Battlefield 3: Premium-jäsenyys, Back to Karkand ja Close Quarters

Battlefield 3 seuraa asevelisarjaansa Call of Dutya tarjoamalla innokkaimmille sotilailleen oman eliittitilin nimeltä Premium. 4000 MS-pistettä (noin 50€) kustantavan etuuden oleellisin hyöty on oikeudet kaikkiin viiteen julkaistavaan laajennusosaan (yksittäin lisäosat kustantavat 1200 MS-pistettä, noin 15€), mutta kuvetta kaivamalla avautuu myös muuta mukavaa käytettäväksi.

KonsoliFIN-toimituksen oma sissi J. Pikkarainen korvasi omat alikersantin jämät vain eliitille tarkoitetuilla natsoilla ja lähti raportoimaan suoraan rintamalle, mitä etuisuuksia Premium-jäsenet saavat ja onko uusista sotatantereista mihinkään.

Premium-etuudet

Puskaradion mukaan me eliittisotilaat syömme rautaa ja paskannamme kettinkiä. Se pitää paikkansa. Sen sijaan pelikentällä nähtävissä eduissa ei ole perää, mutta mosureihin nähden meillä on sentään prameammat vermeet. Oman sotilaan ja aseiden uudet maastokuosit ovat vain alkua. Ylennyksen paras etu on ACB-90-taisteluveitsi, joka on yhtä kaunis kuin tappavakin. Hienon tuoteselostuksen lisäksi se ei kuitenkaan poikkea vanhasta tuttavuudesta laisinkaan. Samaa voi sanoa mattamustista ja kullatuista tunnistelaatoista, jotka saa käyttöön suorittamalla viisi uutta toimeksiantoa. Kukapa ei haluaisi erottua massasta? Ai niin, meillä on lisäksi etuiluoikeus servereille ja pääsemme uusien lisäosien kimppuun kaksi viikkoa ennen muita.

Triviaalisen hahmokustomoinnin ohella tärkeimmät Premium-lisät kohdistuvat lähinnä Battlelogin puolelle. Uutena etuna pelaaja pystyy nyt tallentamaan viisi haluamaansa taisteluraporttia talteen, nollaamaan tilastonsa ja muokkaamaan joukkuetunnuksensa hivenen monipuolisemmin. Kivoja pieniä lisiä näitä tarvitseville, mutta ei mitään sellaista, jota ilman ei pystyisi elämään.

Ensimmäisen kuukauden bonukset jäävät niin ikään nihkeiksi. Yksinoikeusvideo keskittyy viimeisimpään Close Quarters -lisäosaan. Dicen pääsuunnittelija Niklas Fegraeus käy lyhyessä pätkässä läpi neljä uutta kenttää ja jakaa muutamia yleisiä neuvoja. Järin syvällistä analyysiä kenttästruktuureista ei kannata odottaa, mutta yksi miehen vihjeistä on todettu toimivaksi taktiikaksi Ziba Towersissa. Video näyttää kuitenkin onnistuneesti, mitä lisäosalta voi odottaa.

Ja lopuksi kerran kuukaudessa vain Premium-jäsenille tarjotut tuplakokemusviikonloput edistävät oman sotilaansa kehitystä rutkasti nopeammin. Kesäkuu on näillä näkymin myös poikkeuksellinen, sillä se sisältää yhteensä kaksin kappalein lisäkivaa.

Premium-tiliä kannattaa harkita, jos Battlefield 3:n verkkopeli kestää yhä kulutusta. Back to Karkand ja Close Quarters tuovat jo moninpeliin mukavasti lisää vaihtelua, ja kolme lisäriä on vielä tulematta. Yksittäin ostettuna kaikki peliin ilmestyvät lisäosat kustantavat 6000 MS-pistettä, mikä on puolitoista kertaa kalliimpi kuin 4000 MS-pistettä maksava Premium-jäsenyys. Jopa Back to Karkandin aiemmin ostaneille erotus on vajaa kymmenen euroa. Sen sijaan oheistuotteina tulevat tuplakokemusviikonloput, statsien nollausmahdollisuus, yksinoikeusvideot ja muut lisäkilkkeet ovat lähinnä kosmeettisia etuja, eivätkä ne luultavammin lunasta paikkaansa jatkossakaan.

