Haamujengi
Tom Clancy-pelien debyytti ja ilmiön Xboxilla aloitti Metal Gearin-tappajaksikin tituleerattu, Splinter Cell. Poiketen Rainbow Sixien tyylistä,
Splinterissä pääpaino oli stealth-toiminta, jonka se hoiti varsin mallikkaasti. Muutamaa kuukautta myöhemmin tehtiin konsoli käännökset, huikean
menestyksen PC:llä saaneelle, Tom Clancy's Ghost Recon -sotastrategialle. Kunkin alustan peli eroaa niin pelillisesti kuin ulkoasusakkin perusteella,
Xboxin versioon siunaantui PC:n laadukas ulkoasu, Live-tuki sekä Desert Siege -lisäosan moninpelikartat.
PC-käännökset eivät ole useimmiten konsoleilla mitään ihailtavaa työtä, mutta Xboxin ja PC:n omatessa lähes identtisen ohjelmointikielen, ei porttauksia
kannata ainakaan ennakkoluulojen perusteella hyljeksiä. Vaikka Clancy-perheenseen ei ole vielä mustia lampaita ängennyt, aina hyvä sarja onnistutaan
pilaamaan liian kovalla kiireellä tehtyjen jatko-osien takia. Onneksi ne voidaan jättää myöhemmälle, Ghost Reconista ei siihen ole. Realismia tavoitellessa,
käytössä olevat aseet ovat yksityikohtaisesti mallinnettuja Yhdysvaltain Erikoisjoukkojen tällä hetkellä käyttämistä aseista. Eroja eri aseiden väliltä
löytyy roimasti ja sen oman suosikin löytäminen ei ole helppoa, sen kun pitäisi sopia tilanteeseen kuin tilanteeseen, lähi- ja kaukotaisteluihin. Aseiden
valintaa kannattaa suunnitella kartan perusteella, avomaastoisiin kenttiin soveltuu parhaiten kiikarikivääri, kun taas kaupunki -sotiin konekivääri.
Huolimatta laajasta asevalikoimasta, voi pelaaja kantaa mukanaan vain kahta asetta, yhtä kivääriä ja yhtä tarviketta, joka voi olla käsiaseesta kranaattiin.
Jokaisella hahmoluokalla on omat aseensa joihin on erikoistunut, mutta yleiset aseet kuten käsiaseet, kiikarit ja kranaatit ovat kaikilla samat.
Graafisesti Tompan Ghost Recon ei luo uusia uria, mutta se puolustaa tonttiaan kunniakkaasti. Maasto antaa erinomaisen suojan piileskelyyn puiden
ja pensaiden lehtien lepattaessa tuulessa, mutta samalla se piiloittaa väijyvät viholliset, joita ei hevillä erota vaikka ryömisivätkin nelinkontin
maastossa. Koneen ohjastamat terroristit omaavat ilmiömäisen teköälyn jo recruit-vaikeusasteella, mutta niin omaavat omat ghostitkin. Toisinaan
tulitaistoissa pelaaja jää ylimääräiseksi rattaaksi vihollisten ja omien joukkojen roiskiessa toisiaan luotisateilla. Terroristien yliluonnolliset
aistit eivät jätä pelaajalle paljonkaan yllätyshyökkäyksien varaa. Heti kun pahaa aavistamaton pelaaja pistää nokkansa vähänkin näkyvälle kohdalle,
niin johan tulee pommia päähän. Riemastumisen ja illakoimisen hetket ovat käsillä kun samaa kohtaa pääsee pieksemään viidennen kerran.
Terroristeja latoon
Ghost Reconista löytyy 15 yksinpeli-kampanja karttaa, jotka kattavat perus-Ghost Reconin, tämän lisäksi löytyy kahdeksan Desert Siegen -lisäosan moninpeli
karttaa. Perus-kampanjan voi pelata joko yksin tai kaverin kanssa yhteisvoimin co-operative-moodissa, joka antaa uutta pontta purjeisiin. Harmillisesti,
kaikki samalta Xboxilta pelattavat moninpeli -tehtävät tukee vain kahta pelaajaa, eikä Livessä pelaaminen luonnistu kuin yhdellä per Xbox. System
Linkillä voi tosin linkittää kaksi tai useamman Xboxin LANiin, jolloin pelaajamäärän katto on 16. Kaikilla tuskin ei ole kaveripiirissä niin montaa Xboxin
omaavaa, joten jouhevammin tätä System Linkiä voi kuluttaa vaikkapa XBConnectilla.
