Silkkitie arcadehurjastelun eliittisarjaan
Acclaim toi kolme vuotta sitten Playstation 2:lle vauhdikkaan ajopelin nimeltä Burnout. Positiivisen vastaanoton saanut rymistely työstettiin myöhemmin myös Cubelle sekä Xboxille, jotka möivät keskinkertaisina PS2-käännöksinäkin hyvin. Edistyneestä grafiikkamoottoristaan kuulu Criterion Games alkoi pian debyyttiosan jälkeen kehittämään korkean profiilin jatko-osaa ja tiivis reilun vuoden prosessi tuotti todellisen timantin. Viime vuoden toukokuussa julkaistu ja laajalti kehuttu Burnout 2: Point of Impact on edelleen yksi videopelihistorian viihdyttävimmistä kaahailu-ajopeleistä.
Kovasti ennakkoon mehutettu, tuoreeltaan ilmestynyt uusi Burnout-jälkeläinen ei ole pelkästään paranneltu jatko-osa. Burnout 3: Takedown asettaa toteutuksellaan täysin uuden riman kaikille tuleville ajopeleille ja näyttää samalla realistisille simulaatiokollegoilleen pikkurilliä koko nivelen pituudelta.
Takedown, yeah!
Criterion Games vie uusimmalla Burnoutillaan tolkuttoman vauhdikasta kaahailusarjaansa entistä aggressiivisemman ajotyylin suuntaan. Edellisosissa voittoon riitti hurja ajaminen, Burnout 3:ssa ei. Tuttua turbomittaria ei täytetä enää pelkillä sivuluisuilla tai hörhöilemällä vastaantulevien kaistalla, nyt tarvitaan reippaasti äkäisempää ajoasennetta ja häikäilemätöntä kilpakumppanin ulosajokiilausta, Takedownia. Takedown täyttää turbomittaria kertalaakista ja pienemmätkin metallipusut antavat palkkioksi nitrohörppyjä. Kisoista muodostuu uuden konseptin myötä todella haastavaa hubaa, sillä kiilailun ja sen kohteeksi joutumisen lisäksi mukavan ruuhkainen liikenne sekä entistä hurjempi ajovauhti pitävät huolen siitä, että peltiä vääntyy sykkyrälle enemmän kuin koskaan.
Ulosajokiilauksista otetaan audiovisuaalisesti kaikki irti uuden kuvasiirtoefektin voimin. Pelaajan suorittaman onnistuneen Takedownin jälkeen pelikamera nykäisee tyylikkäin superhidastuksin seuraamaan hetkeksi kiilauksen kohteeksi joutuneen kilpurin viimeisiä veisuja, jonka jälkeen pelinäkymä imaisee takaisin reaaliaikaan ja pelaajan normaaliin ajonäkymään. Uusi tehoste on vaikuttava, sillä kameranäkymän siirtovaiheesta on saatu hämmästyttävän saumaton ilman normaaliajoa haittaavaa päälleliimauksen tuntua.
BO3 antaa ensimmäistä kertaa myös ohjata omaa kolaroitua menopeliä. Hidastetussa näkymässä tuhannen päreinä olevaa ajokkiaan voi luotsata hetken ajan vapaasti (Impact Time) ja mikäs sen tylympi yllätys, kuin torpata romukasansa takaa posottelevien kilpakumppaneiden ajolinjalle. Onnistuneista jälkiosumista (Aftertouch) palkitaan luonnollisesti pisteillä ja lisäboosteilla. Ominaisuus on mainio, joskin pelin automaattisesti kääntyvä kameranäkymä ei ole aina parhaassa mahdollisessa kulmassa jälkiosumien tekemiseen. Kun kamerakulmaakaan ei pysty erikseen säätämään, hukkaa Impact Time pienen lapsuksen takia olennaisesti toimivuuttaan. Sivuhuomiona mainittakoon hidastuksen aikainen ambienssiraita, joka on mahtipontisella miksauksellaan lähes hypnoottinen audiotehoste.
