Paavi hyvin tuossa aiemmin tiivisti sen mikä teki minulle rakkaasta Halosta niin suuren. Kilpailullinen pelaaminen, toimiva, edistyksellinen pelimekaniikka, tiukat ja tasaiset pelit olivat Halon suola ja pippuri.
Halo 2:sen moninpeli vei minut totaalisesti mukanaan. Pois jäi lukeminen ja elokuvat. Yli kolme vuotta tahkosin sen erilaisia pelimuotoja. Pelin alkuvaiheessa siinä oli valtavasti bugeja mukana. Bungie uurasti lempilapsensa parissa ja sai suurimman osan virheitä korjattua. Jo lähtövaiheessa moninpelissä oli mukana niin paljon erilaisia funktioita, että suurin osa nykyisistä Fps-peleistä ei vieläkään sisällä Halon lobbyn ja pelimuotojen hienosäätömahdollisuuksia.
Halon pelimekaniikka oli aikalaisiinsa ja nykyisiinkin peleihin verrattuna jotenkin niin hiottu ja erilainen. Pelaajan ohjastaman hahmon nopeus, ketteryys ja latautuva armour mahdollistivat taitavan pelaajan käsissä murhaavaa peliä, jota oli nautinto seurata vierestä. Kun muissa peleissä pelaaja pakotetaan pelaamaan ja toimimaan pelkästään horisontaalisesti Halossa taitava pelaaja pystyi todella nopeasti hyödyntämään pelin korkeuseroja pelintekijöiden sinne tahallaan jättämien pienten ulokkeiden ansiosta. Taistelu eteni maantasalla ja korkeuksissa kun hahmot pystyivät ampumaan hyppyjenkin aikana tarkkoja bursteja.
Huolimatta pelin monista ongelmista kuten huonosta nettikoodista ja cheatterista yms. lieveilmiöistä Halon suosio Livessä oli huRRRja. Parhaimmillaan kaverilistallani oli yhtäaikaa yli 50 pelaajaa tahkoamassa Halon lukuisia moninpelimuotoja.
Halon ympärille syntyi valtava skene. Ehkä suurimman surinan aiheutti Major League Gaming eli MLG. Suomessa Mlg-pelimuodot houkutteli kilpailullisilla säännöillään pariinsa pelin parhaimmiston.
Mlg:n ammattilaispelaajien objektiivimuotoisten pelien seuraaminen videolta synnytti Suomen Haloskenessäkin suuren liikkeen pelaajien laatiessa peleistään Montage-koosteita jossa he esittelivät hienoimpia hetkiään. Kokonaisten pelivideoiden seuraaminen oli hyvin opettavaista. Kuka voisi unohtaa Ogre1:n Midship-pelin, jossa hän miekalla ja Snipalla varustettuna ei kuole kertaakaan pelin aikana? Ogre ei ehkä ammu niin tarkasti kuin muut ammattilaiset mutta hänen henkiinjäämistaitojaan ei voi kuin ihailla hiljaa mielessään.
Halon matchmaking-järjestelmä oli jo 2004 sellainen, että tämänpäivän pelinkehittäjien pitäisi ottaa siitä mallia. Monesti ikävoin Battleriflen äyskintää.
