FIFA 14

FIFA-sarja on patsastellut futispelien huipulla pitkään. Kenties liiankin pitkään, sillä jatkuvaan menestykseen ja koviin myyntilukuihin on petollisen helppo tuudittautua. FIFA 14:ssä tämä näkyy uudistusten puutoksena, jopa takapakkina.

Yksittäisenä futispelinä FIFA 14 on laatupaketti. Kenttäpelissä on sen paras anti. Virtuaalifutis on muuttunut parin viime vuoden aikana selvästi realismihakuisemmaksi. Pingpong-syöttörulettia ja päätöntä säntäilyä ei voi harrastaa. Pelaajalla ja pallolla on massaa, ja massan päästessä vauhtiin se ei murto-osasekunnissa muuta suuntaansa. Jos kohti juoksevasta pelaajasta taklaa ohi, pakki on ulkona tilanteesta. Toisaalta hyökkääjän juoksuvauhti verottaa pallokontrollia, joten spurttinappi pohjassa on vaikeampi kuljettaa ohi puolustajasta. Nahkakuula ei liimaudu huippupelaajankaan jalkaan, siispä kikkaillessa ja laukoessa täytyy malttaa hidastaa tempoa. Syöttöjen voimakkuuden kanssa täytyy olla erityisen tarkkana verrattuna viime vuoteen. Pallon vastaanottajallakin on roolinsa: nahkakuulan tulokulma ja vauhti sekä pelaajan liikenopeus ja tasapaino vaikuttavat taitotason ohella jokaiseen ensikosketukseen. Realismin kääntöpuolena on tietty satunnaisuus. Hermojen täytyy kestää ajoittaiset oudot pomput, huonot kuoletukset ja pallonmenetykset.

Toinen realismin tavoitteluun vaikuttava seikka on FIFA 12:ssa debytoineen fysiikkamoottorin kohennus. Kömpelöt tai yliampuvat animaatiot kontaktitilanteissa muiden lastentautien ohella on saatu kuriin ja nuhteeseen – tosin leijonanosa parannuksista tehtiin jo 2013-vuosimalliin. Pallontavoittelutilanteissa kahnaukset, pienet tönimiset ja vastustajassa roikkumiset näyttävät aiempaa todellisemmilta. Kaksintaistelut ratkeavat luonnollisen näköisesti purkitettujen animaatioiden sijaan. Fyysisyyden korostaminen verottaa myös urheilijoita, sillä pelaajat väsyvät nopeammin, jos spurttailee harkitsemattomasti. Pelitempoa on kaiken kaikkiaan ruuvattu jälleen yksi pykälä alaspäin. Tällä pyritään kitkemään aiempien vuosien maalikikkaa eli läpisyöttöjen murhaavuutta. Puolustajien hoksottimien kehittyessä niin sanottu ”total football” pääsee enemmän oikeuksiinsa. Kaikesta huolimatta vasta- ja ylivoimahyökkäykset ovat viiltävän vaarallisia.

Vuosipäivityksen päivitys

Näkyvin uudistus kohdistuu valikkosysteemiin. Perinteinen listanäkymä on vaihdettu Windows 8 -tyyliseksi kokoelmaksi laattoja. Ulkoasu on selkeästi aiempaa tyylitellympi ja viimeistellympi. Kunhan luukkujen takaa aukeavat sisällöt opettelee, navigoiminen jopa sujuu vanhaa mallia nopeammin. Jatkuvaa säätämistä vaativat pelitilat, kuten Ultimate Team, hyötyvät uudistuksesta konkreettisesti. Muina pienempinä viilauksina mainittakoon uramoodin Global Transfer Network -pelaajakauppasysteemi ja Ultimate Teamin pelaajien henkilökemioihin liittyvät kehitysmahdollisuudet. Kenttäpelaajien tekoälyä on vuosi vuodelta rustattu hivenen fiksummaksi, sen lienee moni huomannut. Veskarit puolestaan ovat jämähtäneet vuosikymmenen alkuun; purkitetut torjunta-animaatiot ja kädettömyys irtopallojen kanssa rasittavat edelleen.

Nettipeli on kohdannut ison muutoksen. Harmittavasti samalla vedetään kimppapelaajilta matto alta. Verkkofutiksen yksi kulmakivistä, Online Team Play, on poistettu kokonaan. FC Barcelonan kaltaisia huipputiimejä pääsee käskyttämään vain perinteisissä 1v1-matseissa tai pelaamalla kahdestaan Co-op Seasons -pelitilaa. Isomman porukan on puettava Petteri Neverheardin alias oman pelaajan nappikset jalkaan ja siirryttävä Pro Clubs -puolelle. Kuten nimestä voi jo päätellä, pelin henki kilpailullisella puolella on aivan jotain muuta kuin rennoissa rankkaamattomissa OTP-sessioissa. Pro Club -joukkueiden välillä loikkiminen on kaiken lisäksi liikaa järjestelyä vaativa askare. Muutaman 5v5 Drop In -matsin takia sitä ei tule tehtyä. Yksinkertaisempi juttu on heittää FIFA 13 sisään.

FIFA 14 on näin vanhan sukupolven laitteilla paitsioon jäävä välimalli. Jos hyllystä löytyy FIFA 13, ei ostopäätöstä voi suositella. Pahimpana sudenkuoppana on nettipeli. Taaksepäin on tultu: esimerkkinä viiden minuutin herrasmiessäännön poistaminen. Sen varjolla pystyi keskeyttämään matsin vitosen sisällä rangaistuksetta. Kun verkkoyhteyden laatua ei voi nähdä ennen alkuvihellystä, herrasmiessäännön puuttuminen pakottaa tuskailemaan läpi kaikki lagimatsit. Ja jos on EA:n servereillä joskus pelannut, niin tietää, millaista mokkulahelvettiä se pahimmillaan on. OTP-fiasko on kuitenkin nettipuolen suurin pettymys. Toivoa sopii, että uuden sukupolven FIFA osoittaa säästelyn kannattaneen, muutoin EA:n urheilun syyskausi 2013 jää aiempien huippuvuosien rinnalla poikkeuksellisen torsoksi.