Tekoälyyn on vihdoin saatu paljon kaivattua asennetta. Vaikkei kuminauha-jojoilusta edelleenkään ole päästy eroon, osaavat AI-kuskit ensimmäistä kertaa peittää ohitusta tekevän pelaajan ajolinjoja sekä vältellä kiilausyrityksiä pienillä suunnanmuutoksilla. Tekoäly hallitsee myös puskemisen ja muun pienimuotoisen fyysisen häirinnän, mutta gansterimaiseen "tuhatta ja sataa kylkeen" -tyyliin sillä ei ole enää rahkeita. Harmi, sillä muutamasta AI-kuskista olisi hyvin voitu tehdä maanteiden terminaattoreita ja antaa kotisohvien kuupoille kyytiä koko rahan edestä.
Maailmanlaajuista mitalijahtia
Pääpelimuotona toimii uusi Burnout World Tour, jonka hillityn modernissa satelliittikarttanäkymässä aloitetaan Yhdysvaltojen mantereelta ja edetään kisamenestyksen myötä kurvailemaan Eurooppaan ja Aasiaan. Uudistetun pääpelimuodon vahvuus on eri kisamuotojen integroiminen saman katon alle sekä yleinen valinnan vapaus. Pelaaja voi siis valita eteneekö World Tourin antaman suosituksen mukaan - joka näyttää aina valmiiksi uuden kisapaikan jo läpäistyn jälkeen - vai oman halunsa mukaan. Mikäli haluaa vain tällätä autoaan eri Crash-kisoissa, se onnistuu. Kaikki pisteet ynnätään World Tourin kokonaissaldoon ja näin peli etenee säilyttäen silti ei-lineaarisen rakenteensa.
Taitava pelaaja palkitaan kaikissa pelimuodoissa tuttuun tyyliin pisteiden lisäksi joko pronssi-, hopea- tai kultamitalilla sekä avautuvilla uusilla autoluokilla, kisamuodoilla, radoilla ja automalleilla. Myös tasaisesti nousevien tavoitepisteiden ylittäminen avaa käyttöön uusia kilpureita, ja tämä yltäkylläisen kannustava ekstroilla palkitseminen pitää jokakodin ruusperin pitkään naulattuna penkissään, vaikka myöhemmässä vaiheessa lisäherkkujen hanaa rajoitetaankin.
Peli kattaa reilut 70 ei-lisensoitua (joskin monta tosielämästä tunnistettavaa) automallia kevyistä custom-kilpureista ja huippunopeista super-luokan ajokeista aina raskaaseen kalustoon asti. Crash-kolariristeyksiä on lähes 100 ja tavallisia kisaratojakin löytyy yhteensä reilut 40, joskin useat näistä ovat erilaisia variaatioita toisistaan. Radoille jää kaipaamaan dynaamisia sääolosuhteita, sillä nyt tarjotaan vain yö/päivä-skenaarioita. Rankkasade tai lumipyry antaisi visuaaliseen ilmeeseen aivan uutta sävyä puhumattakaan ajotunnelmasta. Ratojen rakenne vaihtelee onneksi reilusti metsäisistä vuoristoalueista kaupunkikomplekseihin vaihtelevan vilkkaalla liikenteellä, joten suurta napinaa ei sisällön puolesta ole.
Tutuista pelimuodoista Crashin lisäksi mukana ovat Race, Time Attack sekä Grand Prix. Täysin uusina pelimuotoina löytyy tiimitakaa-ajo Road Rage, eloonjäämiskisa Lap Eliminator, Takedown-jahti Face-Off sekä tiukan aikarajan Burning Lap. Kahden pelaajan moninpeli-iloitteluun pääsee ylläolevista Race sekä Road Race -kisamuodoissa, mutta myös uusissa co-op -tyylin Team Crush ja 1vs1-tyylin Double Impact -kolarointimoodeissa. Kahdeksan pelaajan moninpelibonuksena löytyy vielä Party Crash, jossa pelti vääntyy ja ohjain kiertää.
