Dead Rising 3

Useamman vuoden kestänyt zombie-villitys ei näytä pelirintamalla vielä laantumisen merkkejä. Hitaasti mutta varmasti eteenpäin laahustavat epäkuolleet ovat viime aikoina alkaneet levitä jopa perinteisen kauhugenren ulkopuolelle. Capcomia ei kuitenkaan voi syyttää trendien perässä säntäilystä, sillä alkuperäinen Dead Rising julkaistiin jo alkuvuodesta 2006, tuolloin vielä uunituoreelle Xbox 360:lle.

Kömpelyyksistään huolimatta ostoskeskuksen syövereihin sijoittunut rymistely nousi hitiksi, joten jatkoa seurasi vääjäämättä. Vaikka kehitysvastuu on matkan varrella siirtynyt Japanista länsimaisiin käsiin – ja päähahmokin vaihtunut pariin otteeseen – pysyvät peruspilarit ennallaan. Vastaan asettuu jälleen hillitön lauma zombeja, miltei kaikkea irtainta voi käyttää aseina ja tiimalasin hupeneva hiekka pakottaa tihentämään askelta henkilökohtaisen maailmanlopun edellä.

Tervetuloa helvettiin

Kuten jatko-osien perinteisiin kuuluu, esittelee Dead Rising 3 edeltäjiään isomman leikkikentän temmellettäväksi. Kolmeen alueeseen jaettu Los Perdidosin kaupunki sisältää markkinapuheiden perusteella enemmän neliökilometrejä kuin aiemmat osat yhteensä. Ruudulla massiiviselta näyttävä kartta tosin hieman vääristää totuutta, sillä lähinnä siirtymiin tarkoitetut moottoritiet haukkaavat merkittävän osan pinta-alasta. Lääniä silti riittää enemmän kuin kotitarpeisiin. Lataustauotkaan eivät pätki kokemusta, mikäli onnistuu välttämään turhat kuolemat. Vahingon sattuessa henkiin heräämistä saakin sitten odotella sietämättömän pitkään, mikä aiheuttaa turhautumista etenkin vaikeammilla asteilla.

Tarinan suhteen mennään tutulla kauhuelementtejä hurttiin huumoriin yhdistelevällä linjalla. Sankarin viittaa sovitellaan tällä kertaa mekaanikko Nick Ramosin harteille. Herran ympärille kerääntynyt seurue yrittää etsiä ulospääsyä viranomaisten sulkemalta epidemia-alueelta, ennen kuin koko alue pommitetaan varotoimena maan tasalle. Pelkästään pääjuonen läpi juoksemalla Dead Rising 3 ei muodostu järin pitkäksi kokemukseksi. Pelin tarjoamia lukuisia oheispuuhasteluita tahkoamalla siihen saa kuitenkin upotettua kiitettävän määrän tunteja.

Herkullisimpia hetkiä koetaan psykopaattihaasteissa, joissa vastaan asettuvat modernit versiot seitsemän kuolemansynnin edustajasta. Muut rajallisen aikaikkunan sisällä suoritettavat sivutehtävät eivät ole yhtä mielikuvituksellisia, vaan niiden kaavaksi yleensä muodostuu esineen A vieminen henkilölle B. Kartalle merkittyjen tehtävien lisäksi pelaajan läheisyyteen ilmestyy satunnaisesti zombilauman keskelle joutuneita kansalaisia, jotka kaipaavat pikaista apua. Keräiltävän krääsän ystäville riittää lähes loputon määrä erilaista avattavaa ja tutkittavaa. Kaikesta suorittamisesta palkitaan kokemuspisteillä, joita voi käyttää monipuolisesti hahmon kehittämiseen. Lisäksi pelastetut selviytyjät lyöttäytyvät hetkellisesti mukaan lahtaustalkoissa auttamaan.

Erilaista tekemistä siis riittää, mikä muodostaa merkittävän osan Dead Rising 3:n viehätyksestä. Lyhyiksi tarkoitetut pelisessiot venyvät helposti, kun lähistölle ilmestyy jatkuvasti jotain pientä puuhaa. Pullataikinan tavoin levinnyt kokonaisuus kostautuu osittain pääjuonen köykäisessä tehtäväsuunnittelussa. Kieltämättä hauskojen ja persoonallisten välipomokohtaamisten vastapainona tyydytään usein pompottamaan pelaajaa kaupungin laidalta toiselle jonkin triviaalin asian perässä. Vaikeaselkoinen kartta umpikujineen ei ainakaan lisää motivaatiota pitkien matkojen taivaltamiseen. Nopeimpien reittien sisäistäminen helpottaa ennen pitkää kaupunginosien välistä navigointia, mutta silti mahdollisimman kauas toisistaan sijoitetut etapit haiskahtavat aavistuksen laiskalta suunnitteluratkaisulta.

