Mass Effect 3

BioWaren Mass Effect -avaruussaaga hakee pelimaailmassa vertaistaan. Jo kahden osan verran pelaajat ovat päässeet seikkailemaan komentaja Shepardin kengissä pelastaakseen galaksimme elämän kaikessa monimuotoisuudessaan. Ensimmäinen Mass Effect oli aikoinaan ainutlaatuinen yhdistelmä räiskintää ja roolipelaamista, jossa valinnoilla oli seurauksensa. Sarjan toinen osa koki melkoisen määrän virtaviivaistamista, mikä ei kaikkia faneja miellyttänyt. Onko BioWare kuunnellut palautetta ja ottanut opikseen edellisten osien heikkouksista?

Rise of the machines

Mass Effect 3:n alussa Shepard on hyllytetty tehtävistään. Toisen ja kolmannen osan yhdistävässä Arrival-lisäosassa tehty päätös on asettanut sankarimme kyseenalaiseen valoon. Koko galaksin älyllistä elämää uhkaavia Reapereita ei edelleenkään tunnuta ottavan vakavasti, kunnes System Alliance alkaa menettää yhteyksiä siirtokuntiinsa. Shepard kutsutaan neuvoston eteen, josko legendaksi nousseelta soturilta liikenisi neuvoa tilanteen selvittämiseksi. Byrokratian rattaat kokevat kovan kolauksen, kun Reaperit ilmestyvät Maan ilmakehään kesken neuvonpidon ja alkavat räiskiä kaikkea vastaantulevaa.

Neuvoston joutuessa teuraaksi onnistuu Shepardin ja amiraali Andersonin paeta verilöylyä. Epätoivoisen kujanjuoksun aikana kaksikko joutuu todistamaan, kuinka ylivoimaiset Reaperit pistävät Maan joukkoja matalaksi, siviileistä puhumattakaan. Normandy-aluksen saapuessa viimein apuun palauttaa Anderson Shepardin takaisin armeijan harmaisiin. Koska ennakkovalmisteluja on enää myöhäistä tehdä, Shepardin tehtäväksi jää koota hajanaisen galaksin rippeet yhdeksi suureksi vastarinnaksi. Tehtävä ei ole erityisen helppo, sillä yksi jos toinen rotu on tukkanuottasilla keskenään.

Mass Effect 3:n juoni etenee kuin luotijuna. Peli onnistuu luomaan vaikutelman nopeasti lähestyvästä tuhosta, mikä saattaa aluksi aiheuttaa painostavan tunteen kiireestä. Jos meno tuntuu liian hektiseltä, kannattaa painaa jarrua ja muistaa, että kyseessä on Biowaren peli. Aikaa tutkimiselle riittää roimasti ja sieltä täältä saatavia lisätehtäviä voi suorittaa kaikessa rauhassa. Kaikki mahdollinen on syytä selvittää, jos mielii vastarintansa olevan iskussa viimeisessä koitoksessa. Sivutehtäviä riittääkin ihan kiitettävästi, mutta suurin osa niistä on jonkinlaista räiskintää tai tavaroiden hakemista avaruuden syövereistä. Onneksi poikkeuksiakin mahtuu mukaan.

Trilogian päätösosa on kokonaisuudessaan aikaisempien osien valintojen summa. Galaksin yhdistämisen lomassa vastaan tulee vanhoja tuttuja, joiden nykytilannetta valotetaan pelaajalle. Joidenkin entisten ryhmäläisten rinnalla pääsee taistelemaan ja osa heistä liittyy seuraan pidemmäksikin aikaa. Vaikka kolmas osa itsessään ei anna pelaajalle kovin paljoa ratkaisevia valintatilanteita, edellisten osien valinnat peilautuvat pelimaailmaan oivallisesti. Vanhojen ystävien tapaaminen saa kovapintaisimmankin sotilaan herkistymään, ja miettimään mitä toisenlaiset valinnat olisivat tuoneet tullessaan.

Battlefield Earth

Tasonnousua on muutettu hieman perinteisemmäksi, ja kokemuspisteitä saa seikkailun edetessä muustakin toiminnasta kuin tehtävien suorittamisesta. Hahmoluokat eivät ole muutoksia erityisemmin kokeneet. Pelaaja voi valita luottaako pelkkään raakaan voimaan vai ehostaako sankariaan taisteluun suuntautuneilla kyvyillä. Taustajoukoissa edustusta on totutusti jokaisesta hahmoluokasta. Tekoäly hoitaa pääsääntöisesti toverien ohjastamisen, mutta itsekin voi käskyjä jaella.

