Aaveet ovat täällä
On vuosi 2008, Venäjä haluaa takaisin neuvostoaikaiset osavaltionsa. Venäjä on valmis käyttämään voimakeinoja eikä kaihda terrorismia. Yhdysvaltain johtajat eivät voi antaa tällaisen tapahtua. He lähettävät parhaimman erikoisyksikkönsä Itä-Eurooppaan turvaamaan sen alueita Venäjän militaariselta uhalta. Tämä erikoisyksikkö tunnetaan nimellä The Ghosts. Iskuryhmällä on koulutuksen lisäksi USA:n armeijan teknologian kehittyneimmät aseet ja varusteet. Aaveet ovat valmiita lähtemään matkaan ja eliminoimaan Itä-Euroopassa piilevän uhan.
Tom Clancy on maailman tunnetuin toimintakirjailija. Herra on tullut myös tunnetuksi palialalla loistavien sotastrategiapelien muodossa, jotka jaksavat kiinnostaa massoja realismillaan. Huuman aloitti Tom Clancy's Rainbow Six, joka poiki sittemmin useamman jatko-osan ja paranneltuja versioita. Clancy-perheen kenties toiseksi paras tekele on myös käännetty Sonyn mustalle tornille. Ghost Reconin PS2-versio sisältää 15 perustehtävää sekä PC:lle tulleen Desert Siege -lisäosan kahdeksan tehtävää. Pelattava ei ainakaan lopu kesken tehtävien osalta. Kun on pelannut yksinpelikampanjan täysin läpi, onkin aika siirtyä moninpelikampanjaan, jonka voi pelata kaverin kanssa yhteistyössä läpi, tehtävä tehtävältä. Kaveriaan vastaan voi pelata myös tutumman deathmatchin muodossa. Jotenkin tuo kaksinpelin vastakkainpeluu tuntuu köyhältä, sillä ihmispelaajat ovat ainoat hahmot koko kentällä eikä multitapia käytetä hyödyksi. Tuntuu siis turhalta jauhaa yhtä kaveria vastaan, suurimmaksi osaksi ne kisat voittaa pelaaja, jolla on eniten kokemusta pelistä ja joka osaa hyödyntää taktiikoita.
Käännöstyöstä vastannut Ubi Soft on tehnyt varsin mallikasta jälkeä. Valikot ovat helppokäyttöisiä ja kaikki tarvittava ja säädettävä on aivan käsien ulottuvilla, tosin kontrollien muokkaaminen olisi saanut olla asteen verran vapaampaa. Pienen selailun jälkeen silmään iski Special Features -valikko, joka oli täynnä sitä itseään. Ubi Soft on ahtanut pelilevylle Making of Ghost Recon -dokkarin, joka on yllättävänkin kattava ja mielenkiintoinen. Mielenkiintoisimpina mainittakoon kunniamitalit ja niiden saamiskriteerit, aseet ja erikoistarvikkeet sekä luonnokset pelin kentistä ja Ghosteista. On miellyttävää katsoa tällaista kättenjälkeä, joka on omistautunut näinkin tarkasti asiaansa. Aluksi Special Featureissa on vain pari kuvaa katsottavana ja vastaavaa, mutta pelin edetessä ja tehtävien suorittamisesta annetaan palkkioksi lisää pikkusälää ja uusia Ghost-tiimiläisiä opastettavaksi.
Yli vuorten ja laaksojen
Graafinen esitys on ihan kohtuullista, mutta odotin jotain suurempaa, silmiä hivelevää ulkoasua. Maasto näyttää hienolta, puut heiluvat tuulessa, joki virtaa vuolaana ja aurinko porottaa keskipäivän loisteessa. Kenttäsuunnittelu on persoonnallista. Kalliolaaksojen jylhät rinteet nousevat taivaisiin ja sodan tuhon ja hävityksen kangistamat kylät ovat kuin aavekaupunkeja. Oli kenttä millainen tahansa, tunnelma on aina hektistä ja sopii tilanteeseen kuin nyrkki silmään. Hahmot ja muut sivulliset näyttävät oikein hienoilta, etenkin maastopukeutuneet Ghostit. Harmittavana asiana huomasin, että heti kun he alkavat liikkua hieman etäämmällä, se hienous katoaa. Vihollisten animaatio on todella löyhästi tehty, sillä se muistuttaa lähinnä ala-arvoista diaesitystä. Pientä legomaisuutta on havaittavissa etäällä liikkuvista hahmoista. Mutta kuten sanottua, grafiikan ei tule antaa pilata muuten erinomaista pelikokemusta.
Pelin voi tallentaa vain tehtävien välillä ja tehtävä kestää riippuen vaikeustasosta, tehtävästä ja pelaajasta viidestä minuutista puoleen tuntiin. Olisi siis hieman ärsyttävää tyriä juuri tehtävän loppumetreillä, mutta tämäkin on otettu huomioon. Välitallennuksia voi tehdä mielinmäärin tehtävän aikana ja jos jokin menee pieleen, voi hypätä takaisin valittuun kohtaan vaivatta. Jippona on se, että et voi jatkaa välitallennuksen kohdasta, jos resetoit koneen. Voi vaikuttaa hieman turhauttavalta ja hyödyttömältä, mutta ainakaan ei tarvitse aloittaa tehtävää kokonaan alusta. Usein latausajat vaivaavat pelitilanteessa kentän generointia, mutta tässä tapauksessa pahimmat lataukset tulevat heti alussa. Olin hyvin yllättynyt kun huomasin kenttien koon, mutta latauskohtia ei ilmennyt. Puhdasta jälkeä.