Back to Karkand

Back to Karkand on monille Battlefield-konkareille vanhaa kauraa jo sarjan aiemmista osista. Lisäosan saivat ilmaiseksi kaikki pelin erikoisversion ostaneet, ja se on ollut muidenkin ostettavissa jo kuukauden päivät. Lisäksi neljä uutta kenttää ovat vanhoja klassikoita Battlefield 2 -ajalta, mutta niille on annettu uusi ulkoasu ja tehokkaamman pelimoottorin tarjoamat hyödyt. Kokonaisuudessaan paketti pitää sisällään kymmenen uutta asetta, uusia toimeksiantoja, neljä ajoneuvoa, neljä kenttää ja uuden pelimuodon nimeltä Conquest Assault, jossa toinen osapuoli pitää pelin alussa kaikkia lippuja hallussaan.

Wake Island 2014 on varmasti pelisarjan tunnetuimmista kentistä. Hevosenkengänmuotoinen paratiisisaari debytoi jo ensimmäisen kerran Battlefield 1942:ssa, eikä uusversio muuta konseptia. Kahdesta pienemmästä tukikohdasta ja lentokentästä koostuva kartta etenee kuin ennenkin. Moottorin tuoma lisätuho ei muuta taktiikkaa, vaan pääosin kasvillisuudesta koostuvan saaren valloitukseen sopii edelleen parhaiten tasainen vyöry ja pienin tiimein tehdyt selustavaltaukset. Klassikkoasemasta huolimatta Wake alkaa olla jo hivenen nähty tanner.

Rannikkokaupunki Sharqi Peninsula on jalkaväkipainotteinen vyörytysmappi, jonka vaihtelevuus etenkin Rush-tilassa luo kenttään monipuolisuutta. Ylätasanteella sijaitseva lähiö, keskeisessä asemassa oleva rakennustyömaa ja niemen kärjessä kohoava televisiotorni muodostavat omat uniikit taistelulinjat kentälle. Ahtaiden teiden ja rakennusten paljouden takia vähäiset ajoneuvot jäävät ilman kunnollista tulitukea nopeasti singonruuaksi, joten tiimipelaaminen on tankkikuskien elinehto. Rakennusten tarjoama suoja antaa myös jalkaväelle oivan suojan siirtyä turvallisesti vihollisten selustaan tai vartioimattomille lipuille.

Kentän ainoa kompastuskivi on Rush-tilan viimeinen osuus, jossa pommipaikka sijaitsee televisiotornin sisällä. Vain yhdestä ovesta sisälle päästävään valtavaan huoneeseen on aivan liian helppo asettaa puolustusasemat. Korkeutensa vuoksi sinne ei pysty ampumaan ulkoa ja laajuutensa vuoksi sitä ei voi puhdistaa kranaateilla.

 

Gulf of Oman on kaunis aavikkokenttä, jota dominoi rannikon vierestä nouseva kaupunki. Pienen kaavan kaupunkisodan lisäksi Oman tarjoaa samassa suhteessa puhdasta ajoneuvosotaa läheisellä rannalla. Laajat aukeat ja korkeuksia halkovat nosturit antavat kiikarinsa läpi tähtääville mosureille lukuisia makuualustoja, mutta yhtäältä kaupunki ja rannan vähäinen kasvillisuus tuovat suojaa siellä juoksevalle jalkaväelle. Gulf of Omanin etu onkin se, että se tarjoaa kaikenlaisille pelaajille mahdollisuuden pelata vain omaa rooliaan.

Nelikon ainoa puhdas kaupunkisotakenttä Strike at Karkand palaa uskollisena takaisin pelilistalle. Karkand on ennen kaikkea suunniteltu jalkaväelle, mutta alueen vähäiset ajoneuvot tuovat oikein pelattuna juuri sen tarvittavan edun hyökkääjille tai puolustajille. Pohjaratkaisunsa puolesta kentän hyvä puoli on se, ettei se anna selkeää etua kummallekaan osapuolelle.

Paranneltu tuhoutuvuus tuo Karkandiin oman säväyksen. Lukuisat monikerroksiset rakennukset ovat paitsi potentiaalisia sissiväijytyksiä, mutta myös sorrettavissa maan tasalle, mikä tuo massiivisen kaupunkisodan tunnun entistä likemmäksi.

Back to Karkand -paketti tuntuu tuoreelta vanhoista kentistä huolimatta. Hyvin suunnitellut kentät ovat säilyneet toimivina ajan saatossa ja prameampi ulkokuori yhdentää kokemuksen emopelin kanssa. Alkuperäisiin kenttiin nähden nelikko tuo sopivaa vaihtelua. Lisäksi uudet toimeksiannot koukuttavat mukavasti saalistamaan lisäaseet käytettäväksi.