Myös räiskintämekaniikkaa on hiottu entisestään sujuvammaksi. A-nappi on saanut suuremman roolin toiminnan keskellä. Suojissa liikkuminen aiheuttaa ajoittain ongelmia, kun käsky ei aina menekään perille toivotulla tehokkuudella. Sujuvuudessa ei aivan räiskintäpelien tasolle ylletä, mutta taistelumekaniikka toimii silti hyvin. Kamppailut ovat parhaimmillaan erittäin viihdyttäviä. Osan kiitoksista ansaitsee vastustajien tekoäly, joka nerokkaimmillaan osaa saartaa pelaajan. Aivotyöskentelyn sijaan viholliset luottavat silti enemmän raakaan joukkovoimaan.

Toisesta osasta tuttu planeettojen skannailu on saanut kyytiä, mutta Mako-ajelu ei tee paluuta. Tällä kertaa planeettakuntien tutkiminen tapahtuu Normandylla kierrellen ja vasemman liipaisimen taakse sijoitettua skannaustoimintoa käyttäen. Mikäli planeetalta löytyy jotakin keräämisen arvoista, laukaistaan sinne luotain ja asia on sillä selvä. Mikäli tutkittava tähtijärjestelmä on Reapereiden hallussa, herättää skannailu massiivisten koneiden huomion, jolloin ei auta kuin lentää karkuun. Planeetoille ei voi laskeutua, ellei niille sijoitu juoni- tai joku suurempi sivutehtävä.

Suurin uudistus on verkon kautta toimiva moninpeli, joka muistuttaa Gears Of Warista tuttua horde-tilaa. Vihollisaaltojen ryöpyttämistä maustetaan ajoittaisilla suoritettavilla tavoitteilla. Niistä huolimatta pääpaino pysyy ammuskelussa, joka on parhaimmillaan mukavaa ajanvietettä. Sikäli moninpeli vaikuttaa pääjuoneen, että omien joukkojen valmiutta on helpompi nostaa viimeistä välienselvittelyä varten. Toimivista puitteistaan huolimatta kimppakiva tuntuu hieman turhalta lisältä, sillä verkkosotureille on parempaakin valittavaa tarjolla.

I’ve seen things you people wouldn’t believe...

Mass Effect 3 on kaunis kokemus. Vaikka animaatio on edelleen tönkköä, eivätkä tunnetilat juuri kasvoilta välity, Unreal Enginestä puristetaan mehuja irti. Seikkailun keskiöön nostettu Citadel on parhaimmillaan tunnelmallinen avaruussatama, jossa osa alueista henkii scifiklassikko Blade Runnerista tuttua ilmapiiriä. Useimmiten maisemissa on asiaankuuluvaa jylhää majesteettisuutta, jota kunnon avaruusoopperassa kuuluu ollakin. Vaikka eteneminen tapahtuu suhteellisen tiukassa putkessa, ulkotiloissa taustamaisemat luovat illuusion sopivasta avaruuden tunnusta. Komea kuori tuo mukanaan muutamia valitettavia bugeja. Ruudunpäivitys saattaa hetkittäin notkahdella ja outona yksityiskohtana joissakin välivideoissa hahmojen päät ovat kääntyneet väärään suuntaan kuin Manaajassa konsanaan. Joka tapauksessa kehitystä ensimmäisestä osasta on tapahtunut huimasti.

Ääniraita kierrättää sävellysten suhteen aiemmista osista tuttuja teemoja, mutta uusiakin kappaleita on sävelletty. Sarjan aiemman musiikin loihtinut Jack Wall on siirtynyt Clint Mansellin ja apujoukkojen tieltä. Vaihdoksella on pyritty tuomaan pelin tunnelmaan elokuvamaisuutta ja siinä onnistutaan hetkittäin oikein loistavasti. Ääninäyttely hoidetaan asiaankuuluvalla ammattitaidolla, mikä vain tehostaa hyvin kirjoitetun dialogin vaikutusta. Aseet paukkuvat riittävän jykevästi ja muutkin ääniefektit toimivat oivallisesti. BioWare on tehnyt erittäin laadukasta työtä luodessaan saagansa päätösosan äänimaailmaa.

This is the end

Mass Effect 3 on loistava päätös huikealle avaruusseikkailulle, joka hakee vertaistaan. Saagan lopetus ei välttämättä miellytä kaikkia sarjan ystäviä, mutta kokonaisuutta tarkastellessa BioWarelle on nostettava hattua. Harvat kehittäjät uskaltavat lähteä luomaan mittakaavaltaan yhtä massiivista pelisarjaa, ja vielä harvemmat onnistuvat näin upeasti. Aiempien osien näkyvät valinnat, hyvin kirjoitetut hahmot ja elävämmäksi muuttunut maailma tekevät pelistä antoisan kokemuksen. Surumielisen epätoivoinen tunnelma nostaa tunteet pintaan, mutta kevennyksiäkin on onneksi helpottamassa matkaa viimeiseen taistoon. Mass Effect 3 lunastaa suurimman osan lupauksistaan, ja mikä parasta – koko sarjan voi viimeinkin pelata läpi katkeamattomana kokonaisuutena.