Räpellystä rinteessä
Namco on tunnettu konsolipeliensä lisäksi myös lukuisista kolikkopeleistään ja useimmat yhtiön tunnetuimmista sarjoista onkin nähty molemmilla laitteistoilla. Nyt hiukan tuntemattomampi Alpine Racer -sarja on pujotellut kolikkopelien parista konsolien ihmeelliseen maailmaan. Laskettelu on siis tällä kertaa pelin henki ja monojen jatkeeksi pelaaja voi valita suksien, lumilaudan ja minisuksien väliltä. Kuulostaa varmaankin melko tavalliselta extreme-urheilupeliltä, mutta täytyykin heti alkuun selventää asian laita. Alpine Racer 3 nimittäin poikkeaa melko yllättävästi markkinat pullollaan olevista extreme-nimikkeistä, mikä on melko harvinainen ilmiö kyseisessä peligenressä. Tosin tällä kertaa eroavaisuudet eivät ole pelille kovinkaan paljon eduksi - itse asiassa juuri päinvastoin.
Pelin idea on kaikessa lyhyydessään ja ytimekkyydessään mäenlasku. Monille varmaan syntyykin jo mielikuva hyppyreitä ja kielekkeitä pullollaan olevista rinteistä, joissa voi suorittaa lukuisia erilaisia temppuliikkeitä, mutta nuo harhaluulot voi pyyhkiä saman tien pois mielestä. Alpine Racer 3:sta ei nimittäin löydy edes hyppynappulaa, vaan pelissä todellakin keskitytään vain ja ainoastaan laskettelemiseen upeiden liikesarjojen loistaessa poissaolollaan. Tai ainakin melkein, sillä ne ainoatkin liikkeet suoritetaan painamalla yhtä nappia ilmalennon aikana, joka syntyy laskettelemalla rinteiden harvoihin hyppyreihin. Napin painalluskaan ei itse asiassa olisi useimmiten tarpeellista, hahmot nimittäin tekevät liikesarjansa yleensä automaattisesti, mutta täytyyhän sitä kuitenkin edes jollain tavalla tuntea olevansa mukana pelin menossa. Melko tylsältä kuulostava ominaisuus on todellisuudessa kahta kauheampi kokemus pelaajan ainoan tehtävän ollessa ohjaussauvan liikuttelu.
Kohti alamäkeä
Pelillisesti Alpine Racerilla ei ole juurikaan mitään ihmeellistä tarjottavanaan. Mukana on viisi pelimoodia, jotka tosin eivät kovinkaan paljon edes poikkea toisistaan. Pelin päämoodina toimii Extreme Winner’s Cup -nimeä kantava kokonaisuus, jossa otetaan mittaa vastustajista yksi toisensa jälkeen. Voitetun mäenlaskun jälkeen hahmon pankkitilille ropsahtaa kilpasuorituksen mukainen dollarinippu, jonka voi tuhlata halutessaan parempiin lautoihin ja suksiin. Jonkin verran on kuitenkin hyvä säilyttää takataskussa, sillä mikäli sattuu sijoittumaan kahdesta kilpailijasta ikävästi juuri jälkimmäiseksi, joutuu uudelleenyrityksestä maksamaan yleensä sievoisia summia. Hankittuja välineitä pystyy käyttämään myös pelin muissa moodeissa, kuten vaikkapa Cross Racessa. Siinäkin ideana on lasketella ensimmäisenä maaliviivan ohitse, mutta tietokonevastustajia on tällä kertaa kolme kappaletta. Time Attackia ei varmaankaan tarvitse hirveämmin selitellä, tai saati sitten moninpelaajille tarkoitettua 1 on 1 -moodia. Jälkimmäinen tosin on pelin parasta antia, mutta mistään maata mullistavasta kokemuksesta ei ole kyse. Kuitenkin on sinänsä harmi, ettei moninpelimoodeja ole mukana yhtään enempää, sillä niillä oltaisiin saatu lisättyä peli-ikää edes jonkin verran. Pienoinen piristäjä on myös Slalom-moodi, jossa nimensä mukaan pujotellaan erilaisten porttien lävitse.