Moninpeli Livessä on Ghost Reconin kovin valttikortti, turpaanmättäjäisiin voi osallistua maksimissaan 16 pelaajaa. Toiminta käy hektiseksi Livessä
viimeistään pelaajan ollessa ainoa tiiminsä henkiinjäänyt, vastapuolella ollessa kolminkertainen määrä, jolloin erotetaan jyvät akanoista. Taktikoimalla,
hermopelillä ja karttojen tietämyksellä pahimmatkin tilanteet voi kääntää edukseen, millä ansaita muiden pelaajien kunnioituksen. Huijareiden loistaessa
poissaolollaan, ei mikään voi estää täydellistä pelikokemusta. Useista peleistä tuttu camping -termi omaa Ghost Reconissa aivan oman merkityksen. Sillä
mitataan hermoja ja kuka pystyy pitämään kanttinsa kun tilanne on äärimmillään, toisinaan suora toiminta voi kääntyä taktikoimalla voitoksi. Harmittavaa
lagaamista voi esiintyä serverillä, kuin serverillä hostaajan yhteydestä huolimatta. Yllättävän harvinainen ja selittämätön ilmiö, jonka esiintymiset
selittyvätyhtä helposti kuin kuun linjasta Merkuuriuksen ja Saturnuksen kanssa Unikeon päivänä.
Ei sinne, hei! Ei, älä leiki kukkien kanss... Laske se maahan!
Omien joukkojen käskyttämisestä on tehty käsittämättömän hankalaa. Pelaajalle on annettu luotsattavaksi läpi tehtävien Alpha- ja Bravo-tiimit, pelaajan
aloitus joukkio on Alpha, mutta Ghostin ja tiimin vaihto onnistuu lennostakin yksinkertaisesti yhdellä napilla. Hankalaksi tämän tekee se, että Bravo
tiimi seuraa oman joukkonsa johtajaa ja Alphan omansa. Näin ollen toinen tiimi seisoo paikallaan, kun pelaaja kuljettaa toisen paikasta A, paikkaan B.
Toinen vaihtoehto on kartta, jonka käyttäminen on aivan liian vaivalloista ja epätarkkaa. Pelaaja liikuttaa kartan kursorin haluamalleen paikalle ja
napsauttaa nappia, niin kone ohjastaa tekoäly-tiimin halutulle paikalle. Epätarkaksi sen tekee se, että kursorille on ennaltaan asetettu paikat,
joihin se voi käskyttää joukon ja yksi liikutus vastaa useita metrejä maastossa ja yksikin liika-metri voi olla kohtalokas.
Metsän humina solassa, joen virtaamisen solina ja taistelujen runnomien kylien laukauksien kaiku ovat varsin voimakas-tunteisia, ja antavat juuri toivotun
tunteen. Tunnelma välittyy uskottavasti, korvessa heilumisen illuusio on lähempänä kuin koskaan ennen. Huudot kuten "Enemy down", "Good-bye" ja
"We got man down!" tulitaisteluiden säestämänä antaa selittämättömiä kiksejä.
Mission Accomplished
Loppupeleissä Ghost Recon ei tee suurempaa eroa PC-veljeensä, niin hyvässä kuin pahassa, Live-tuen lisäksi. Hiiri & Näppis -komboa ei tule ikävä
missään tilanteessa, sen verran mallikkaasti kontrollit on aseteltu. Tähtääminen pelaajasta kiinni, pieleen menneistä osumista voi vain syyttää itseään,
vaikkakin kiikarikivääriä käytettäessä rekyyli keskittyy todella hitaasti laukauksen jälkeen. Kuitenkin yksi täysin käsittämätön asia on kontrolleihin
pitänyt ahtaa, nimittäin puhuminen Livessä. Puhuaksesi pelissä tai pelin huoneessa, täytyy painaa valkoinen nappi pohjaan ja esittää asia, sitten
päästää namiska irti. Tämä toki estää puhumasta mitä sylki suuhun tuo, mutta eikös se nappi Headsetissä ole siinä juuri sitä varten? Puhumisesta
tulee todella vaikeata, keskellä tulitaistelua kun ei pahemmin kerkeä hamuilla muita nappeja kuin niitä elintärkeitä. Tiettyjä tehtäviä suorittamalla
pystyy laajentamaan asevalikoimaa, hahmoja ja karttoja. Tehtäviä löytyy yhteensä 50 ja ne vaihtelevat tarkk'ampujan hommista suojelemiseen.
Haastetta tästä löytyy kerrakseen ja se on ainoa tapa saada lisä-kivaa. Taktinen räiskintä ei ole koskaan aikaisemmin onnistunut allekirjoittanutta
viehättämään, Ghost Recon on postiivinen yllättäjä. Se tuo tervetullutta vaihtelua Xboxin harmaaseen-toiminta-FPS -massaan, ja jokaisen pitäisi tämä
itse kokea.
