenix Wright: Ace Attorney - Trials and Tribulations

Matlock ratkaisee

Trials and Tribulations on järjestyksessään kolmas Phoenix Wright -peli. Capcomin asianajajapelit ovat menestyneet maailmanlaajuisesti. Ne ovat myyneet roppakaupalla niin Japanissa, Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Sarja on yksi DS:n yllätyshiteistä, eikä vähiten siksi, että se tekee asianajajan työstä kiinnostavaa. Point and click -tyylisessä oikeussalidraamssa etsitään todisteita, puolustetaan (usein väärin perustein vangittua) syytettyä ja kuulustellaan todistajia. Leijonanosa pelistä kuluu loistavasti kirjoitettua dialogia lukiessa. Käänteitä selatessa tulee mieleen, että monet kehittäjät voisivat ottaa tekstin laadusta opiksi.

Phoenix Wright on jokaisen lakiopiskelijan unelmapeli. Sarjakuvatyylisessä oikeussalimaailmassa seikkaileva pelaaja ei välttämättä saa oikeaa kuvaa rikosoikeudellisista käsittelyistä, mutta kiinnostus lakiasioihin herää varmasti. Oikeaan saumaan ajoitettujen vastalauseiden karjuminen ja ristikuulustelun suorittaminen on oikeasti hauskaa ja palkitsevan tuntuista puuhaa. Phoenix Wrightit ovat viehättävällä tavalla vanhanaikaisia seikkailupelejä. Ne ovat kiinnostavia pelillisistä syistä ja osoittavat, ettei korkeaa teknologiaa aina välttämättä tarvita.

Koira haudattuna

Trials and Tribulationsista pistää ensimmäiseksi silmään se, että se on täysin samanlainen kahden edeltäjänsä kanssa. Tuttua Phoenix Wright -konseptia ei ole juuri lähdetty muuttamaan. Hahmot ovat edelleen persoonallisia ja juoni kiinnostava. Ainoaa varsinaista vaihtelua on se, ettei koko pelin ajan enää seisota pelkästään Phoenix Wrightin saappaissa. Hänen lisäkseen päästään lyhyiksi hetkiksi myös kollegojen ohjaimiin, kun joitain juttuja käsitellään takaumina. Kiinnostavat paljastukset tuovat syvyyttä ja lisäävät vaihtelua.

Pitkähköjä erillisjuonia on tällä kertaa viisi. Ne jakautuvat lukuisiin alajuoniin. Puolustusasianajaja ei tässäkään pelissä homehdu pelkästään oikeussalissa hengittämässä pölyä, vaan hän seikkailee etsivätyyliin ulkosalla kuulustelemassa todistajia, tutkimassa rikospaikkoja ja etsimässä johtolankoja. Paikkoja tutkitaan tökkimällä asioita ja esineitä kosketuskynällä. Oikeussalissa puolestaan valitaan muutamasta eri dialoginpätkästä oikea vaihtoehto. Pelaaminen on siis vaivatonta.

Psykoanalyysiin peli viittaa sikäli, että kullakin kuulusteltavalla on ns. henkisiä lukkoja, jotka pitää murtaa oikeilla kysymyksillä. Matlock-tyylisellä juonikkaalla kysymyksenasettelulla päästään usein haluttuun lopputulokseen. Niinpä todistajiksi kutsutut murtuvat aitiossa ja tunnustavat itkunsa keskeltä mitä moninaisimpia rikoksia. Tämä pelillinen ominaisuus esiteltiin edellisessä Phoenix Wrightissa, eikä se ole edellisestä juurikaan muuttunut. Homma toimii, siinä kaikki.

Die Kühe - Ratkaisijat

Trials and Tribulations on viehättävän näköinen ja kuuloinen. Jälleen kerran Phoenix Wright -veteraanille tulee auttamatta mieleen, kuinka tutulta peli näyttää. Monia hahmoja kierrätetään, eikä Capcomilla olla muutenkaan vaivauduttu uusimaan sinänsä toimivaa ulkokuorta. Tekstuurit, animaatio ja juoniruudut ovat omaperäisen oloisia, mutta visuaalinen kokonaisuus alkaa kolmannella kerralla menettää viehätystään. Sama pätee äänimaailmaan. Vastalauseen huutaminen DS:n kosketusnäyttöön on toki yhä hupaisaa, oli pelaaja sitten ruuhkabussissa tai kotisohvalla. Muuten musiikki ja efektit ovat perustasoa.

Phoenix Wright: Ace Attorney - Trials and Tribulations on komealta kalskahtavasta nimestään huolimatta tuttu ja turvallinen peli. Se sisältää samaa tuttua asianajajatunnelmointia kuin edeltäjänsäkin. Pääosin se toimii, mutta uuttakin kaipaisi. Peliä olisi voitu piristää lisähahmoilla, yllättävillä käänteillä tai hyödyntämällä DS:n kosketusnäyttöä paremmin. Jos oikeussalidraama kiinnostaa, Trials and Tribulations ei kuitenkaan ole mikään pöllömpi valinta pukinkonttiin.