Tehosteherkkua, audiomuhennosta ja moninpelisoppaa
Pelin entisestään kiristetty visuaalinen anti on häkellyttävän tasokas. Heijastukset autojen pinnoilla, kolareiden ja räjähdysten yksityiskohtaisuus partikkeliefekteineen, kipinöineen, savupilvineen ja sirpaleineen edustavat modernin peliviihdeteollisuuden tuhovimmaista taidonjälkeä parhaimmillaan. Koko paletti pyörii tasaisella 60 ruudun päivitystahdilla ja sitä pyöritystä riittää myös kilometrimittarissa. Jo Burnout 2:ssa oli vauhtia, mutta Burnout 3:ssa tykitetään reippaasti asteikon yli. Mikäli horisontissa siintävä bussi numerolla 25 päättää tulla samalle ajolinjalle, voit kutsua jo hinaajan paikalle, sillä romua on varmuudella tulossa. Kyyti on todella kylmää ja esimerkkitapauksen kaltaisissa maksimivauhdeissa mennään jo kevyesti ihmisen reaktiokyvyn yli. Kovakalloisempi kuskikin joutuu siis pitämään huivistaan kiinni, kaksin käsin.
Äänten osalta yleistä meteliä ja ryskettä piisaa naapurillekin, mutta osa tehosteista (mm. useat moottoriäänet, sivuluisut jne.) on miksattu varsin vaimeaksi. Painotus on kytkimen vaihdoissa sekä polttoäänellä ryyditetyssä turboäänessä, jotka törmäysefektien ja ohipuhaltavan liikenteen ohella peittävät vahvasti muita peliääniä alleen. BO3-ääniraita on kuitenkin kokonaisuutena tasapainoinen, joskaan ei erityisen loistelias. Peliin on sisällytetty ensimmäistä kertaa sarjan historiassa myös kisaselostaja-DJ, melkoisella pohjakosketuksella. Mallia on todennäköisesti haettu EA:n omasta snoukkapelisarja SSX:sta, mutta varsin hengetön DJ-jokeltaja on tainnut eksyä väärään peliin. Taustamusiikkina toimii kevyt purkkarokki, josta pitää tai ei. 40 artistin joukosta löytyy mm. Franz Ferdinand sekä Ash. Oma soundtrack-optio löytyy tarvittaessa.
Suurin yksittäinen huomio kohdistuu ensimmäisenä Electronic Artsin Live-julkaisuna BO3:n verkkomoninpeliin. Microsoftin konseptista poiketen, kaikki pelihaut ja ennätyslistapäivitykset kierrätetään EA:n oman keskuspalvelimen kautta. Järjestelmä toimii ok, kunnes kuormitus kasvaa rapakon takaisten Live-massojen rynniessä härmäaikaan myöhään illalla linjoille. Kapasiteetti on selkeästi alimitoitettu tarpeeseen nähden ja ongelmat näkyvät suoraan odotusaikojen venymisenä sekä satunnaisina katkoksina. BO3:n Live-sisältöön ja pelaamisen iloon nähden tämä on harmillista, sillä maksimissaan kuuden pelaajan metallinmakuiset rymistelyt mm. Road Rage -tiimitakaa-ajoina sekä tavallisina Race-kisoina ovat monimuotoisuudessaan todella viihdyttäviä. Pienet bugit sekä kuormitusongelma toivottavasti korjaantuvat päivitysten myötä.
Maksimivauhdilla maaliin
Burnout 3: Takedown on ylivoimaisesti näyttävin tähän mennessä tehty arcade-ajopeli. Sen teknisen toteutuksen lähelle pääsee vain sen edellisosasta reilusti ylöspäin ruuvattu, lähes tolkuttomiin mittasuhteisiin kasvanut pelinopeus. Tämä kertoo paljon Burnout 3:n kehitysaskelista niin omassa pelisarjassaan, kuin ylipäätään nykyisessä arcade-ajopelien genressä. Hillittömän yksityiskohtainen kolarointimallinnus, uudet pelimuodot sekä silkka ajamisen riemu kantavat pitkään läpipeluunkin jälkeen. Ja jos lihallisen vastustajan himo yllättää, antaa verkkomoninpeli pitkäikäistä jatkumoa yksinpelille. Mikäli EA:n Live-debyyttiä saadaan kursittua kokoon tulevilla korjauspäivityksillä, Burnout 3: Takedown räjäyttää pankin myös moninpelikaahailuna. Kassaholvin sinkkupuoli on jo valmiiksi pois saranoiltaan.
