Loikka loikan perään
1990-luvun alkupuoliskolla Super Nintendolla ja Sega Genesiksellä nähtiin Disneyn suosituimpia piirroshahmoja hyödyntävä Capcomin kehittämä tasoloikkapeli Magical Quest starring Mickey Mouse. Pohjimmiltaan kyseessä oli sarjakuvamaisen värikäs, mutta yksinkertainen tasoloikka. Touhuun monipuolisuutta toivat puvut, jotka antoivat sankarille erilaisia erikoiskykyjä. Pelistä kehkeytyi sen verran suosittu, että se poiki jopa kaksi jatko-osaa, joista jälkimmäinen nähtiin kylläkin pelkästään Japanissa. Game Boy Advancelle on jo ehditty kääntää sarjan kaksi ensimmäistä osaa, ja nyt sama jatkuu kolmannen osan merkeissä. Disney’s Magical Quest 3 starring Mickey & Donald on siis käännös Capcomin vuonna 1995 ilmestyneestä pelistä Mickey to Donald Magical Adventure 3.
Musta Pekka tarvitsee opetuksen
Tarinallisesti Disney’s Magical Quest 3 starring Mickey & Donald edustaa 1990-luvun alun pelien juonellista puolta pahimmillaan ja parhaimmillaan. Yksinkertaisten vaiheiden jälkeen paha kuningas Musta Pekka ryöstää Tupun, Hupun ja Lupun vangeiksi satukirjamaahan. Eipä aikaakaan, kun Mikki ja Aku saavat asian selville Pluton avulla, ja pojista on enää jäljellä kuva satukirjan kuvissa. Onneksi satukirjamaan hyvä suojelijatar käväisee tavallisessa maailmassa ja kertoo Mikille sekä Akulle, kuinka asiat todella ovat. Tästä alkaa pelastusretki, jossa pelaaja valitsee ohjattavakseen Akun tai Mikin ja saa tehtäväkseen pelastaa poikien lisäksi koko satukirjamaailman.
Akun ja Mikin pelastusretki etenee pelin edellisistä osista tutulla kaavalla: pelaajalla on edessään seitsemän tasoa, jotka tulisi läpäistä hyödyntäen erilaisia matkan varrelta löytyviä pukuja. Tällä kertaa erilaisia vaatekertoja löytyy yhteensä neljä kappaletta, ja ne kaikki eroavat toisistaan mukavasti. Tavallinen puku päällään sankari voi ottaa käteensä pyörtyneitä vihollisia sekä leijuvia palkkeja, ja heittää niitä mielensä mukaan. Ritaripuku mahdollistaa kättä pidemmän aseen käyttämisen sekä suojautumisen, kun taas puunhakkaajan vaatteet päällään sankari voi kiipeillä puissa. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on taikurin asu, jonka avulla pelaaja voi lähettää joko taikalampustaan tai hatustaan ammuksia, jotka muuttavat vihollisten luonnetta. Aseen avulla vastustajat voivat esimerkiksi heittää pelaajalle muutaman kolikon, jotka ovat käypää valuuttaa kaupassa.
Itse etenemisen lisäksi peli tarjoaa paria pientä sivutoimintaa: tasoihin on nimittäin piilotettu ovia, jotka avaavat pääsyn yksinkertaiseen bonus-korttipeliin sekä jo edellä mainittuun kauppaan. Korttipelissä pelaaja valitsee neljän kortin joukosta yhden, ja saa vaihtoehtoisesti joko palkinnon tai väärän kortin valitessaan menettää aiemmin voittamansa tavarat. Kaupassa taas pelaaja kuluttaa tasoista keräämiään kolikoita lisäelämiin ja -energioihin sekä muunlaisiin hyödyllisiin tavaroihin. Vaikka kauppa ja korttipeli tuovat periaatteessa vähän vaihtelua seikkailuun, olisi voinut tekijöiltä odottaa hieman enemmän kekseliäisyyttä. Syy tähän on se, että kauppa on nykyisenään hieman liian tarpeeton ja bonuspeli olisi voinut perustua myös muihin elementteihin kuin pelkkään arvaukseen.
Joka pojan peruskauraa
Tasosuunnittelun puolesta peli on melko tavanomainen. Suurin osa kentistä etenee vasemmalta oikealle, ja pelaajan on vain selvitettävä tiensä ohi Mustan Pekan kätyreiden. Joitakin poikkeuksia kuitenkin löytyy, esimerkiksi välillä pelaaja seilaa veden yli käyttäen venettä, ja joskus hypätään uimaan merenalaisiin paikkoihin. Tämäntyyppisetkään tasot eivät ole kuitenkaan kovin outoja pitkäikäisessä tasoloikkagenressä. Kekseliäimpiä osuuksia ovat tasot, joissa tulee hyödyntää puunhakkaajan asua. Tällöin pelaaja joutuu kiipeilemään puissa ja etenemään käyttäen remmiä, jonka avulla pelaaja tarraa puun rungosta kiinni. Periaatteessa kaikki toimii hyvin ja tasosuunnittelu on kohdallaan, mutta valitettavasti huonot kontrollit häiritsevät pelikokemusta. Aloittelevan pelaajan on nimittäin vaikea oppia saamaan hyvää otetta rungosta, mutta onneksi ajan kanssa ongelma poistuu. Muutenkin ohjattavuudesta täytyy purnata, sillä sankarin ohjaus on hieman liian herkkä. Tarkkuutta vaativissa tasoloikkakohdissa kyseinen seikka varsinkin häiritsee, kun kohtaloksi muodostuu alla oleva kuilu.
