Yli 15 vuotta sitten alkunsa saanut Rayman palaa komeampana kuin koskaan hahmon uusimmassa tasohyppelypelissä Rayman Origins. Moderni inkarnaatio kunnioittaa juuriansa koko olemuksellaan. Alkuperäisteos keräsi kehuja niin pelimekaniikasta, visuaalisuudesta kuin äänimaailmastaan, ja samat ylistyssanat pätevät vuosimalliin 2011. Eikä ihme, sillä kaiken takana häärii sama mies, Beyond Good & Evilinkin kehitystyöstä vastannut ranskalainen pelintekijä Michel Ancel.
Katso äiti! Ilman käsivarsia!
Unelmien ahon rauha särkyy, kun kovaäänisesti kuorsaava sankarinelikko saa alakerran väen sapen kiehumaan. Ennen niin lempeä alue joutuu vihaisten darktoonien valtaamaksi. Raymanin ja hänen ystävänsä täytyy pelastaa vangitut keijukaiset ja palauttaa maailma ennalleen, jotta arki ja huoleton levytys voivat taas jatkua.
Rayman Origins lumoaa ensisilmäyksellä. Jo alkuvalikkojen karamellinkirjava värimaailma ja taustalla soiva iloinen rallatus herättävät pelaajan sisäisen lapsen. Nostalgiset muistot nuoruusvuosien pelaamisen viattomuudesta eivät jää onneksi pelkkään alkuun vaan jatkuvat läpi kokemuksen. Humoristisella otteella luotu maailma nostaa hymyn suupieliin väkisin, eikä pelille pysty olemaan vihainen edes tahtoessaan. Rayman Origins on kuin se suloinen koiranpentu, joka on juuri tehnyt tarpeensa upouudelle matolle.
Onneksi viaton ulkoasu ei ole vain silmälumetta vajavaiselle pelille. Perinteitä kunnioittaen sivulta päin kuvattu tasoloikka on rautaa myös mekaniikan osalta. Yli 60 tasoa kattava yksinpeli tarjoaa viisi toisistaan eroavaa maailmaa, uusia kykyjä hahmoille, monenlaista tuttavuutta läpsittäväksi ja roppakaupalla vauhtia. Meno ei ennätä muuttua tylsäksi, sillä pelastusretki vie muun muassa veden alle ja vuorten huipulle. Tasohyppelyä rytmitetään sopivin väliajoin vielä lento-osuuksilla ja liki reaktiotesteihin verrattavilla takaa-ajoilla. Halutessaan kentät on mahdollista juosta vaivatta lävitse, mutta kuin huomaamatta pelaamisen hauskuus vetää yllättävän usein tutkimaan alueet läpikotaisin salaisten huoneiden toivossa. Aarteiden keruu palkitsee pelaajan uusilla hahmoilla ja lopulta äärimmäisen haastavalla lisäkentällä. Rempseän toiminnan pystyy jakamaan jopa kolmen ystävän kera vaivattomasti paikallisessa yhteistyötilassa, johon kukin voi osallistua tai lähteä halunsa mukaan.
Aistien armoilla
Pehmeästi 60 kuvaa sekunnissa pyörittävä ruudunpäivitys onnistuu haltioimaan kerta toisensa perään. Rayman Origins hyödyntää ensimmäistä kertaa studion omaa grafiikkamoottoria UbiArt Framework, jonka päätarkoituksena on vapauttaa artistien kädet puhtaasti kuvalliseen suunnitteluun ja antaa moottorin hoitaa luomusten integrointi varsinaiseen peliin. Monitasoiset ja yksityiskohdilla kyllästetyt maailmat huokuvatkin kauttaaltaan silkkaa rakkautta. Samaa voi onneksi sanoa ratkiriemukkaasta äänipuolesta, jonka yhdistelmä Sims-mongerrusta, ylilyötyjä efektejä ja vauhdikasta heliumkuoron sävyttämää taustamusiikkia pitää mielen virkeänä.
Rayman Origins on kevyesti yksi viime vuosikymmenten parhaimmista tasoloikista. Häikäisevän kaunis visuaalinen anti, taivaallisen upea äänimaailma ja rautaisen kova pelimekaniikka luovat pyhän kolminaisuuden, jonka pariin palaa yhä uudestaan.
Kommentit
Samaa mieltä, 5 tähden peli! laadukka...
Samaa mieltä, 5 tähden peli! laadukkaita tasohyppelyitä toivoisi pleikkarille ja boksille lisääkin, nythän niistä pääsee nauttimaan pääasiassa vain wiin omistajat. (poislukien lbp)
"Rayman Origins on kevyesti yksi viime vuosikymmenen parhaimmista tasoloikista." ? Eikös peli kuitenkin julkaistu vasta muutama kuukausi sitten.
Nähtävästi ajatushärö ollut. Korjailt...
Nähtävästi ajatushärö ollut. Korjailtu muotoon vuosikymmenten. Kiitokset.
Toki eihän se sitä faktaa muuta, että Rayman Origins on viimeisen kahden vuoden parhaimpia tasoloikkia, mutta kyllähän meriitit yltää vähän pidemmällekin :)
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi