SSX-, Freekstyle- ja NBA Street -peleillä on yksi yhteinen piirre: ne kuuluvat kaikki Electronic Artsin EA Sports BIG
-sarjaan. Se venyttää tuiki tavallisen urheilulajin äärimmilleen – ja
vähän ylikin – saaden aikaan ylilyödyn arcade-henkisen kokonaisuuden.
NBA Streetin kolmas tuleminen osoittaa, että vanha kaava on vieläkin
käytössä.
Katukorista kuution voimin
Kuten edeltäjänsä, pintavilkaisulta NBA Street V3
vaikuttaa vain tavalliselta katukorikselta. Realismista on kuitenkin
tingitty, mutta vain hauskuuden nimissä. Konsepti todella toimii ja sai
jopa tällaisen koripallosta kiinnostumattoman pelaajan liimautumaan
ruudun ääreen tunneiksi kerrallaan. Pelaaminen pysyy riittävän rennolla
tasolla, kun mukana ei ole turhia sääntöjä hupia hankaloittamassa.
Hommaa voi maustaa harhautuksilla ja muilla tempuilla, joita onkin iso
liuta. Peli on tarpeeksi yksinkertainen, jotta temppuja voi heittää
muun toiminnan sekaan menettämättä koko hommaa hanskasta. Vaikeammilla
tasoilla taistellaan kuitenkin jo itsensä kanssa. Kiusausta tehdä
ylihieno temppu ottelun kriittisessä vaiheessa kun on hyvin vaikea
pakoilla.
Yksin pelaavalle yksittäisten kisojen sekä muiden
vakkaripelimuotojen ohi nousee kirkkaasti Street Challenge -uramoodi.
Siinä luodaan joukkue kapteenia ja kotikenttää myöten ja lähdetään
hankkimaan mainetta maailman koriskaduilla. Ainoana miinuksena
uramoodia voi tosiaankin pelata vain yksin. Otteluvoitoista ja
temppuilusta saadaan pisteitä, joilla kapteenin taitoja voidaan
parantaa. Sinänsä ikävää, että kykyjä voi kasvattaa vain ostamalla
taitopisteitä. Olisi paljon hienompaa, jos vaikka kunto kasvaisi
juoksemalla tai heittotarkkuus heittelemällä. Kapteenin parantelun
lisäksi pisteitä voidaan törsätä vaatetukseen ja kotikentän ulkonäön
ehostukseen.
Ryysyistä rikkauksiin
Menestys Street Challengen matseissa parantaa joukkueen mainetta.
Korkeampi maine puolestaan avaa ovia kovatasoisempiin matseihin.
Välillä vastaan tulee erikoistilaisuuksia otella kilpailevan kapteenin
luotsaamaa tiimiä vastaan. Kun mainetta on tarpeeksi, päästään
pelaamaan NBA:n katukorisliigassa tavallisten katumatsien ohella.
Street Challengen erikoisuus on, ettei aina pelata ennalta
arvattavilla perussäännöillä. Välillä vain donkkaukset tai pitkät
heitot lasketaan, välillä kilpaillaan korkeimmista temppupisteistä.
Koska hyvät donkkaajat eivät välttämättä osaa temppuilla riittävän
hyvin tai temppuilijat vastaavasti heittää pitkän matkan koreja, täytyy
viiden hengen joukkueen kokoonpano pitää tarpeeksi monipuolisena. Uusia
pelaajia saa värvättyä hävinneeltä joukkueelta. Uran edetessä
vastustajien taso vain kasvaa, joten on pidettävä jatkuvasti huolta
siitä, että myös oman tiimin taidot ovat ajan tasalla.
Jos ottelussa temppuilee tarpeeksi, tulee mahdollisuus suorittaa
gamebreaker-liike. Gamebreakerin aikana valaistus pimenee, ja
tähtipelaaja on valokeilassa. Myös maan vetovoima putoaa yli puolella,
mikä saa donkkailun näyttämään lähinnä hullun temppuilun koristamalta
kuukävelyltä. Gamebreaker-donkkeja päästään tekemään myös erillisissä
donkkikisoissa.
Italialaiset putkimiehet ei donkkaa tykimmin
Kiitos NBA-lisenssin pelissä loikkii aitoja pelaajia jenkkien
korisliigasta. Tämä ei kuitenkaan herätä minkäänlaista reaktiota lajia
seuraamattomassa, mutta korisfanillehan moinen on aina plussaa.
Cube-versioon on vielä tungettu väkisin mukaan Marion, Luigin ja
prinsessa Peachin muodostama Nintendo All-Stars -joukkue.
Sienivaltakunnan kasvatit saivat kuitenkin meikäläisen peleissä pysyä
vain siellä vaihtopenkillä. Punanuttuinen putkimies pallottelemassa
arjen korissankarien keskellä kun vie koko hommasta maun.
Kuten katukoris yleensäkin, NBA Street on vahvasti sidoksissa
hiphop-kulttuuriin. Tämä näkyy selkeästi niin ääniraidassa kuin
ulkoasussa. Taustalla horisevia kommentaattoreita säestää hiphop, ja
katukenttiä on koristeltu spray-tagein. Kaikkiaan ulkoinen anti on
yhtenäistä valikoista aina tyylikkäimpien korien elokuvamaista
uusintakuvaa myöten. Pelin ja sen käyttöliittymän suunnitteluun on
ilmiselvästi panostettu onnistuneesti. Ainoa miinus tulee valikkojen
lyhyistä nykimisenä ilmenevistä lataustauoista erityisesti osteltaessa
uusia varusteita hahmolle tai kamaa kotikentän paranteluun.
Kaikkiaan NBA Street V3 yllätti ja jätti suuhun hyvän maun. Vaikka
koripallon tai minkään muun urhelulajin seuraaminen TV:stä ei nappaa
ollenkaan, veti peli mukaansa ja iski kyynärpäätaklausta lujemmin.
Arcademainen pelimekaniikka ja yksinkertainen konsepti laskevat
oppimiskynnystä huomattavasti, ja lopputuloksena on helposti
sisäistettävää ja todella maistuvaa toimintakorista.