Close Quarters

Close Quarters poistaa Battlefield-yhtälöstä avaruuden ja ajoneuvot. Ensijärkytyksestä toipuu tosin nopeasti, sillä 16-henkiset joukkuetaistot ovat tempoltaan sopivan erilaisia ison rintaman sotiin verrattuina. Neljä uutta karttaa hyödyntävät keskenään jossain määrin samantyylistä suunnitteluideologiaa olematta kuitenkaan täysin toistensa kopioita. Ainoa todellinen yhdistävä tekijä kentillä on positiivinen kaoottisuus, mitä korostetaan parannetulla pelimoottorilla. HD Destructioniksi ristitty lisä jättää pitkittyneen taiston jäljet ympäristöön rikkoutuneiden seinien ja huonekalujen lisäksi näkyvyyttä heikentävillä palosammuttimilla. Kaikki parannukset ovat yleisesti aina parempaan suuntaan, mutta tuhoutuvuutta ei hyödynnetä aivan niin laajalti kuin olisi ollut suotavaa.

Pienemmät tilat karsivat osan tutuista pelimuodoista pois, mutta tilalle saadaan pari uutta variaatiota entisistä. Perinteisen tappomatsien ohella Conquest Domination tekee aluevaltaustilasta soveliaamman ahtaisiin kenttiin nopeuttamalla valtausaikoja. Ryöstö hoituu minisäännöillä jo muutamissa sekunneissa, minkä vuoksi rintamalinjat muuttuvat alituiseen puolelta toiselle. Vakiotiketeillä pelit uhkaavat loppua jo hyvissä ajoin kuin ennättävät alkamaankaan. Hyväksi lääkkeeksi ongelmaan on havaittu pilettien tuplaaminen.

Pelisarjalle hivenen erikoisempi Gun Master asettaa sen sijaan joukkueet pelaamaan paitsi yhteisen myös oman edun hyväksi. Kukin pelaaja aloittaa pelkällä pistoolilla, mutta jokaisen kahden tapon jälkeen ase vaihtuu aina hivenen parempaan. Tätä jatketaan kuusitoista kertaa kunnes viimeisen vihollisen puukolla niittaava pelaaja julistetaan voittajaksi. Vaikka voitto suosii ainoastaan yhtä taistelijaa, ei ryhmätyöskentelyä kannata jättää heitteille. Pienien kenttien vuoksi vastustajat ovat harvemmin yksin liikkeellä ja todennäköisyys varastaa – tai joutua varastetuksi – tappoja on suurempi kuin itsekseen liikkuessa.

Lisäosa kasvattaa lisäksi arsenaalia tuttuun tapaan kymmenellä uudella aseella, tunnistuslaatoilla ja toimeksiannoilla. Jälkimmäisiä suorittamalla tuliluikut saa käyttöönsä muilla rintamilla.

 

Luksuspilvenpiirtäjän huipulle sijoittuva Ziba Tower on nelikon hektisin ja pohjaratkaisultaan mielekkäin. Hevosenkengän muotoinen kattokerros koostuu kaksikerroksisesta huoneistokompleksista, jonka yhteinen sisäpiha on aurinkovarjojen täyttämä terassibaari. Pitkät pääkäytävät ja kattoalue suosii pitkän kantaman aseita, kun taas näitä sivuavat tilat ja yläkerta toimivat paremmin lähitaistelijoille.

Kentän ehdoton etu on sen läpinäkyvyys ja jouheva liikkuvuus eri kerrosten ja huoneiden välillä. Pitkät käytävät on mahdollista ohittaa muutamissa sekunneissa, ja vastustajien selustaan tai lipuille pääsee useita eri reittejä. Tämä korostuu varsinkin Conquest Domination -tilassa, jossa alueiden puolustuksessa täytyy ottaa huomioon lukuisat tulosuunnat sekä useimmiten avonainen yläkerta. Paranneltu tuhomoottori näyttäytyy myös parhaiten edukseen Zibassa, jolloin ankarien tulitaisteluiden jäljiltä alakerran palosammuttimet peittävät hyvin näkyvyyttä ja rei’itetyt huoneistot paljastavat selkään aikovat viholliset.

