Noin vuosi sitten Burnout tarjosi ensimmäisen annoksen kaahausta ja nyt on tullut aika panna jatko-osa koeajolle. Pelisarjan tavoite on hurjavauhtisen kaahailun tunne, joka saavutettiin jo ensimmäisessä versiossa varsin hyvin. Vauhti ei ole vähentynyt, päinvastoin. Ensimmäinen Burnout kärsi kuitenkin kotikoneen peliksi liiasta arcademaisuudesta pelitilojensa toteutuksessa. Nyt pelin tärkein moodi eli mestaruuskisa on saanut aivan uuden ilmeen ja sitä myötä roppakaupalla lisää mielenkiintoa ja kestävyyttä. Ennen kuin muita pelimoodeja pääsee tahkoamaan, täytyy suorittaa lyhyt ajokoulu, joka saisi Ensio Itkosen kaivelemaan nitroja taskusta. Gran Turismo -periaatteella suoritukset on porrastettu mitaleihin. Tämä on kuitenkin vain helppo suupala, jossa opetetaan vaarallisen ajon alkeet. Pronssimitalit kaikista osista riittävät jatkoon.
Uusi uljas Championship-tila
Mestaruusmoodi ei ole enää niin tiukan lineaarinen. Pään seinään hakkaaminen vie tunnetusti mielenkiinnon pelistä kuin pelistä. Burnout 2:ssa menestys avaa yleensä enemmän kuin yhden uuden kilpailun pelattavaksi. Kaikki kisat eivät ole kolmea konekuskia vastaan kisaamista vaan vaihtelua tuovat ns. face off –kisat, jotka voittamalla saa vastustajan auton omaan käyttöön. Kolmas kilpailutyyppi on pursuit, jossa poliisiautolla pyritään runnomaan rikollisen auto ajokelvottomaksi määrätyn matkan puitteissa. Jos on pelannut peliä nimeltä Chase HQ joskus vuonna Kleopatra, tietää heti mistä on kysymys. Vihulaisauton kunnon näkee sekä mittarina ruudulla että mustana savuna ja putoilevina puskureina. Tämänkin kisan palkintona on rikollisen auto.
Itse pelissä eteneminen vaatii varsinaisten grand prix-sarjojen voittoa. GP:t koostuvat 3-6 osakilpailusta, joista pisteet lasketaan yhteen ja sarjan voitto avaa seuraavan GP:n. Kaikkien osakilpailujen voitto vaaditaan kuitenkin kaikkien bonustavaroiden avaamiseen. Neljän GP:n jälkeen pääsee karsimaan custom-mestaruussarjaan, jossa menopelit muuttuvat hurjemmiksi, viritetyiksi versioiksi perusautoista. Huomionarvoinen seikka mestaruusmoodissa on se, että GP:itä voi jättää kesken osakilpailujen välillä ja käydä välissä toisia kisoja (tai vierailla vaihteeksi Elämässä).
Jos mestaruussarja alkaa kyllästyttää, tarjolla on Crash-moodi, jossa ajetaan suinpäin vilkkaan liikenteen joukkoon tavoitteena panna Tapiolan talous kerralla kuralle. Ensimmäisestä kosketuksesta lähtien koko ryysis näytetään upeasti hidastettuna tapahtumasarjana ja lopuksi tarkastetaan vahingot helikopterikuvasta. Mitaliperiaate on tässäkin käytössä ja kultamitalit avaavat uusia temmellysalueita. Mukava lisuke pidentämään pelin elinikää. Kaksinpelinä voi jaetulla ruudulla pelata yksittäisiä kisoja tai rosvo-poliisi -leikkiä. Crash-moodissa voi neljäkin pelaajaa vuorotellen ottaa selvää kuka saa eniten tuhoa aikaan.
Lisäksi löytyy Time attack -tila ilman vastustajia huippuaikojen kellotusta varten. Ihmetyttää vain miksi aika-ajotilaankin on pitänyt survoa mukaan kaikissa muissakin pelimoodeissa oleva arcadetyylinen aikaraja kun kierrosennätysten rikkominen on tavoitteena. Onneksi siitä ei ole haittaakaan, koska aikaraja on todella löysä. Pelissä voi luoda jokaiselle käyttäjälle oman profiilin, johon peli kokoaa monipuolista tilastoa yhteenlaskettuna kaikista pelaajan ajoista. Peli ylläpitää myös ratakohtaisia ennätyksiä, ei pelkästään aikoja, vaan myös esimerkiksi pisin yhtäjaksoinen vierailu vastaantulijoiden kaistalla.
Driftissä on voimaa
Pelattavuuden voisi tiivistää kolmeen sanaan: se on siinä. Sivuluisu on olennainen osa pelattavuutta ja ilman sitä on turha kuvitella pärjäävänsä isoille pojille. Mutkiin joutuu ilman sitä hidastamaan aivan liian paljon. Edellinen lause kertookin varsin selvästi, että realismissa on otettu reilusti vapauksia, mutta se ei suinkaan tässä pelissä tee ajamisesta arvaamatonta tai tunnotonta. Ajaminen on huikean hauskaa, vauhdintunne äärirajoilla eivätkä kädet tahdo pysyä hiestä kuivina liikenteen seassa luoviessa. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, ensin huokailee "millä ihmeen tuurilla mä tosta sumasta selvisin?" ja hetkeä myöhemmin tekee mieli pomppia tasajalkaa, kun rekan perä on taas päässyt yllättämään. Sitten jälleen naureskellaan kilpakumppanin täräyttäessä risteyksessä bussin kylkeen kun samalla itse selviää täpärästi tilanteesta.
