Halo 3:n myyttinen karttapaketti

Halo 3:n uusimpia karttoja odotettiin kauan, sillä ensimmäistä kertaa niistä kuultiin jo viime kesänä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan moninpelin karttatarjonta olisi kasvanut kuudella kentällä, mutta Microsoft halusi todennäköisesti tukea niiden avulla Halo Warsin ja Halo 3: ODST:n julkaisua. Niinpä kuudesta taistelukentästä koostuvan Mythic Map Packin ensimmäinen osa lyötiin strategiapelin erikoisversion kylkiäisiksi ja toinen osa jätettiin kampanjalaajennuksen kyytipojaksi.

Halo Wars on nyt ollut kaupoissa kuukauden, ja samalla Halo 3:n myyttinen karttapaketti on ollut kovassa testissä Xbox Livessä. Kaikki eivät ole päässeet uusista taistelukentistä vielä nauttimaan, sillä ne saapuvat virallisesti Liven kauppapaikalle 9. huhtikuuta. Pitkä odotus on kuitenkin kannattanut.

Sotaleikkejä matotehtaalla

Halo 3:n karttavalikoiman suurimpiin puutteisiin on kuulunut kompaktien, areenamaisten kenttien vähyys, vaikka Legendary Map Packin Blackout yrittikin paikata tilannetta. Toisaalta tarjonnasta ovat puuttuneet täysin Covenant-teemaiset kentät, koska niitä ei nähty kampanjassakaan. Myyttisen karttapaketin Assembly tähtää täyttämään molempia tarpeita.

Scarab-tehtaalle sijoittuvan taistelukentän ympäröi valtava vihreä meri. Muuten maisema täyttyy punertavan violeteista sävyistä, jotka kylpevät pehmeässä valossa. Yläpuolella avautuu majesteetillinen näkymä, kun jättimäisen sotakoneen osat liukuvat hiljalleen kasattavaksi. Sisätiloissa puolestaan huomataan oransseja lekgolo-matoja pursuavat putket. Samat olennot toimivat hunter-sotilaiden haarniskan täytteenä, ja yhteen scarabiin otuksia mahtuu kokonainen yhdyskunta.

Pääpiirteiltään Assembly on symmetrinen areena, joka sijoittuu kahdelle tasolle. Asettelultaan se tuo mieleen sekä Midshipin että Warlockin, ehkä hieman myös Sanctuaryn. Kahden joukkueen peleissä tiimit aloittavat vastakkaisista tukikohdista , jotka ovat suljetumpia kuin mainituissa esikuvissa. Sisältä voi kuitenkin havainnoida ulkomaailmaa puoliläpäisevien lasien ansiosta. Kerroksien välillä voi liikkua joko ramppien tai ilmahissien avulla.

Areenan keskellä pönöttää torni, joka katkaisee näköyhteydet kentän kulmasta toiseen. Tornin yläkerrasta voi poimia ovelasti suojakenttään piilotetun näkymättömyyden ja alakerrasta moukarin – kunhan muistaa varoa räjähtäviä laatikoita. Keskustan korkealle reunalle on sijoiteltu taktisesti sinko sekä sen alapuolelle kuplasuoja.

Assembly on korkeuseroiltaan Midshipiä hillitympi, joten taisteluissa tärkeäksi muodostuu kahden kerroksen välillä liikkuminen: reunan ja keskustornin yhdistävät rampit tarjoavat suojaa alhaalla hiihtäville, mutta toisaalta yläilmoista tilanteen kontrolloiminen on helpompaa. Halkaisjialtaan Assembly on aavistuksen Midshipiä suurempi, mikä suosii taistelukivääreillä käytäviä dynaamisia kamppailuja. Näkölinjoja hillitään suljetuilla tukikohdilla ja keskustornilla, joten pelaaja harvoin joutuu aloittamaan täysin suojattomana.

Kentän pieni koko takaa, että toiminta pysyy sopivan intensiivisenä maksimissaan kahdeksalla pelaajalla. Yläkertaan kehittyy usein eeppisiä laukaustenvaihtoja, kun taas alhaalla voi yrittää eksyttää vihollisen syöksähtelemällä suojasta toiseen. Lipunryöstössä tukikohdan puolustaminen on periaatteessa helppoa, mutta lyhyt kotimatka ja suojaisa alakerta tekevät ryöstöretkistä oletettua vaivattomampia. Kokonaisuutena Assembly onkin mitä miellyttävin lisä Halo 3:n kenttävalikoimaan.