Lasketteluun hurahtaneita pelihahmoja ei löydy kovinkaan montaa, mutta tarpeeksi kuitenkin. Jokaisella pitäisi olla omat heikkoutensa ja vahvuutensa, mutta mitään siihen viittaavaa on tuskin havaittavissa. Eri laudat ja sukset sen sijaan muokkaavat enemmän hahmojen ominaisuuksia, ja jokainen laskettelija onkin niin sanotusti erikoistunut tiettyyn lasketteluvälineeseen. Toki kaikille myydään jokaista vaihtoehtoa ja välineiden väliset erot huomaakin helposti ohjattavuudessa ja nopeudessa. Rinteitä löytyy suurin piirtein yhtä monta kuin hahmojakin, ja suurimmassa osassa ainoat poikkeavuudet ovat erilaiset olosuhteet. Mitään ihmeellisempiä maisemia ei ole luvassa, lukuunottamatta pelin futuristista kaupunkirataa, mutta tuleepahan matkan varrella vastaan muun muassa lumivyöryjä, sokaisevia valonheittimiä ja myös junia. Ihmeellisintä kuitenkin on, että lukuisiin esteisiin törmääminen tuskin lainakaan hidastaa innokkaita laskettelijoita, mutta seinää pikkaisen hipaistessakin hahmo lentää suoraan rähmälleen. Sääolosuhteet eivät juurikaan vaihtele, mutta muutamia sumussa suoritettavia kisoja löytyy. Nämä ovatkin varmasti pelin haastavimpia koettelemuksia, sillä näköetäisyys on todellakin sen verran lyhyt ettei esteisiin yleensä ehdi reagoida ajoissa.
Miksi, oi miksi?
Visuaaliselta toteutukseltaan Alpine Racer 3 voisi olla ennemminkin PlayStation 2:n julkaisun aikainen peli, tosin sekin saattaa olla liioittelua. Peli-ilme on siis sanalla sanoen ankea rinteiden yksityiskohtien ollessa todella harvassa. Valkoisten kinosten täyttämät radat eivät ulkoisesti juurikaan tunnu poikkeavan toisistaan, minkä lisäksi maisemista ja hahmoista voi havaita myös melkoisesti sahalaitoja. Täytyy myös mainita pelivalikoista uhkuvan laskettelupelin sijasta enemmänkin tappelupelimäistä asennetta, mikä oli allekirjoittaneesta ihan hupaisa juttu. Myös hahmoihin on yritetty saada hauskoja stereotypioita, mutta viimeistään ääninäyttelyn kohdalla tämä asia luistaa käsistä. Jo pelkkä dialogi on käsittämättömän ärsyttävää roskaa, mutta kun siihen lisätään vielä ö-luokan äänityöskentely, joutuvat hermot todella kovalle koetukselle. Viimeistään selostajan typerät välikommentit kuullessaan kiittää luojaa television äänenvoimakkuuden säätömahdollisuudesta. Musiikkiakin pelistä löytyy, mutta ihan mukiinmenevää jumputusta ei jaksa selostajan takia juurikaan kuunnella.
Loppujen lopuksi Alpine Racer 3 on käsittämättömän ala-arvoinen tekele, joka on teknisesti vuosia jäljessä muusta pelitarjonnasta. Vaikka sen kaikkien bonuksien hankkimiseen uhrautuisikin paljon aikaa ja vaivaa, ei asiaa ryhdy edes harkitsemaan pelattuaan peliä yli viisi minuuttia. Varsinkin temppuliikkeiden poissaolo on vienyt pelistä sen viimeisenkin mielenkiinnon rahtusen, joka on saattanut kyteä pelaajien alitajunnassa ennen pelin käynnistämistä. Jos jotain positiivista täytyy pelistä kaivaa, niin täytyy myöntää hahmojen tottelevan mukavasti ohjaimen sitä ainoaa tarvittavaa kohtaa, eli ohjainsauvaa. Kaikilta traumoilta, öisiltä painajaisilta ja muulta tuskalta kuitenkin säästyy parhaiten jättämällä Alpine Racer 3 pölyttymään kaupan hyllylle.