Ratteja tuetaan ja force-efektit on hyvin toteutettu. Ratittomien ei kuitenkaan kannata peliä hylkiä sillä myös dualshock-ohjaus on mainio. Kaasu ja jarru löytyvät haluttaessa myös oikeasta analogitatista. Pelaaminen on padilla jossain määrin helpompaa kuin ratilla, koska nopeat ohjausliikkeet sujuvat helpommin. Pienenä kummallisuutena nappeja ei voi määrittää uusiksi, joskin perusasetuksia sopivampaa kokoonpanoa on vaikea kuvitella. Tähän kuitenkin jokaiselta löytyy oma mielipide, mikä olisi pelin tekijöiden pitänyt ottaa huomioon.
Muista aina liikenteessä...
Radat ovat hyvin suunniteltuja, mielenkiintoisia, vaihtelevia ja todella hienoja myös maisemiltaan. Lyhyitä vaihtoehtoisia reittejä löytyy paikoittain ja välillä huomaa eksyneensä erotetulle vastaantulijoiden väylälle, josta ei ole hetkeen paluuta omalle puolelle. Konekuskit ajavat hyvin ja välillä myös ilahduttavan huonosti sekä ottavat riskejä siinä missä pelaajakin. Sunnuntaiautoilijat vilkuttelevat valoja ja tööttäilevät hädissään näille kilpaileville kaistapäille. Lisämaustetta kaahaamiseen tuo Burnout-mittari, jota voi kasvattaa ajamalla vastaantulijoiden puolella, sivuluisuilla, hypyillä ja täpärillä ohituksilla. Kun mittari tulee täyteen, käytössä on tarvittaessa boost, jonka käyttöä tehostetaan kuvallisilla ja äänellisillä efekteillä.
Kisoissa turhautumiskynnys on korkeammalla kuin ykkös-Burnoutissa, sillä pienimmät töytäisyt eivät enää aiheuta kolaria. Vauriomallinnusta on parannettu, osia irtoilee mukavasti ja runko vääntyy. Saisi kyllä vääntyä paljon enemmänkin, sillä nokkakolari kahdensadan vauhdissa panisi oikeasti auton melko rusinaksi. Fysiikkamallinnus on aidon tuntuinen, mikä tekee kolareista hienoa katsottavaa. Erityisesti liikenteessä liikkuvien rekkojen käyttäytyminen on hyvin mallinnettu. Ne eivät todellakaan pysähdy hetkessä, vaan liukuvat jarrut pohjassa ja perävaunu linkussa ketjukolarisumaan ja seuraukset ovat sen mukaiset.
Kolarit näytetään ulkopuolisesta kamerasta nyt vain kertaalleen, joten tien päälle pääsee takaisin aavistuksen verran nopeammin. Muilta osin uusintapuoli on sitten ryssitty totaalisesti. Vapaa uusinta puuttuu kokonaan, kisan näkee vain alusta loppuun ilman kelaus- ja tallennusmahdollisuutta ennalta määrätyistä tv-kuvakulmista. Missä on ykkösosan loistava älynväläys, joka antoi katsoa kisan kaikki kolarit koosteena? Tästä SUURI miinus, sillä nyt kolareissa olisi todella nähtävää. Etenkin Crash-moodissa tallennusmahdollisuus olisi mannaa.
Hyvää ja kaunista
Tekninen toteutus ei jätä paljoa toivomisen varaan. Grafiikka on miltei GT3:n tasoa ja mikä tärkeintä, se pyörii. Se pyörii eikä töki koskaan eikä missään. Ei edes 50 Hz moodissa. Jaetun ruudun kaksinpelissä 50 Hz moodilla tosin ruudunpäivitys putoaa, mutta pysyy silti tasaisena. 60 Hz kaksinpeli on selvästi sulavampi, eikä jää kauas yksinpelistä ruudunpäivityksessä. Piirtoetäisyys on pelissä yllättävän pitkä eikä minkäänlaista clippingiä esiinny. Eri sääolosuhteet ovat efektinä nättejä, mutta ajettavuuteen ne eivät liiemmin vaikuta, mitä nyt auto lähtee sivuluisuun vähän helpommin sateella. Latausajat eivät anna aihetta jääkaapilla käyntiin ja muistikortin kulutus on olematon. Äänet ja musiikki ajavat asiansa vaikkei korvia pahemmin hemmotellakaan.
Rukkasia pelille voisi antaa puutteellisten uusintatoimintojen lisäksi ajokuvakulmien vähäisyydestä (samat vanhat 2 kpl) ja kontrollien muokkausmahdollisuuden unohtamisesta. Lisäksi kilpakumppaneiden kiilaileminen voisi olla paremmin tehty. Nyt se on ikävän tunnotonta eikä peltikään ryttäänny. Olisi kiva pakottaa vastustaja tekemään lähempää tuttavuutta bussin sisätiloihin. Muuta moitittavaa on tästä pelistä yksinkertaisesti vaikea keksiä.
Tämä adrenaliinipommi on tällä hetkellä PS2:n paras, kaunein ja viihdyttävin arcade-ajopeli. Ehkä sen elinikä ei ole yhtämittaisena kovin pitkä (silti ikuisuus verrattuna edeltäjäänsä), mutta kyllä tällaisten pelien pariin palaa lyhyinä annoksina tauonkin jälkeen. Jos tällaista tulee jatkossakin, Acclaim voi allekirjoittaneen pahastumatta maksaa vaikka koko Euroopan ylinopeussakot.