ISS:n jalanjäljissä

Jos Halo 3:n karttavalikoimasta on puuttunut Covenant-teemaisia kenttiä, niin sama pätee tyystin sisätiloissa pysytteleviin karttoihin, joita Orbital edustaa. Kartta sijoittuu Halo 2:n Cairo Station -avaruuasemaa muistuttavalle laitokselle. Rakennelma on osa valtavaa hissiä, jolla kuljetetaan ihmisiä ja tavaroita kiertoradalle. Aseman ikkunoista näkymän täyttää sininen planeetta. Sisätilat ovat yhdistelmä linjakkaita pintoja ja teknologisen teräviä yksityiskohtia, jotka tuovat oikeassa valaistuksessa mieleen Mass Effectin.

Ensivaikutelma Orbitalista on erittäin sekava, mikä johtuu sen erikoisesta rakenteesta: kenttä koostuu pelkistä käytävistä, eikä kovinkaan suuria yhtenäisiä tiloja ole. Karttaa voisi kuvailla karkeasti kahdeksi osittain päällekkäiseksi hevosenkengäksi, joita yhdistää kaksi portaikkoa.

Tiimipohjaisissa mittelöissä toinen joukkueista aloittaa alhaalta ja toinen ylhäältä. Joukkueilla on näköyhteys heti alussa ikkunoiden välityksellä, mutta ensimmäinen varsinainen kohtaaminen koetaan hevosenkengän kaarteissa, jotka muodostavat yleensä taistelujen pullonkaulan. Kyseisessä kohdassa kaksi tasoa erottaa vain tappavan syvä hissikuilu. Joukkueet lähtevät kilvoittelemaan alemman kaarteen tarkkuuskivääristä ja ylemmän osan singosta, jotka ovat kentän ainoat voima-aseet. Taitavissa käsissä ne ovat tuhovoimaisia, mutta myös maulerilla voi saada paljon vahinkoa aikaiseksi.

Pitkät käytävät tuovat väkisinkin mieleen aikaisemmista peleistä tutun Elongationin ja Longestin. Näköyhteyksiä katkotaan suurilla laatikoilla, jotka luovat haasteita myös mongoosen rattiin uskaltautuville hurjapäille. Käytävillä päättömästi haahuileminen voi osoittautua kuolettavaksi, sillä näköesteet ja seinämien erilaiset syvennykset tarjoavat loistavia väijymispaikkoja kärsivällisille pelaajille. Etenemisreittien kapeuden ansiosta kuplasuojalla ja muilla apuvälineillä on tavallista suurempi merkitys, sillä niiden avulla voi tukkia kokonaisen käytävän.

Orbitalissa paikasta toiseeen ja etenkin kerroksien välillä liikkuminen saattaa viedä turhauttavan paljon aikaa, vaikka kenttä ei ole erityisen suuri. Kartta ei ole ehkä parhaimmillaan kahden joukkueen tappomatseissa. Tehtäväpohjaisissa pelimuodoissa tukikohtiin johtavat suuret ovet suljetaan, mikä tekee pelaamisesta hieman mielenkiintoisempaa. Rakenteen ansiosta pakomatkat ovat pitkiä, joten lippua ei viedä hetkessä tukikohtaan. Aseiden asettelu tuntuu hieman suosivan toista joukkuetta, joten kartta toimii paremmin yksipuolisissa pelimuodoissa.

Bungien mukaan Orbital sopii erityisesti pienempien ryhmien Free-For-All-kesteihin, mutta valitettavasti sen testaaminen on jäänyt toistaiseksi vähemmälle. Kartan vahvuus on kuitenkin sen poikkeava rakenne, sillä vastaavanlaista ympäristöä ei oikein löydy Halo 3:n valikoimasta. Pitkien ja kapeiden käytäviän sekä lukuisten piilopaikkojen ansiosta syntyy varsin mielenkiintoisia tilanteita ja tulitaisteluita, joissa pelaajien nokkeluus ja pelinlukutaito punnitaan.

Abydoksen salaisuudet

Forge-kenttäeditori oli Halo 3:n mukana heti julkaisussa, mutta ensimmäinen sitä varten suunniteltu kartta saatiin Heroic Map Packissa. Foundrylle asetettiin kovat odotukset, joita se ei täysin lunastanut. Varsinkin seuranhakujärjestelmän varassa eläville pelaajille vaikutelma kentästä on jäänyt varmasti erityisen laimeaksi. Bungien vastaus kritiikkiin on Mythic Map Packin kartoista ehdottomasti myyttisin: Sandbox.

