The Godfather: The Don's Edition

IMDb:n kaikkien aikojen ykköselokuvaksi rankkaama Kummisetä sai reilu vuosi sitten oman videopelinsä. Kyseinen ei-kaikkien-aikojen-ykköspeli nähdään nyt PS3:lla lisänimellä The Don’s Edition, joka viittaa uudistuksiin ohjauksessa, ominaisuuksissa ja sisällössä, kuten lisätehtävissä sekä bonusvideoissa.

Ei New York voi olla näin nurja

Godfather on yhdistelmä Grand Theft Autoa ja jokusen vuoden takaista Mafiaa. Etenkin ensin mainittuun verrattuna toiminnan mielekkyys on kuin tipotiessään, mihin eivät auta kuuluisat näyttelijät esittämässä ensimmäisen Kummisetä-elokuvan kanssa yhtenevää tarinaa. Ainoa oikeasti toimiva piirre Godfatherin pelaamisessa tuntuu olevan kolmannen persoonan räiskintä, jossa puolestaan kamera pääsee vaivaamaan. Muutoin esimerkiksi vapaasti kaupungilla liikkuminen, autolla kaahailu ja ennen kaikkea hiiviskely vaikuttavat turhan toissijaisilta; Godfather olisi toiminut kenties paremmin lineaarisena toimintapelinä The Punisherin tavoin. Tämä olisi myös säästänyt resursseja parempaan ympäristötoteutukseen, graafiseen ilmeeseen ja ennen kaikkea mielekkäämpään pelaamiseen.

Vanhemman sukupolven tausta näkyy valitettavan räikeästi heti kättelyssä. PS3:n julkaisuun ehtinyt Godfather ei todellakaan ole hämmästyttävin peli markkinoilla: pikemminkin jälki muistuttaa ensimmäisen Xboxin tuotoksia. Tekstuurit ovat aivan liian simppeleitä, kuten on valtaosa hahmomalleistakin - autoista puhumattakaan. New York itsessään vaikuttaa ilmeettömältä, vaikka siellä liikkuu kohtalaisesti ihmisiä. Laajuudestaan huolimatta kaupungin katukuva on tummasävyistä massaa, mikä vaikeuttaa katujen seassa suunnistamista. Piristäviä yksityiskohtia ovat jokuset puodit ja monet sisätilat, joihin pääsee tutustumaan. Tosin näitäkin vaivaa krooninen geneerisyys, sillä ties kuinka monet rakennukset ovat jokaista kerrosta myöten samanlaisia. Sekin on vaikea ymmärtää, miten autojen ikkunat ovat muuten täysin tummennetut, mutta vain välivideoissa läpinäkyvät.

Kaiken kaikkeaan visuaalisesta puolesta ei paljoa hyvää sanottavaa löydy, paitsi että ruudunpäivitysongelmiin ei törmää. Eikä pitäisikään törmätä, sillä PS3 pyörittää tällaista jälkeä software-emuloinnillakin. Toisaalta taas latailla peli jaksaa - joka välissä ja liian kauan.

Kahdenkymmenen tehtävän juoniosuuteen kuluu reilut kymmenen tuntia, joiden jälkeen pelattavaksi jää paljon erilaisia sivutehtäviä. Näistä käyvät esimerkkeinä eri henkilöille tehtävät palvelukset, liiketilojen kaappaukset ja murhatilaukset. Sisältöä siis tarjotaan yllin kyllin. Välillä sivutehtäviä pakotetaan suorittamaan juonitehtävien välissä, mikä tuntuu keinotekoiselta pitkittämiseltä. Venyttämiseltä haiskahtavat myös tehtävien turhan pitkät ajoetäisyydet, kun puolenvuosisadan takaisten autojen ajamista ei kovin mielekkäänä esitetä.

PS3-version ohjauksen tekee erikoiseksi tietysti SIXAXIS-ohjaimen liiketunnistimen hyödyntäminen. Heiluminen otetaan avuksi yllättävän vekkulisti pahoinpitelytilanteissa, joissa ohjainta liikuttelemalla saa esimerkiksi heiteltyä uhria. Toteutus on hieman kankeaa, mutta onnistuessaan liikkeet tuovat tappeluihin intensiivisyyttä, jota toivoisi näkevän enemmänkin PS3-peleissä.

Kieltäydy tarjouksesta

Godfather: The Don’s Edition on hätäisesti kyhätty käännös, jollaisista PS3 tuntuu kärsivän ensimmäisten monialustapeliensä kanssa. Asianomaisen tuotoksen kohdalla sääli on vain suurempi sen vuoksi, että peli on käännetty edellisen sukupolven versiosta ja leffat todellakin ansaitsisivat paremmat videopelisoinnit. Tämän tapaisten julkaisujen jälkeen alkaa yhä vahvemmin näyttää siltä, että GTA-sarja kilpailee ainoastaan itsensä kanssa.