Tavallisten toimintaosuuksien lisäksi tasoihin kuuluu olennaisena osana pomotaistelut. Jokaisessa pelin kentässä on nimittäin ainakin kaksi pomotaistelua, joista ensimmäinen taistellaan välivastusta vastaan ja jälkimmäinen koko tason päättävää loppupomoa vastaan. Isomman luokan viholliset eivät ole mitenkään vaikeudella pilattuja, ja yleensä jo yhden yrityksen jälkeen niiden nitistäminen onnistuu. Pomotaistelut ovat muun toiminnan ohella tasoloikkien peruskauraa, joskin poikkeuksia löytyy. Oikeanlaisten pukujen hyödyntäminen on joissain taisteluissa selviytymisen kannalta elintärkeää.
Köyhän miehen juhlat
Valitettavasti pelin seitsemästä tasosta ei riitä iloa pitkäksi aikaa, ja seikkailu on ohi alle viidessä tunnissa. Toki peliaika riippuu pelaajan taidoista, mutta yleisesti peliä voi pitää suhteellisen helppona. Vahvana poikkeuksena tässä suhteessa näkyy viimeinen taso, jonka kohdalla haaste kasvaa äkkiä arvaamatta uusiin sfääreihin. Alussa peli antaa pelaajan aloittaa keskeltä kenttää, mikäli lisäelämät kuluvat loppuun, mutta viimeisessä tasossa se ei enää onnistu. Alun vaikeustason puolesta peliä voisi suositella myös pienemmille lapsille, jotka ymmärtävät tasoloikkien päälle, mutta vaikean lopun takia pelihousujen repiminen vanhemmallakin pelaajalla voi käydä lähellä. Toki, jos malttia riittää ja loppuvastuksien suhteellisen yksinkertaiset taktiikat jäävät mieleen, on nuoremmallakin pelaajalla mahdollisuuksia selviytyä.
Pelin lyhyttä elinikää paikkaamaan on pakettiin lisätty valju Party Game -moodi, jossa pelaaja voi mitata taitojaan joko yksin tai kaveria vastaan. Tarjolla on kolme erilaista kilpailumuotoa: ritari-, puunhakkaaja- ja taikuritaistelu. Ritarien kilvassa puzzle-pelien tapaan taivaalta tippuu palikoita, ja pelaajan tulee tuhota niitä hyväksi käyttäen räjähdysvoimaisia pommipalikoita. Voittaja on se, joka tuhoaa parhaat pisteet antavat palikat. Puunhakkaajien ottelussa taasen kilpaillaan siitä, kuka kiipeää nopeimmin puuta ylös. Hommaa vaikeuttavat hieman latvasta tippuvat ruukut sekä paikoilleen jäädyttävät pölyhiukkaset. Taikuritaistelussa pyritään saamaan ennen vastustajaa kentältä löytyvä sydän, joka mahdollistaa yhden laukauksen ampumisen. Tarkoituksena onkin osua toiseen pelaajaan. Käytössä on aina yksi ammus kerrallaan, jonka jälkeen haetaan uusi sydän, joten toinen pelaajista on aina jahtaavan ja toinen jahdattavan roolissa.
Party Game -moodi ei tarjoa mitään näkemisen arvoista itse pääpelin lisäksi, ja valitettavasti minipelit ovat tylsiä sekä yksinkertaisia. Edes uusien piste-ennätysten tehtailu ei muutaman yrityksen jälkeen enää jaksa kiinnostaa. Moninpeli on tehty paketissa turhan hankalaksi, sillä minipelien pelaaminen ei onnistu yhdellä pelikasetilla vaan myös kaverin on omistettava samainen peli. Toisaalta on moninpelikin omalla tavallaan onnistunut, sillä pääpelimoodia on mahdollista pelata kaverin kanssa.
Silmän ja korvan karkkia
Graafisesti peli on mukavaa katseltavaa. Väripaletti on laaja ja ulkoisesti SNES-versiosta on päästy eteenpäin. Sarjakuvamainen ulkoasu sopii pelin Disney-tyyliin mainiosti, ja sitä sovelletaan tasojen teemojen mukaan. Välillä seikkaillaan jäisissä maisemissa ja toisinaan metsän siimeksessä. Myös taustoihin on uhrattu aikaa, mutta valitettavasti yksityiskohtia ei näy kovinkaan paljon. Lisäksi kehuja ansaitsee hahmosuunnittelu, ja etenkin loppuvastukset ovat ulkoisesti kekseliäitä.
Musiikillisella puolella peli on onnistunut, sillä taustalla soivat kappaleet ovat mukavan melodisia sekä mieleen jääviä. Musiikki kulkee hyvin käsi kädessä graafisten teemojen kanssa, joten audiovisuaalisesti peli toimii hyvin. Myös ääniefektit ovat melko hyvin kohdallaan, joskin vihollisten kohdalla olisi voinut odottaa enemmän satsausta tällä saralle.
Peruspompintaa perushintaan
Disney’s Magical Quest 3 starring Mickey & Donald tarjoaa sitä samaa kuin sarjan edeltäjät, eikä pelisysteemiin ole puututtu millään lailla. Pukujenvaihtosysteemi toimii melko hyvin, mutta edes jonkinlaisia pieniä muutoksia olisi kaivannut sarjan edetessä kolmanteen osaan. Toinen häiritsevä tekijä on pelin lyhyt pituus, sillä muutaman tunnin pituisena seikkailu ei tarjoa vastinetta rahoille. Harmittavan usein Game Boy Advancella nähdään nykyään samankaltaisia lyhyitä pelikokemuksia. Lopuksi vielä sanottakoon, että markkinoilta löytyy paljon parempia kevyitä tasoloikkakokemuksia. Nykyisessä Game Boy Advance -pelien tarjonnassa Disney’s Magical Quest 3 starring Mickey & Donald jää pahasti jalkoihin.
