Valven muutamia vuosia sitten julkaisema erinomainen The Orange Box -eepos esitteli pelaajille muiden fps-herkkujensa ohessa uudenlaista älynkäyttöä vaativan Portalin. Muutaman tunnin kestoinen pulmapeli rakentui kierolla huumorilla ryyditetyn tarinan sekä pulmanratkontaa varten kehitellyn portaalipyssyn avulla pienimuotoiseksi pelaamisen merkkipaaluksi kasvattaen tuhansien kannattajien kulttikunnan. Jatko-osaa saatiin Valven tunnetun verkkaiseen tahtiin odotella neljä vuotta ja suurimpana jännityksen aiheena onkin, pystyvätkö kehittäjät laajentamaan simppelistä kylkiäisideasta itsenäisen ja kokonaan kantavan teoksen. Portal 2 tarjoaa onneksi odotusten mukaisesti edeltäjänsä vertaisen pelin joka suhteessa entistä laajempana.
Jo ensimmäisessä osassa ihastuttanut ja nettimeemuja poikinut tarina laajenee huomattavasti lisääntyneiden toiminnallisten muutosten sekä tapahtumapaikkojen myötä. Pelaaja ohjastaa jälleen mykkää naissankari Chelliä, jonka päämääränä on paeta tekoälyjen valtaamasta Aperture Science -tiedetehtaasta. Ykkösessä pelaajaa opastanut ja puukottanut GLaDOS-tekoäly herätetään vahingossa oltuaan vuosia sammuneena, jonka seurauksena Chell heitetään jälleen portaalipyssyn kera keskelle tappavia tehtäviä tieteen nimissä. Tarina elää kuitenkin alati uusien hahmojen ja tapahtumien myötä, mutta niistä spoilaaminen ei ole kannattavaa. Huumori on pysynyt edelleen yhtä erinomaisen sarkastisena kuin ykkösessäkin, mikä aiheuttaa äänekästä hymyilyä jo tutoriaalivaiheesta lähtien. Kehittäjien meriitteihin kuuluu erinomaisen tarinankerronnan hallitseminen, jota Portal 2 jatkaa alati mielenkiintoisesti ja loistavasti.
Varsinaisen pelin pääpointti on kuitenkin portaalit ja niillä ajatteleminen. Chellin käyttämä portaaliase ampuu luotien tai ohjusten sijaan kahta eriväristä kulkureitin luovaa poimua, joita käytetään niin ongelmanratkontaan kuin etenemiseen. Pelaajan astuessa ensimmäiseen portaaliin hän tulee toisesta ulos, mikä mahdollistaa liikkumisen jokaista ympäristön seinämää hyödyntäen aina katosta lattiaan. Poimuista kulkiessa myös fysiikan lait pätevät omalla venytetyllä tavallaan, joten lattiassa olevaan reikään hypätessä pelaajaa viskautuu toisesta aukosta ulos suuremmalla voimalla kuin vain siihen kävellessä. Toki poimuja voi ampua vain kaksi kerrallaan, mikä pakottaa ajoittain kurittamaan liipaisinherkkyyttä pelaajan ampuessa ilmalennon aikana itselleen jatkoreitin portaaleja siirtelemällä. Jos tämä ei vielä vaikuta teoriassa monimutkaiselta, lisätään avuksi vielä testikammioista löytyviä laser-säteitä, valosiltoja, pomppugeeliä sekä muita uusina elementteinä esiteltäviä apuvälineitä päätä vaivaamaan. Jokaisessa pulmassa pelaajalle annetaan tarvittavat välineet ongelman ratkaisemiseksi ja tehtäväksi jääkin ymmärtää miten näitä elementtejä tulisi käyttää hyödyksi tehtävän läpäisyä varten. Vaikeuskäyrä ja monimutkaisuus toki nousevat alati, mutta peliä pidemmäksi aikaa pysäyttäviä ongelmia ei eteen tule kunhan alueiden kokonaisuuden pystyy päässään tiivistämään jotakuinkin loogiseksi ja tehtäviin saa aikaan ensimmäisen sysäyksen.
Soolokampanjan lisäksi myös kahdelle pelaajalle on luotu oma tarinansa, joka on yksinpelistä täysin eriävä niin pulmiltaan kuin hahmoiltaan. Co-opissa pelaajat ohjastavat soolotarinassa tavattuja Atlas ja P-body robotteja, joilta molemmilta löytyy omat portaaliaseet. Ratkaisutavat ongelmille ovat samat kuin yksin pelatessa, mutta jokainen tehtävä vaatii tarkkaa tiimityötä ja jatkuvaa kommunikointia. Toinen pelaaja ei voi seistä paikoillaan toisen ratkoessa pulmat vaan molempien on sovittava ammuttavien portaalien paikoista, napattava ilmalennoista apulaatikoita ja vedeltävä vivuista samoilla sekunneilla. Ongelmat elävät jatkuvasti ja uusia jippoja nähdään vielä viimeisessäkin tehtävässä, joten kaverin kanssa netin välityksellä tai jaetulla ruudulla kampanjan tahkoaminen on erittäin suositeltavaa ja mukavaa vaihtelua perinteisimpiin duoräiskintöihin. Yhteistyön kommunikointi pitää kuitenkin olla sulavaa, joten satunnaisen jenkkipennun kanssa eteneminen saattaa jäädä omalle vastuulle huonon yhteistyön tai vastapuolen typeryyden takia.
Kokonaisuudessaan Portal 2 tekee sen mitä siltä eniten odotettiin. Se muovaa erinomaista perusideaansa hienosti eteenpäin tarjoten myös elävämmän ja laajemman tarinan, jotka yhdessä nivoutuvat loistavaksi sooloseikkailuksi. Co-op ei tätä heikompi kuitenkaan ole tuoden yksinpelin rinnalle mallikkaasti toteutettua tiimityötä ja keskinäistä koheltamista vielä muutaman lisätunnin verran. Ainoa nipottamisen aihe paketissa onkin sen ikä: uudelleenpeluuarvo pulmapeleissä kun ei kummoinen ole ratkaisuvaihtoehtoja ollessa tasan yksi. Yhteensä kampanjoihin hurahtaa arviolta 13 tuntia, mutta monille intoa uuteen läpäisyyn tuonee jälleen esimerkillinen tarina käänteineen ja komediallisine elementteineen sekä saavutukset ja muutamat piilotetut onkalot. Portal 2 on yksi alkuvuoden hienoimpia julkaisuja ja varmasti mukana niin loppuvuoden kuin monille kautta aikain pelilistauksissa.
