God of War: Ascension

Kun jumalat loppuvat maan päältä, on aika siirtyä lorun alkuun. Maineikkaan toimintapelisarjan esiosa God of War: Ascension vie Kratoksen kostoretkensä ensihetkiin. Sodanjumala Areksen petkuttamana oman perheensä surmannut ja sen vuoksi siteet jumaliinsa katkaissut spartalainen viruu kahlittuna raivottarien elävässä vankilassa. Vihan sokaisemaa soturia eivät tosin maalliset saati jumalalliset kahleet pidättele.

Raivohullun päiväkirja

God of War: Ascension etenee perituttuun tapaan kahdella aikatasolla. Nykyhetkessä Kratos raivaa tietään läpi sekalaisten vihollisten kohti raivottaria, kun taas takaumien avulla siirrytään ajassa joitain viikkoja taaksepäin rakentamaan pelin tarinallista osuutta. Historiantunnit eivät tosin ole yhtään sen uhrittomampia. Hiljalleen Kratoksen ja pelaajan eteen levittyvä totuus ei tosin herätä kummoista innostusta.

Kiinnostuksen puute vaivaa muutoinkin vähän koko peliä. Kolmen konsoliversion ja kahden käsikonsolityypittelyn jälkeen kreikkalainen mytologia alkaa olla aiheena loppuun kaluttu. Repertuaari koostuu myyttiarkun pohjimmaisista jäänteistä, eivätkä esimerkiksi raivottaret yllä millään edellisosien pomojen tasolle. Toki pelattavat alueet ja pomokohtaamiset ovat edelleen parhaimmillaan valtavia, mutta ne jäävät siitä huolimatta kovin geneerisiksi tuttavuuksiksi.

Toiminnan tuttuus

Pelattavuuden suhteen God of War: Ascension jatkaa hyväksi hiottua linjaa vailla suurempia muutoksia. Suureellinen ja hurmeinen toiminta pysyy enimmän aikaa valokeilassa, mutta kerrontaa tasapainotetaan sopivin väliajoin herättelemällä älynystyröitä takaisin ajattelun piiriin. Yksinkertaisimmillaan ongelmat vaativat pelkkien vipujen vääntämistä, kun taas monipuolisimmillaan niihin joutuu tuhlaamaan jo hivenen aikaa ja vaivaa.

Sodanjumalan perijälle mielen lahjat jäävät toissijaiseksi piirteeksi. God of War -sarjan taistelumekaniikkaa on tosin aina ollut kaukana aivottomasta napin mättämisestä, eikä Ascension tee sen suhteen poikkeusta. Iskut ja väistöt lähtevät luontevasti viiveettä, joskin ketjusarjojen keskeytystä jää monesti kaipaamaan. Kamera intoutuu myös monesti maalailemaan yleiskuvaa maisemista kesken taistelun, jolloin kärpäsen kokoiset hahmot eivät jätä liioin varaa taktikointiin. Muutoin moninaiset viholliset tuovat toimintaan mukavasti vaihtelua, vaikka suurin osa kohdatuista on tuttuja jo edellisistä osista. Pientä piristystä mekaniikkaan saadaan uusitulla taikasysteemillä sekä kertaluontoisilla aseilla, jotka eivät kuitenkaan poikkea radikaalisti jo totutusta.

Jumalten lapset

God of War: Ascension vie sarjan ensimmäistä kertaa kilpailullisen moninpelin pariin. Viihteen tarkoituksena on kasvattaa omasta soturista kuuliainen uskovainen ja uhrata siinä samalla jokunen ihmispelaaja jumalansa nimissä. Perinteisten tappomatsien ohella lajivalikoimaan kuuluvat lipunryöstö ja jumalten miellytys, jossa kaksi tiimiä pyrkii voittamaan saavuttamalla ensimmäisenä tietyn pistemäärän hallitsemalla alttareita, keräämällä arkkuja ja tappamalla vihollisia. Viritettävät ansat, jumalten väliintulot ja sivutehtävät tuovat oman lisänsä touhuun. Verkkopeli on oikeastaan yllättävän onnistunut, joskin järin pitkää ikää touhulle ei siitä huolimatta uskalla povata.

Yksinkertaistettu taistelumekaniikka on idealtaan hyvä ollen eräänlainen kivi, sakset, paperi -versio yksinpelin vastaavasta, mutta käytännössä sen hienovaraisista piirteistä ei ole jälkeäkään usein sekamelskaksi ajautuvissa turpakäräjissä. Omaa hahmoansa pääsee päivittämään ominaisuuksia parantavilla aseilla ja haarniskoilla sekä jumalten yksilöllisillä taioilla sitä mukaa, kun tasoja kertyy plakkariin. Kukin neljästä jumalasta on keskittynyt yhteen pääpiirteeseen, esimerkiksi Ares lähitaisteluun, mutta järin suuria eroja heidän välillään ei kuitenkaan ole. Lisäksi kuuliaisuuttaan voi vaihtaa ilman raivottarien pelkoa aina erien välissä.

Sotaväsymys

Visuaalisesti peli on todella hyvännäköinen. Yksityiskohtainen anti on hahmoista lähtien upeaa katsottavaa, ja kolossaaliset tapahtumapaikat ovat hetkittäin suorastaan huimaavia. Tosin kaiken vastapainona moottori rykii paikoitellen ruudunpäivityksen suhteen. Äänipuolella etualalle nousevat sen sijaan tutut sivallukset, brutaalit viimeistelyt ja ähkinnät, joita genre on tuottanut jo pitkän tovin pelaajien kuunneltavaksi.

God of War: Ascension on takuuvarmaa toimintaa vähän liiankin nähdyin kuvioin. Kratoksen ensiaskeleet eivät tarjoa tarinallisesti kummoista, mutta toiminnan osalta kyseessä on edelleen genren valioyksilö. Kreikan mannut ja mytologia alkavat vaan olla jo loppuun kulutettuja, joten toivoa sopii, että Santa Monica Studios siirtyisi seuraavalla pelillään jo jonkun toisen mytologian kimppuun.