 

Donya Fortress on lisäosan isoimpia kenttiä, mutta mittakaava säilyy siitä huolimatta joukkuepohjaisena. Visuaalisesti sodan runtelema ylevä palatsi on nelikon kärkeä, mutta strategisesti valtaosa kentän potentiaalisesta tilasta jää hyödyntämättä. Neliön muotoisen rakennuksen vastakkaiset maamerkit ovat pieni tähystystorni ja valtava remontissa oleva aula, jonka lähiympäristöön taistelut lähes järjestään keskittyvät. Sen sijaan sisä- ja ulkopihat sekä kolmannen kerroksen kellari tarjoavat harvoin mitään toimintaa. Kellari jää muutoinkin hivenen turhaksi alueeksi, sillä se ei nopeuta paikasta toiseen pääsyä saati kierrä minkään kriittisen alueen selkään. Ilman Conquest Dominationin pohjakerroksessa sijaitsevaa lippua kammioon ei olisi edes asiaa.

Hukkatilastaan huolimatta Donya viihdyttää pitkälti erinomaisen kenttäsuunnittelun vuoksi. Kompaktin kokonsa vuoksi alueen ylittää vaivattomasti, ja vaikka reiteissä ei aivan Ziba Towersin tasolle päästä, on avonaisia ikkunoita, oviaukkoja ja pudotusmahdollisuuksia enemmän kuin riittävästi. Valitettavasti tuhoutuvuus rajoittuu ainoastaan huonekohtaiseen irtaimistoon, mikä rajaa taistelut juuri kentän kiivaimpiin risteyskohtiin.

 

Nelikon tylsin Operation 925 jää unholaan pitkälti sen strategisuuden puutteen vuoksi. Suorakulmaiseen toimistorakennukseen sijoittuva kenttä koostuu kolmesta kerroksesta, joiden välillä pystyy kulkemaan ainoastaan rajoitettuja reittejä pitkin. Taktisuus menetetään kerrosten pohjaratkaisuissa, jotka koostuvat lähinnä yhdestä isosta tilasta. Yläkerroissa avaruutta peitetään pienemmillä työtiloilla ja autotallissa luonnollisesti moottorihevosilla.

Laimean kenttäsuunnittelun vuoksi taistelut jäävät lähinnä keskikerrokseen, jossa parhaimmillaan ilma täyttyy luotien ohella säpäleiksi ammutuista toimistotuoleista ja pöydistä. Siitä huolimatta liian isot tilat ja liki olemattomat kiertomahdollisuudet saavat Operation 925:n tuntumaan vain massiiviselta deathmatch-areenalta.

 

Tehdasalueella sodittava Scrapmetal on nelikon ainoa kenttä, jossa etenemissuunta on enemmänkin vertikaalista. Taistelutanner koostuu kahdesta junaradan eristämästä hallista, joiden välillä pystyy kulkemaan ainoastaan ahtaita kulkuväyliä pitkin. Kolmikerroksiset sisätilat ovat pimeitä tuotantohalleja täynnä suojaa antavia metallisia teollisuusvälineitä ja betonilohkareita. Rakennukset toisiinsa yhdistävät käytävät ovat sen sijaan vailla turvaa katoilta ja toisilta kulkuteiltä tulevaa tulta vastaan.

Pystysuunnassa tapahtuva eteneminen tuo oman leimansa Scrapmetalin taistoihin. Rakennusten ja kerrosten välillä liikkuminen tapahtuu vaivihkaa, ja katoilta on mahdollisuus napsia paitsi vastapuolella majailevia tarkka-ampujia myös tehtaiden välillä juoksentelevia vihollisia. Tehtaiden raskaiden metallirakenteiden vuoksi Scrapmetalin ympäristön tuhottavuus on nelikon vähäisin, mutta useat reittimahdollisuudet lieventävät sisäiselle sabotöörille asetettuja rajoituksia. Lippujen sijainnit Conquest Dominationissa ovat myös erinomaiset ja ohjaavat liikenteen jatkuvasti törmäyksiin vastustajaan.

Close Quarters muuttaa Battlefield 3:n luonnetta tuntuvasti. Suuren kaavan sotien sijaan meno on lähempänä Call of Duty -sarjan hektisiä mättöjä. Painopiste on suunnattu varsinkin deathmatch- ja ryhmäpohjaisista pelimuodoista pitäville pelaajille, mutta se sopii hyvin myös perinteisestä sodankäynnistä vaihtelua haluaville konkareille. Huonona puolena 16 pelaajan rajoituksen vuoksi uudet kentät eivät sovi normaaliin karttakiertoon, minkä takia lähitaistelut jäävät ainoastaan erillisservereiden riemuksi.