Käyttäjäystävällisempää kuolemaa

Kuolleiden kolmatta ylösnousemusta viedään monilla osa-alueilla edeltäjiään helpommin lähestyttävään suuntaan. Esimerkiksi tallennuspaikkoja ei tarvitse enää etsiä kissojen ja koirien kanssa, kun auliisti jaeltujen automaattisten tarkistuspisteiden ohella on mahdollista käyttää manuaalista vaihtoehtoa. Samoin tiukat aikarajoitteet saavat väistyä huomattavasti anteliaampien puitteiden tieltä. Ainoastaan vapaavalintaisille sivutehtäville määritetään rajoitetumpi ikkuna, jolloin ne ovat suoritettavissa. Päätarinan taustallakin tikittää yhä kello, mutta sen suhteen kehittäjä äityy todella hellämieliseksi. Läpipeluun jälkeen tiimalasiin jäi yllin kyllin hiekkaa, vaikka matkan varrella tuli harhauduttua useille sivupoluille sekä sorruttua yleiseen häröilyyn uusia lahtausvälineitä kokeillessa.

Erityisen tervetulleena uudistuksena hulvattoman hauskoja ja tehokkaita komboaseita on nyt mahdollista valmistaa ilman erillistä työkalupenkkiä, kunhan vaadittavat piirustukset komponentteineen löytyvät takataskusta. Erilaisia yhdistelmiä riittää hykerryttävän paljon: kuolettavan kekseliäitä variaatioita ihmetellessä ei voi kuin ihaillen miettiä, mitä kehittäjien päässä lienee liikkunut. Myös monenkirjavaa ajokalustoa yhteen naittamalla saa kyhättyä kädenkäänteessä massamurhaajan unelmavempeleitä. Mikäli ”kasuaalimpi” suuntaus ei kuulosta houkuttelevalta sarjan vanhoille faneille, masokistin vikaa itsestään tunnistavien kannattaa siirtyä Nightmare-tilan pariin. Tällöin palataan takaisin karumpaan arkeen niin tiukempien aikarajojen kuin harventuneiden tallennuspisteidenkin kautta. Samalla epäkuolleet muodostavat isomman uhan terveyspalkille, joten kokemus muuttuu huolettomasta zombilahtauksesta aidoksi selviytymistaistoksi.

Katso konsolini köhivän 

Teknisiltä puitteiltaan Dead Rising 3 jää varsin vaatimattomaksi. Vaikka monisatapäisen zombijoukon tuominen kerrallaan ruudulle on kieltämättä kunnioitettava saavutus, merkittävän osan ajasta näkymät eivät erottuisi edukseen edes väistyvällä konsolisukupolvella. Tylsänharmaan ja aneemisen ulkoasun lisäksi ruudunpäivityksen selkeät notkahtelut sekä lukuisat grafiikkabugit kielivät vähintään kiireestä optimoinnin suhteen. Erikoisrisut täytyy jakaa varsin miehekkäälle 13 gigan päivityspaketille, joka ei edes tuonut mitään konkreettista parannusta tilanteeseen. Toki samalla kertaa kiintolevylle ladattiin maksulliset lisäsisältöpaketit mahdollista aktivointia odottamaan, mutta päivityksen koko aiheutti silti lievää epäuskoa.

Teknisen nurkkauksen parhaan arvosanan ansaitsee audiopuoli: etenkin pahaenteisiä säveliä soittava ääniraita muodostaa hienon kontrastin muutoin huumorin puolella majailevaan tunnelmaan. Kontrollit toimivat pääosin mainiosti, mutta ajoneuvojen tuntuma hakee kankeudessaan vertaistaan jopa hiekkalaatikkopelien monenkirjavassa joukossa. Uutta ja uljasta Kinectiä hyödynnetään maltillisesti: äänikomennoilla voi lähinnä härnätä zombeja sekä surffata valikoissa. Smartglass-ominaisuuksien testaus jäi vielä odottamaan kyseisen Xbox One -sovelluksen virallista Suomeen saapumista. 

Konsolin julkaisupeliksi Dead Rising 3 on hieman nurinkurinen tapaus: yleensä uuden laitteen kylkeen pultatut nimikkeet keskittyvät esittelemään entistä öljytympiä grafiikkamuskeleita kärsien samalla akuutista sisällön puutteesta. Capcomin tuorein zombisekoilu ei sen sijaan häikäise visuaalisella ilmeellään, vaan tarjoaa kosolti mielekästä tekemistä ja yleistä lystinpitoa. Eikä sovi unohtaa mahdollisuutta kutsua toinen ihmispelaaja mukaan samoihin verikarkeloihin. Sopivan partnerin kera hauskuuskerroin nousee helposti toiseen potenssiin. Dead Rising 3:n karun ulkokuoren alta paljastuu lopulta yksi Xbox Onen lanseerauksen viihdyttävimmistä nimikkeistä.