We got a man down here!
Äänimaailma tuo tullessaan tilanteeseen sopivia vivahteita ja orkestraalisia sulosointuja. Rauhallinen ilta, vartijat tarkistamassa iltavuorollaan lähimetsän aluetta. Pian pelaaja saa vartijat tähtäimeensä ja joutuu keskelle tulitaistelua. Konekiväärin laulu houkuttelee usein paikalle lisää vihollisia, jotka vastaavat tuleen tulella. Nämä hektiset toimintakohtaukset voivat venyä useiden minuuttien pituisiksi taktikoimis- ja väsyttämiskohtauksiksi, joissa ovelampi vetää pidemmän korren. Musiikki vaihtuu tilanteen mukaan tunnelmaan sopivaksi ja tuo tulitaisteluihin uusia ulottuvuuksia ja sopivaa vaihtelua hiippailulle. Ghostien huutelut toisille parantavat entistä enemmän tunnelmaa ja pelaaja samaistuu hahmoihin nopeasti, näin ollen ajattelee taktiikoita tarkasti ja viimeistellysti.
Pelaaja ohjastaa kahta kolmen hengen tiimiä ja voi vapaasti valita ohjattavan hahmon näiden väliltä. Toiselle tiimille voi asettaa valmiin reitin tai ohjastaa heitä manuaalisesti perässä. Mikäli oma Alpha-tiimi kyllästyttää, tai täytyy käyttää tiettyä erikoisominaisuutta, joka on toisella tiimillä, voi pelaaja ryhtyä ohjastamaan Bravo-tiimiä nopeasti ja vaivatta parilla napin painalluksella. Tiimiläisten tekoäly on useimmiten hyvää, mutta harvoin ja ei-toivottuina hetkinä tekoäly heittäytyy hankalaksi ja aiheuttaa pelaajalle harmaita hiuksia ja hampaiden kirskuntaa. Ahtaat paikat kuten talot tuottavat erityistä tuskaa, kun omat tukkivat tien, jos pelaajan täytyy perääntyä. Ghost Reconin vihollisten tekoäly on yksi parhaimmista, mitä missään pelissä olen kohdannut. Viholliset eivät jää tykin ruoaksi, vaan vetäytyvät maihin ja yrittävät piiloutua lähimmän puun tai pusikon taakse pyrkien sieltä käsin eliminoimaan pelaajan tiimit. Näkyvälle paikalle ei ole hyvä jäädä. Nappi tulee varmasti ja nopeasti otsaan ennen kuin kerkeät kissaa sanomaan.
Heti alusta asti FPS-pelaajat tuntevat olonsa kodikkaaksi kontrollien osalta. On yllättävää, että PS2-ohjain on näinkin sopeutumiskykyinen FPS:iin, eikä sen kanssa tule mitään suurempia ongelmia. Pienet sekavuudet ja sormet solmuun saavat hetket selittynevät käskyjen ja toimintojen rajallisuudella verrattuna PC-isoveljeensä. PS2-ohjaimen napit eivät kata kaikkia tarpeellisia ja muita pikkukikkoja, joita tässä kaipaisi. Niin kauan kuin toisen tiimin käskyttäminen, liikkuminen ja ampuminen on helppoa ja vaivatonta, ei suurempia valituksen aiheita ole. PS2-versiossa oleva kompassi helpottaa peliä aivan liikaa, mutta se on miltei välttämätön, etenkin aloittelijoille. Se näyttää vihollisten tarkan sijainnin, mikä tuntuu jo huijaamiselta ja vie askeleen epärealistisempaan suuntaan. Mikäli on taitava ja vanha kehäkettu, vaikeusastetta nostamalla kompassista poistetaan vihollisten tarkat sijainnit ja voi hyvällä omallatunnolla jatkaa matkaansa.
The final briefing
Ghost Recon on erinomainen osoitus, että PC-porttauksetkin voivat olla vähintääkin yhtä hyviä kuin esikuvansa. Tietenkin paremman multiplayer-tuen puuttuminen häiritsee, sillä Ghost Recon olisi ehdoton ässä kaverien kanssa cooperativena tai deathmatchina. Jos etsit jotain multiplayer-ammuskelua, ei Ghost Recon ole sinua varten ja suosittelen kääntymään Red Faction 2:n ja/tai TimeSplitters 2:n puoleen. Mikäli suosit enemmän sotastrategiaa, realistista tuntumaa ja asiaan täysin perehtynyttä peliä, on Ghost Recon sinun juttusi. Kirkkaasti yksi PS2:n parhaimmista peleistä, jota ei saa jättää hyllyyn, mikäli aihe kiinnostaa edes hieman. Erinomaista työtä. Ei täydellistä, mutta todellakin loistavaa työtä kääntäjiltä. Tom Clancy iskee jälleen kuin miljoona volttia.
