Sonic Generations

Sininen vauhtisiili on seikkaillut pelimaailmassa jo 20 vuotta. Sega juhlistaa synttäreitä Sonic Generationsilla, joka lainailee elementtejä sarjan pitkästä historiasta. Ympäristöt ovat aiemmista osista tuttuja, joskin täysin uusittuja. Pelin jujuna jokaisesta tasosta on läpäistävänä kaksi eri versiota: yksi vanhalla Mega Driven Sonicilla, toinen uudella kipittäjällä. Nostalgiaa haettiin jo latauspalvelujen Sonic the Hedgehog 4:ssä, joka kierrätti ensimmäisten osien vastuksia, mutta vasta nyt lopputulos todella onnistuu.

”Sonic-setä, ajan rakenne on muuttunut.”

Generationsin heppoisa tarina on pelkkä tekosyy toiminnalle. Sonic on juhlimassa syntymäpäiviään, kun mystinen Time Eater ilmestyy taivaalle ja imaisee siilin ystävineen aikajatkumon ulkopuolelle. Sankarimme seikkailee ajassa ja avaruudessa, jolloin vastaan tulee niin tuttuja kenttiä kuin nuorempikin Sonic. Tasoja on yhteensä yhdeksän, ja ne jakautuvat kolmelle eri aikakaudelle. Ensin muistellaan 16-bittisen Mega Driven aikoja, sitten viime konsolisukupolvea. Viimeiset kentät mukailevat Sonic Coloursia ja paria muuta uusien konsolien tuotosta.

Hölmön tarinan antaa anteeksi, sillä pelattavuus on smaragdista. Vanhan Sonicin ohjautuvuus on lähes entisellään. Liikkeet tulevat selkärangasta, vaikka siili kiihtyykin hieman alkuperäistä nopeammin. Pienet muutokset ovat parempaan päin: trampoliineihin voi hypyn sijaan kävelläkin, eikä liiskaantuminen johda enää äkkikuolemaan. Vertailua on helppo tehdä, sillä uutukaiseen on lisätty ensimmäinen Sonic the Hedgehog kokonaisuudessaan. Klassikko on pidetty muuten muuttumattomana, mutta koodien syöttö alkuintrossa ei onnistu.

Moderni Sonic vuorottelee kolmiulotteisen kohelluksen ja sivusta kuvattujen jaksojen välillä. Sinisellä siilillä on ollut heikompiakin hetkiä, mutta nyt uusi tyyli pelittää erinomaisesti. Parhaimmillaan uudentyyppiset kentät tarjoavat mieletöntä vauhdin hurmaa, jota ei muissa peleissä koe. On uskomattoman hienoa syöksyä pystysuoraan alas kellotornin huipulta Sonic Unleashedista poimitussa Rooftop Runissa. Paketin kääntöpuolena ohjaus hitaissa kohdissa on epätarkkaa, eikä kamera salli pakittelua. Pelattavuus koukuttaa molemmilla Soniceilla, joten aika kuluu Generationsin parissa vauhdilla: pelaamista huomaa jatkavansa vielä kolmelta aamuyöstä.

Historian siilien havinaa

Sonic Generationsin kenttäsuunnittelu on pääasiassa erinomaista. Vaikka kentät sijoittuvatkin periaatteessa tuttuihin ympäristöihin, ovat ne täysin uusia luomuksia. Jokainen Sonic-fani tietää, mitkä ovat Green Hill Zonen ensimmäiset viholliset ja mistä palmusta löytyy ensimmäinen trampoliini, mutta siitä eteenpäin kuviot ovat uusia. Uuden ja vanhan sekoitus toimii hyvin. Samalla tutut maisemat on päivitetty HD-aikaan. Näkymät ovat enimmäkseen komeita, vaikka seassa on pari selvästi valjumpaa tapausta. Ruudunpäivitys tahmaa ajoittain, mikä ei kuitenkaan pilaa pelikokemusta.

Sega on usein mainostanut maskottisiilinsä vauhtia ja unohtanut samalla, että ensimmäisissä osissa oli kyse paljon muustakin. Vanhat fanit voivat tällä kertaa huokaista helpotuksesta, sillä nyt muisti on kunnossa. Klassinen Sonic ei tyydy vain pinkomiseen, vaan siili harrastaa myös perinteistä tasohyppelyä. Kattaukseen lisätään vasta myöhemmissä kentissä uusia elementtejä, kuten liu’uttavia tankoja ja vauhtia antavia renkaita.

Pelisarjan tekijät kohtaavat jokaisessa tuotoksessaan saman haasteen: Kuinka pitkittää peliä, kun nopean kentän läpäisee muutamassa minuutissa? Sonic Unleashed yritti pelastaa tilanteen hitailla siilisusijaksoilla. Sonic the Hedgehog 4: Episode I tyytyi olemaan aivan liian lyhyt, vaikka pomovastuksia lopuksi kierrätettiinkin. Vasta Sonic Generations selviytyy tilanteesta kunnialla. Peruskenttien lisäksi pelissä on kymmeniä haastetehtäviä, jotka sijoittuvat tuttuihin mutta kuitenkin muokattuihin maisemiin. Monipuoliset ja viihdyttävät haasteet rakentuvat usein yksittäisten pelimekaniikoiden ympärille. Pelaaja pääsee esimerkiksi Tailsin lennättämäksi, ja myös Sonic 3:n erilaiset suojakilvet tekevät paluun. Puolet pikkutehtävistä pelataan vanhalla Sonicilla, puolet uudella.

AikaMatka 1991-2011

Sarjan faneille Sonic Generations on unelmien täyttymys. Uutukaisen parissa on helppo verestää muistoja, sillä se vilisee viittauksia menneeseen. Haasteiden läpäiseminen ja kenttiin piilotettuja punaisten sormusten kerääminen avaa pelaajalle konseptitaidetta katsottavaksi ja tuttua musiikkia kuultavaksi. Saatuja kappaleita voi soittaa kenttien ja tehtävien taustalla.

Uutena ominaisuutena Sonicille voi hankkia lisäkykyjä. Taidot mahdollistavat esimerkiksi Super Soniciksi muuttumisen ja nopeamman liikkumisen veden alla. Kykyjä voi olla käytössä kerrallaan vain rajattu määrä. Uudistus piristää peliä, vaikka jääkin varsin vähälle huomiolle.

Valitettavasti juhliin on päässyt pari kutsumatonta vierasta. Ylipirteä ääninäyttely on kuin karmeimmista lastenpiirretyistä. Osa haasteista jättää kylmäksi, vaikka useimmat niistä viihdyttävätkin. Hiomattomuutta esiintyy siellä täällä, mutta pahimmat epäkohdat nähdään pomotaisteluissa. Toiseksi viimeinen pomotaistelu harppaa välillä vaiheesta toiseen ilman minkäänlaisia siirtymiä. Loppuvastuksen ongelmat ovat jo suurempia, sillä matsi on lähes täysin epäpelattavaa moskaa.

Kiitos ja onnea

Sonic Generations kärsii ajoittaisista ongelmista, jotka uhkaavat laskea arvosanaa. Synttäripelille antaa kuitenkin paljon anteeksi, sillä se tekee useimmat asiat oikein. Generations muistuttaa, miksi Sonic kuului aikoinaan tasohyppelyjen kärkikastiin. Jos sinisen siilin seikkailut eivät ole tuttuja, voi arvosanasta pudottaa yhden tähden. Sen sijaan faneille paketti on pakkohankinta.

Hyvää syntymäpäivää Sonic, ja kiitos Segalle näistä vuosista. Olette juhlanne ansainneet.