Sandbox sijoittuu Sandtrapista tuttuihin maisemiin, joita valaisevat tällä kertaa hämyisä aurinko ja valtavat spottivalot. Ympäristölle ei ole annettu Orbitalin ja Assemblyn kaltaista fiktiivistä selitystä, eikä oletuskokoonpano vaikuta mitenkään erikoiselta. Ilman muokkauksia Sandbox on melko tavallinen symmetrinen ympäristä, jossa jalkaväki ja ajoneuvot sotivat sulassa sovussa. Taistelukenttä on levitetty tasaiselle tasolle, jota reunustavat hiekkadyynit. Liian kauaksi reunoille vaeltaminen palkitaan nopealla kuolemalla tykkitornien hellässä käsittelyssä.

Kartan todellinen luonne paljastuu vasta, kun päälle lyödään Forge-editori. Kentän voi pyyhkiä käytännössä tasaiseksi vailla minkäänlaisia esteitä. Samalla paljastuu, että lattian alapuolelle on piilotettu kokonaan erillinen jättimäinen huone. Vastaavasti yläilmoihin liidellessä voi siirtyä teleportista niin kutsuttuun taivaskuplaan, jossa on erityisesti Forgea varten suunniteltu taso. Kenttämaakarien työkaluiksi tarjotaan hurja valikoima erilaisia rakennuspalikoita. Mukaan mahtuu tavallisten pylväiden ja palkkien lisäksi muun muassa golfmailaksi naamioitu leka ja kaiken sisällään tuhoava ”tappopallo”. Esineiden asettelemista helpotetaan ruudukolla, joka näkyy vain editorissa.

Sandboxissa riittää siis potentiaalia. Xbox Livessä on nähty virallisessa käytössä kolme erilaista versiota kartasta, ja pelaajat ovat ehtineet jo kuukauden väsätä omia näkemyksiään hyvästä moninpelikentästä. Tulosten taso vaihtelee, mutta ennen pitkää esiin pitäisi nousta todellisia helmiä. Hulluimpia visoita Boarding Actionin tai muiden klassikkojen uudelleen luomisesta hillitsee lähinnä esinemäärän rajoittaminen. Lisäksi karttojen visuaalisuus jää jälkeen virallisten tuotosten vastaavasta.

Meidän tavallisten pulliaisten kannalta kriittisin kysymys kuuluu, onnistuuko Bungie valitsemaan pelaajayhteisön tuotoksista laadukkaimmat viralliseen käyttöön seuranhakujärjestelmään. Mikäli Foundryn kohtalo vältetään, voi Sandboxista kehittyä kaikkien aikojen Halo-kartta.

Elääkö se?

Mythic Map Pack on kokonaisuutena jälleen laadukas paketti, jonka jokainen aktiivinen Halo 3 -pelaaja hankkinee muitta mutkitta omakseen. Bungie on tyypilliseen tapaan panostanut yksityiskohtiin, ja visuaalisesti uudet ympäristöt edustavat pelin parhaimmistoa. Mieltä lämmittävät myös karttoihin liitetyt saavutukset. Kymmenen euroa on kova hinta kolmesta kentästä näinä taloudellisesti kovina aikoina, mutta turhan tiukasta tahdista ei voida valittaa.

Verkkopelissä eletään kuitenkin ihmeellisiä aikoja, sillä Legendary Map Pack ei ole vielä muuttumassa ilmaiseksi. Kahden maksullisen karttapaketin pitäminen samaan aikaan kauppapaikalla ei tee hyvää playlist-jaolle, eikä varmasti lisää uusien karttojen myyntiä.

Kenttien hitaalla tippumistahdilla ja seuranhakujärjestelmän jaottelulla voi olla negatiivinen vaikutus tuoreiden karttojen tarjoamiin kokemuksiin. Aivan aluksi niille on omistettu oma playlistinsä, jonka jauhaminen käy pidemmän päälle tylsäksi. Myöhemmin sankarilliset, legendaariset ja myyttiset kartat niputetaan yhteen playlistiin, jolloin vaihtelua saadaan varmasti huomattavasti lisää. Tärkeintä olisi päästä mahdollisimman nopeasti pisteeseen, jossa kaikkia karttoja pääsisi pelaamaan mahdollisimman laajasti. Kiintolevyttömät konsolit ja laajennusten hinnat hidastavat kuitenkin kehitystä.

Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu, kun Halo 3: ODST saapuu syksyllä kauppoihin mukanaan (oletettavasti) viimeiset moninpelikartat. Silloin verkkopeli revitään irti letkuista ja sen elinvoima jää pelaajayhteisön varaan – kunnes Bungien Seuraava Suuri Projekti saadaan ihmisten ilmoille.